Yrittäjyys vs palkkatyöt

Aihe on ollut tämän (ja edellis)viikon(vuoden) kuuma peruna omassa päässäni. Välillä melkein toivon, että pääsisin eroon tästä sisäisestä palosta luoda. Kehitellä reseptejä ja valokuvata niitä. Ainakin, että pääsisi eroon siitä suurimmasta liekistä, joka polttelee rinnassa ja saa minut pahimmillaan maaniseen tilaan, jossa voisin vain kellon ympäri puuhastella aiheen parissa. Kyllä elämä olisi helpompaa, kun voisi vain tyytyä siihen kasista neljään päivätyö-arkeen. Jäisi aikaa vaikka mihin muuhun. Miksi ihmeessä haluan paahtaa menemään ruokapuolella kaiken sen vapaa-ajan ja enemmänkin kuin vapaa-ajan?

Kerron itselleni usein olevani hieman hullu, että edes mietin yrittäjyyttä, kun kerran olen päässyt hyvätuloiseen ja hyväasemaiseen ammattiin? Miksi varta vasten pitää sitten haluta tehdä epävarmaa yrittäjän työtä pienemmillä tuloilla?

Itsehän olen napsinut jotain hyvää sekä palkkatöistä että yrittäjyydestä. Takanani on kaksi vuotta sivutoimisena yrittäjänä toimimista ja vuosi täyspäiväistä palkkatöissä käymistä. Haittapuoli näiden yhdistämisessä on se, että aikaa millekään muulle ei sitten juuri jääkään.

Tosin yrittäjänä minun ei ole tarvinnut olla lainkaan tavoitteellinen ja toistaiseksi käyttänyt kaikki tulevat tulot vain taitoni ja kalustoni kehittämiseen (valokuvauskurssit, kamerakalusto, rekvisiitta, johon juuri karkeasti arvioin menneen sen, mitä ehdin opiskelujen ohessa kuudessa vuodessa tienata)…

Vuosi sitten valmistuin yliopistosta ja siirryin tavalliseen kahdeksasta-neljään (toisin sanottuna kahdeksasta-kuuteen) duuniin. Työvuoteen on mahtunut hyvin rankkoja jaksoja, jolloin olen saanut tuntea, miltä se paljon puhuttu burn out tuntuu. Työajan ulkopuolella (pari kertaa töissäkin) kirjaimellisesti itkee, öisin ei saa nukuttua ja herää siihen, että vuodevaatteet ovat hiestä märät. Normaaleihin nautintoa tuottaviin asioihin ei jaksanut ryhtyä. Kamera ja soppakauha eivät innostaneet. Hammasta purren väänsin itseni työpaikalle. Itse töissä sitä taas jaksoi hymyillen painaa. Tosin burn outin voi saada yhtälailla myös yrittäjänä.

Samalla yrittäjän urani näyttää ainakin tulevan vuoden suhteen lupaavalta. Mutta sitähän se yrittäjänä eläminen on. Tiedät, onko töitä nyt, mutta et välttämättä tiedä, onko seuraavassa kuussa töitä – puhumattakaan seuraavasta vuodesta. Suvussani ei taida olla ainuttakaan yrittäjää. Niinpä yrittäjänä toimiminen on itselleni täysin uutta. Sellainen ei käynyt koskaan mielessäkään, ja se oli ehkä pelottavimmista tietämistäni töistä. Kukaan ei sellaisesta tietenkään edes puhunut työvaihtoehtona. Olen miettinyt, että kun kerran lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, niin tuleeko yrittäjän lapsista helpommin yrittäjiä? Luulisi, että kotoa saa ainakin paremman kuvan siitä, että yrittäjänäkin voi elättää itsensä.

Instagram-storeissa 80% vastasi olevan enemmän palkkatyöihmisiä kuin yrittäjähenkisiä, enkä sinänsä ihmettele. Yrittäjyys kuulostaa todella monelle pelottavalta, kuten myös itselleni. Ja tietenkään se ei myöskään kiinnosta, ellei ole selkeää yritysideaa.

Yrittäjä elää pääasiassa jatkuvasti pienessä pelossa ja stressissä toimeentulon suhteen. Toisilta se vie lopulta henkisen ja fyysisenkin terveyden puhumattakaan siitä, että se joka tapauksessa vie about kaiken ajan ja on jatkuvasti takaraivossa mielessä. Onneksi moni yrittäjä myös kertoo, että kaikesta huolimatta he eivät kadu päätöstään ryhtyä yrittäjäksi. Kunhan jotenkin toimeen tulee, niin se riittää, koska olen kuitenkin niin onnellinen tässä.

Kuitenkin tuosta 80%:sta joka vastasi olevansa palkkatyöihmisiä yli 60% kertoi haaveilevansa ajoittain yrittäjyydestä. Eikä ihme sekään. Uskon, että jokaisessa meissä elää lopulta pieni yrittäjä. Halu luoda jotain ihan omaa.

Yrittäjyyden puolesta

Yrittäjänä saa työskennellä täysin sen työn ja osaamisen parissa, mistä eniten nauttii. Ei oikeastaan haittaa, että ”yrittäjä on aina töissä”, koska se on juuri sitä, mitä eniten haluaa tehdä. Yrittäjänä voi periaatteessa määritellä oman työaikansa ja jonkin verran tosiaan vaikuttaa myös tuloihin – ainakin enemmän kuin palkkatyössä. Kun paiskii töitä vimmatusti vuosia, niin ehkä se lopulta kantaa taloudellisestikin hedelmää? 😀 Yrittäjänä on teoreettinen mahdollisuus taloudellisesti menestyä paremmin kuin perus-palkkatöissä, mutta vaatii tietysti hyvin, hyvin paljon töitä sekä rutkasti tuuriakin, ja siinä vaiheessa kun palkka jaetaan käytettyihin työtunteihin, niin tilanne on todennäköisesti eri. Kuka tahansa voi myös ryhtyä yrittäjäksi. Ei tarvitse kirjoitella satoja cv:tä, vaan voi työllistää itse itsensä. Yrittäjyys mahdollistaa myös paremmin esimerkiksi kotona lasten kanssa vietetyn ajan.

Yrittäjyyden kääntöpuolet

Yrittäjänä toimiminen on kyllä nimensä mukaista. Yrittämistä. Olet täysin vastuussa itsestäsi. Varsinkin yksityisyrittäjänä. Jos joudut pitkälle sairaslomalle, niin koko bisnes kärsii. Yksikin sairaspäivä jo tuntuu. Samoin on suurempi kynnys pitää ihan vain vapaata tai lomaa. Eläkkeen kertymisestä on huolehdittava itse ja tuloista olisi hyvä laittaa isompi siivu säästöön sen pahan päivän varalle. Koskaan kun ei tiedä, onko töitä parin kuukauden päästä. Myös ansiosidonnaisten päivärahojen ja muiden valtion tukien suhteen yrittäjän on hieman huonommassa asemassa. Palkallista lomaa ei ole olemassa. Maksat aivan kaiken itse toimistotarvikkeista, postikuluista, työtuoleista-ja pöydästä lähtien. Yksityisyrittämisen yksi ikävin puoli on se työyhteisön puute eli yksinäisyys. Yhteiset tyhy-päivät, pikkujoulut ja arkipäivän lounashetket ja työyhteisön kannustus ja tuki. Vaativa puoli on myös se, että yrittäjän on oltava moniosaaja. Pyörittääkseen omaa yritystään ei yhtäkkiä enää riitä se taito tehdä sitä mitä haluaa, vaan on opeteltava vähintään myös nettisivujen tekeminen, it-asioita, kirjanpitoa, taloutta, yrityslakia ja markkinointia. Viimeinen on monelle, kuten itsellenikin, se kaikista vaikein. Pitäisi olla itse aktiivinen markkinoinnin ja itsensä myymisen suhteen, eikä vain odotella että joku haluaa ostaa tuotteitasi/palveluitasi. Apua!

Palkkatöiden puolesta

Menet töihin, teet sovitut työt ja lähdet kotiin. Repeat. Se voi olla siis sillä tavalla helppoa, työn suorittamista. Talous on vakaampaa. Tiedät, että palkka varmasti kilahtaa tilille. Saatat pystyä tekemään työsopimuksen vuosiksi eteenpäin. Kun sairastut, työnantaja maksaa sinulle sairaspäivärahaa. Työterveyslääkärillekin saattaa päästä. Ei tarvita kirjanpitäjää ja jatkuvaa excelin pitämistä töiden kuluista ja menoista. Vanhempainvapaat ovat taloudellisesti turvatumpia. Työhön saattaa kuulua myös palkallista koulutusta. Ja kun työaika päättyy, niin työasiat voi pääsääntöisesti jättää työpaikalle. Vapaa-ajalla ei toivottavasti kolkuttele takaraivossa, että nytkin voisin olla tekemässä töitä… Ja sitten parhaimpana tietysti sosiaalinen puoli ja työyhteisö 😊.

Palkkatöiden kääntöpuoli

Työajat ovat enemmän tai vähemmän fiksattuja ja niistä voi olla todella hankala joustaa lainkaan. Viikon lomamatkasta on kinuttava vuotta etukäteen. Ekstratehokkuudesta työajalla saa yleensä vain kunniaa, mainetta ja henkistä pääomaa, kun taas yrittäjä pystyy ekstratehokkuudellaan nostamaan yleensä myös tulojaan.

Varmasti löytyy muitakin, jotka tekevät sekä palkkatyötä että toimivat sivutoimisina yrittäjinä?

Kiinnostaisi tietää, miten te olette saaneet nämä toimimaan yhdessä? Miten palkkatyön työnantajasi on suhtautunut asiaan? Miten löytää aikaa molemmille?

Yksi asia, mikä eniten jännittää varsinaisten palkkatöiden vähentämisessä ja luovan alan yrittämisessä ei ole taloudellinen puoli. Haluni ei ole edes täysin jättää koulutustani vastaavaa työtä, vaan pitää se kyllä rinnalla, jotta tieto ja taito pysyy yllä. Kyllä koulutusta vastaava työnikin minua kiinnostaa. Ja jotta tapaa edes joitain toisia ihmisiä päivänsä aikana. Siinä vaiheessa taas, jos kaikki kosahtaa, eikä yrittäjänä saakaan asuntolainaa maksettua, niin voi helpommin palata työelämään, kun taitojaan on ylläpitänyt. Vaan siis se, mikä eniten jännittää on ihmisiltä saatu paheksunta. Siitä, että yhteiskunta on sinut kovalla rahalla kouluttanut ammattiin, ja nyt et edes halua tehdä sitä. Toisaalta kukaan ei ole maksanut opintojani ruoanlaiton ja valokuvauksen parissa, vaan nämä olen itse oppinut (ja maksanutkin) rakkaudesta lajiin ja jatkuvasti vielä kehitän itseäni.

PS. Vielä kaiken lopuksi eräs seuraaja kommentoikin jo hyvin instagram-keskusteluissa, että jos hyvin käy, niin intohimoaan voi päästä toteuttamaan myös palkkapussin turvin. Niin. Eihän sitä moni välttämättä yrittäjyydestä niinkään haaveile, vaan ylipäänsä siitä, että oman intohimon voi muuttaa osaksi elantoaan.