Ylläksen hiihtolatusuositukset ja kivoimmat latukahvilat

Ylläs ja Saariselkä – Lapin ihanimmat paikat hiihtämiseen. Täällä Ylläksellä on n. 330km hiihtolatuja, Saariselällä n. 190km. Ylläksellä on tullut käytyä jo ihan pienestä lapsesta pitäen hiihtolomilla. Lapsena hiihtäminen ei ollut se lempijuttu (sauvat lenteli ympäriinsä ja monot kiskottiin puoliksi väkipakolla jalkaan), mutta ehkä kuitenkin on kiittäminen vanhempia siitä, että silti Lappiin on vain tultu. Nykyään minusta on tullut todellinen Lappi-ihminen, ja voisin omasta puolestani asua täällä ympärivuotisestikin (jos vain lähipiiri asuisi vähän lähempänä).  Se yhteys luontoon, mikä Lapissa ollessa muodostuu, on taianomainen.

Tämä postaus on kuitenkin sinulle, joka ihmettelee Ylläksen hiihtokartan edessä, että minnes sitä hiihtäisi, kun valinnanvaikeus on todellinen. Mitkä ladut kannattaa ehdottomasti hiihtää, ja mitä erityispiirteitä niihin liittyy. Kerron myös kivoimmista latukahviloista, jotka aika lailla kaikki olen nyt kiertänyt. Myös muutama muu vinkki, esimerkiksi hiihdolle pukeutumiseen sekä ravintolavinkkikin!

Latukartasta on apua

Punaisella merkkasin lempilatupätkiäni. Vihreällä ympyröin lempikahviloita (Velhonkodan merkki joutui kyllä ihan väärään paikkaan – oikeasti se on tuolla vasemmassa alareunahkossa olevassa vihreässä ympyrässä).

Ylläksen latusuositukset

Suosittelen hankkimaan Ylläksen paperisen latukartan, sillä latuja on niin paljon, että niitä on vaikea hahmottaa vain netin kartoista. Latukartan ostamalla tuet myös latuverkoston hoitamista. Ei sekään sinne itsestään ilmaannu.

Myös latukartta on ladulla melkein ehdoton, jotta ymmärtää aina tienhaarasta lähteä oikeaan suuntaan. Ladut ovat erittäin hyvin merkitty suuntaviitoin, jossa myös aina lukee, paljonko on vielä matkaa seuraavaan paikkaan. Latukarttaan ladut on myös merkitty sinisestä mustaan. Sininen on helpoin latu, punainen keskivaikea ja musta vaikein. Ihan mitään todella vaikeita latuja ei Ylläksellä ole. Suosin kuitenkin mieluummin jyrkkää nousua ja loivaa laskua kuin toisin päin – ja siksi annan kiertosuuntasuosituksen, jos siihen liittyy tämä aspekti. Harva laduista kulkee tunturin päälle, mutta ne, jotka kulkevat, ovat kaikki suosikkejani. Ne näkymät! 

Hiihtolenkit ovat suht pitkiä Ylläksellä. Lähes lenkura kuin lenkura on n. 16-20 km, ja siitä voi sitten itse yhdistellä halutessaan aina pidemmän – ihan melkein loputtoman pitkän. Toki joitakin harvoja lyhyempiäkin löytyy. Suosittelen rauhallista hiihtotahtia, ettei tule turhaan hiki, ja ehtii nauttia talven luonnosta, ja vaikka bongailla kuukkeleita ladulta.

Kukas

Kukas

Kukas

Kukas

Kukaksen päälle kipuaminen

Kukakselta on yhdet parhaat maisemat koko Ylläksellä. Se on paljas ja viimainen tunturi, mutta näkymät palkitsevat. Kukakselle kivutaan mieluummin Kotamajan suunnasta.

Haavepalolle kipuaminen – Totovaara

Totovaaralle on torstaisin bussikuljetus ja myös ladut ajetaan vain torstaisin. Näin voi hiihtää Totovaaralta takaisin ylläkselle. Haavepalolta eli Totovaaran huipulta avautuu huikeat näkymät koko Ylläkselle ja sen vieressä oleville tuntureille.

Totovaaran huipulta. Kuva ei anna tilaa sille todellisella maisemalle.

Ahvenkangas

Helppo ja lyhyt latu, johon saa tuoda koiriakin hiihtämään. Täältä tasamaalta näkyy komeasti Ylläs kirkkaana päivänä.

Luosujärveltä Velhonkodalle

Kivan erilainen latu, sillä tämä on suoaluetta, joten maisemat ovat hyvin erilaiset.

Navettagallerialta Elämänluukulle 

Jäätä pitkin. Jäällä on ihana hiihtää, sillä on niin avarat näkymät :).

Keskellä helmikuutakin aurinko voi jo lämmittää niin mukavasti, että hörppii kaakaonsa mieluummin ulkona

Kivoimmat latukahvilat

Eikö hiihdon tarkoitus olekin pakata hyvät eväät mukaan ja pysähtyä lämmittelemään latukahviloihin munkkien ääreen? Ylläs on tunnettu latukahviloistaan, ja niitä löytyy monia.

Latukarttaan on merkattu selkeästi kaikki latukahvilat, ja erikseen autiotuvat, kodat ja laavut, joissa taas saa syödä omia eväitä. Molempia on runsaasti, mutta latukahvilat keskittyvät lähemmäksi Ylläksen seutua – harvalla kauemmalla ladulla niitä on.

Kahviloista löytyy yleensä hyvä valikoima erilaisia makeita syötäviä, mutta myös suolaista löytyy. Isoimmista kahviloista löytyy lounaskeittokin.

Vegaanisesta tarjonnasta: ainakin munkit ovat lähes kaikkialla vegaanisia. Munkkeja tuli syötyä jokaisella latukahvilalla, mutta vertailuni ei ole tietenkään aukoton, sillä munkin laatuun vaikuttaa tietysti se, koska se on paistettu. Parhaat munkit löytyivät kuitenkin Peurakaltiolta ja Velhonkodalta tällä reissulla. Kaikista paras löytyi Navettagalleriasta (vegaaninen sekin). Viime vuonna Luosujärveltä.

Lähes kaikille latukahviloilla pääsee myös autotietä pitkin.

Velhonkota

Nimikin jo kertoo, miltä tämä kotakahvila näyttää sisältä. Velhonkodalla paistetaan monena päivän lettuja, joita saa eri lisukkeilla. Velhonkodan munkeissa oli jotain ihanaa aniksen makua, ja muutenkin parhaat munkit kaikista. Joku kertoi, että täältä saisi myös itse tehtyä kombuchaa?

Velhonkodan munkit ja letut

Peurakaltio

Toinen todella tunnelmallisesti sisustettu latukahvila. Katsottavaa ja ihmeteltävää löytyy jo niin ulkosivusta kuin sisältäkin. Peurakaltiossa on myös todella laaja valikoima käsin tehtyjä syötäviä suolasista makeisiin. Todella hyvä munkki täälläkin, ja muutenkin jo sisustuksensa puolesta käymisen arvoinen paikka.

Peurakaltio

Elämänluukku

Vanha tukkilaiskämppä, ja huokuu sitä vanhaa tunnelmaa. Hyvä valikoima syötäviä ja erilaisia lämpimiä mehuja! Löytyy ainakin hillamehua, kaarnikkamehua ja väinönputkimehua. Väinönputkimehua suosittelen maistamaan!

Elämänluukku

Äkäsmylly

Äkäsmyllylle on taas keskiviikkoisin bussikuljetus, ja reippaimmat hiihtäjät voivat hiihtää täältä kohti Yllästä. Äkäsmyllyn lenkissä ei ehkä mitään hirveän ihmeellistä ollut, mutta itse Äkäsmylly on ehkä Ylläksen kaunein paikka. Siellä kulkee joki, joka ei talvellakaan jäädy. Äkäsmyllyn kahvilan erityispiirre on se, että ainakaan tällä kerralla ei siellä myyty lainkaan munkkia. Sen sijaan kaikissa tarjottavissa on jotakin Lapin villiyrttiä. Kuusenkerkkäkorvapuustia, väinönputki-omenapiirakkaa jne. Myös suolaisia löytyy.

Äkäsmylly

Navettagalleria

On myös mainittava, sillä tunnelma on jälleen aivan ihana ja paikka on täynnä lappalaista taidetta. Ja tänne saa tuoda koiria. Navettagalleriasta löytyi myös ne Ylläksen parhaat munkit (jotka olivat vieläpä vegaanisia).

Tunturijärven kahvila

Parhaat hillaviinerit!

Latvamaja

Latvamaja saa erityismaininnan palvelustaan. Omistaja on todella hauska ja erittäin mukava ja juttelevainen.

Latvamajan munkki 3,83/5

Ravintolavinkki Ylläkselle – Sarakka

Harvoin jaksaa enää hiihdon jälkeen mökistä kömpiä ulos. Viimeksi kymmenen vuotta sitten. Kömpiminen kyllä kannatti, sillä Kotaravintola Sarakan ruoat olivat ihanat! Ja jälleen niin tunnelmallinen paikka. Kylläpäs Lapissa riittää tunnelmaa :). 

Sarakka tarjoaa noutopöytä-illallisen, mutta ei mitä tahansa noutopöytää. Alkupalat ovat kauniisti näperrelty pieniksi, harkituiksi cocktail-pala-annoksiksi. Ravintola hyödyntää lähinnä vain Lapin antimia ruoissaan. On metsoa, hirveä, poroa, haukea monella eri tapaa sekä siikaa ja erilaisia sieniä. Myös erityisen hyvä alkupala oli näperrelty kavissyöjille; tattiterriini nyhtöhernemoussella. Jälkiruokapöydästä taas löyty kuusenkerkkäjäätelöä, vadelmasorbettia ja maarianheinä creme bruleeta mustikkahillolla. 

Sarakka on auki vain keskiviikosta perjantai iltaan.

Kuinka pukeutua hiihtoladulle?

Tätä kysyttiin minulta sen verran useasti, että otetaan tämäkin lyhyesti käsittelyyn. Aihehan on hankala, sillä lämpötilat saattavat päivänkin aikana vaihdella paljon. Nyrkkisääntö on se, että kannattaa lähteä matkaan, niin että pihassa paikallaan ollessa on vielä pieni vilu. Jos jo pihassa on lämmin, niin sinulla on liikaa päällä.

Aluskerrastoksi kannattaa valita merinovillaa tai teknistä materiaalia oleva kerrasto, joka päästää hikeä läpi. Puuvilla kerää kaiken hien itseensä ja näin pysähtyessä se hiki kylmenee ja itsekin jäätyy. Vaikka sanoin, että hiihdän niin, että hiki ei tule, niin kyllä hikeä jonkin verran aina liikkuessa muodostuu, vaikkei kainalot olisikaan märät. 

Nollasta miinus kymmeneen säällä puen vain aluskerraston ja aluskerrastohousujen päälle trikoohousut. Myös jotkin muut kevyet ulkoiluhousut käyvät. Aluskerrastopaidan päälle pistän vain ulkoilutakin. Ei mitään ohuen ohutta tuulitakkia, mutta ei untuvatakkiakaan. Jokin suht kevyt, ulkoiluun tarkoitettu takki. Sukkina minulla on paksut urheilusuksat.

Alle miinus kymmenen säällä puen ohuen fliissin aluskerrastopaidan päälle. Harvoin lisään housujen määrää, kun olen todennut, että jalat aina lämpenevät. Voisi kuitenkin lisätä vielä ekstra-ulkoiluhousut. Urheilusukkien päälle vedän vielä villasukat.

Reppu selkään. Mieluummin sellainen reppu, jossa on lantiovyö. Jos pukeutuminen epäilyttää, niin ota kerroksia mukaan. Pakkaa reppuun myös termoksellinen lämmintä kaakaota tai teetä, tai vaikka glögiä. Muutakin naposteltavaa kannattaa ottaa. Heti, jos tuntuu, ettei oikein suksi kulje tai voimat riitä, niin taatelit ja pähkinät auttavat kummasti.

Myös kuukkeleita varten kannattaa pakata siemeniä/pähkinöitä mukaan. Kuukkelin yllättäessä myös leipä käy.

Ahvenkangas