Koti Ajatuksia Vuosikymmenen muistelmat

Vuosikymmenen muistelmat

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua enemmän kuin ajattelisikaan! En olisi ikinä voinut 2010 alkaessa uskoa, missä olen nyt. Olisin ollut ällikällä lyöty, jos joku olisi edes sanonut, että tulen oikeasti pääsemään lääkikseen sisään.

Entä blogi? No ei missään tapauksessa, enhän mä nyt sellaista perusta. Bloggaaminenhan on sellaista hassua haihattelua.. :’D

Tai että löydän maailman ihanimman miehen ♡.

Tai uskallan lähteä yksin maailmalle, tuntemattomaan kohteeseen!

2010

Valmistuin ylioppilaaksi, ja lähdin kesäksi yksin töihin Ruotsiin. Hain ensisijaisesti Nordjobbin kautta Grönlantiin, Färsaarille ja Islantiin, mutta minut hyväksyttiin sitten Tukholmaan :’D.

Aloitin biologian opintoni ja muutin pois kotoa.

2011

Mitä en olisi uskonut todeksi, pääsin lääkikseen! Ensimmäisenä koulupäivänä minut valittiin kurssiemännäksi ja niinpä kaikki lääkisaikaiset kuvat ovat lääkiksen kerhotilan keittiöstä :D. 

Opin, mitä tarkoittaa ruoanlaitto yli 100 hengelle ja samalla opin ruoanlaiton mahtavuuden. Miten ihana on valmistaa muille ruokaa! Tästä se ruoanlaittoura sitten käynnistyikin. 

2013

Aina vain opiskelleena halusin kokea maailmaa hieman erilaisesta näkökulmasta. Halusin nähdä Aasiaa ja mitä elämä toisaalla on. Elämäni jännittävin vuosi tästä tulikin. Niinpä pakkasin tavarani, ja lähdin yksin maailmalle. Ensimmäistä kertaa kaukomaille. Tuntemattomaan maahan – Indonesiaan. 

Se jos joku oli käänteentekevä vuosi. Tästä vuodesta riittää niin paljon muisteltavaa ja kerrottavaa, ettei sitä voi sanoin selittää. Muutuin ihmisenä toisten ihmisten kautta. Tekemättömyys, aika ja täysin erilaisen elintavan ja maailman kokeminen opetti itsestään paljon. Opin tunnistamaan, mitkä ovat oikeasti omia arvojani ja omia toiveitani, eikä ulkopuolelta tulevia tavotteita. Sitä oppi vielä entistäkin suvaitsevaisemmaksi, ja ymmärtämään ja hahmottamaan maailmaa sekä toisten ihmisten valintoja. Oppi, mitä on oikeasti toisista huolehtiminen ja omastaan muille jakaminen. Samalla sitä oppi hyvin itsenäiseksi.

Hurahdin myös vaeltamiseen ja vuoriin.

2015

Meistä tuli pari ja minusta maailman onnellisin ♡. Olin lääkiksen Seuran Emäntä ja vastuussa yli 350 hengen viikonlopun mittaisista vuosijuhlista, mikä entistä enemmän opetti organisointikykyä.

2016

Käänteentekevä vuosi tämäkin! Viimeistä murua myöten-ruokablogi näki ensimmäisen postauksensa! Ehkä siinä tutut ja vanhemmat vähän ihmettelivät, että mihin kummaan oikein käytät aikasi.

Reseptejäni oli niin paljon kyselty, ja lopullinen kimmoke tuli kokkikaveriltani, joka suositteli perustamaan blogin, jos haluan tutustua ruoka-alan ammattilaisiin ja ehkä joskus tehdä töitä ruoan parissa. Kiitos Bo! 

2017

Tutustuin Liemessä-blogin Jenniin, jonka assarina työskentelin vuoden ajan. Jenni opetti hyvin paljon blogimaailmasta, ja samalla innostuin yhä enemmän ruokakuvauksesta. Yhdessä kävimme Kreetalla Betty Liun ruokakuvauskurssilla sekä myöhemmin Eva Kosmas Floresin ja Linda Lomelinon kurssilla. 

Sain ensimmäiset valokuvaustyöni ja perustin yrityksen. Hankin myös ensimmäisen ammattilais-järjestelmäkamerani ja samalla kiinnostuin yhä enemmän luontokuvauksesta.

2018

Jennin ja minun Brunssikirja julkaistiin! Valmistuin lääkiksestä ja siirryin aikuisten maailmaan oikeisiin töihin. Samaan aikuistumiseen kuului ilmeisesti ensiasunnon ostaminen yhdessä Markuksen kanssa. Aikamoinen vuosi.

2019

   

Pääsin valokuvaamaan valokuvausidolini Konsta Punkan kanssa Orkneylle

Ja tietysti… Elämäni ikimuistoisin hetki ♡.

Markus lausui ne maailman kauneimmat sanat tehden minusta tulevan vaimon ♡. 2020 vuoden häitä odotellessa!

Jäikö nälkä?

3 kommentit

Glotter-Bäckerin 1.01.2020 - 14:39

Aikamoinen vuosikymmen! Vaikkei ulkoisesti muutu on henkisesti aivan eri ihminen. Mikä on aika vapauttavaa, kun on huomannut, että voi saavuttaa ihan mitä tahtoo.

Vastaa
D 24.01.2020 - 09:45

Olipa hauska lukea vuosikymmenestäsi. Olen blogisi tuore lukija enkä jaksa odottaa että pääsen kokeilemaan näitä reseptejä! Huvittaa tarinasi samankaltaisuus. Terveisin ei-niin-tiukkapipoinen-kasvissyöjä-lääkärikollega pohjoisesta, joka on lähdössä vuodeksi Indonesiaa kiertämään 😀 onnea myös kihlauksesta!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 24.01.2020 - 12:15

Kiva kun olet löytänyt tänne, ja varsinkin kiva, että reseptit kiinnostelevat :). Todellako?! Minnekä päin erityisesti Indonesiaa, vai oletko vielä päättänyt? Ja vielä pohjoisesta, itse kun haaveilen lähteväni sinne ainakin joksikin aikaa töihin, ja varmaan lähdetäänkin :). ja kiitokset :).

Vastaa

Jätä kommentti