Viikonloppuretki Repovedelle – Kaakkurin kierros

Tämä kesä näyttää olevan sanoista teoiksi-kesä. Kuinka pitkään olemmekaan puhuneet, että Repovesi on sen verran lähellä Helsinkiä, että sinne on mahdollista lähteä viikonlopuksi – pitäis joskus mennä. Tai että joskus kyllä melotaan Helsingin/Espoon saaristoon yöksi kajakeilla. Ja että se Saariston rengasreitti ois kyllä kiva joskus pyöräillä. Ja Markus taas puhunut Flow-festareille menemisestä monta kesää. Tänä kesänä näyttää siltä, että ei vaan puhuta, vaan myös tehdään!

Melontaretkestä tulikin ikimuistoinen. Tänä viikonloppuna toteutimme Repovesi-puheet ja kahden viikon kesälomallani suuntaamme tänä vuonna ulkomaiden sijaan pyörillä Ahvenanmaalle Saariston rengasreittiä mukaillen.

Repovesi sijaitsee Kouvolan lähellä ja kansallispuisto koostuu lukuisista järvistä, lammikoista ja saarista. Reitit kulkevat veden ääressä lähes koko ajan, mutta tekemisen meininkiäkin on riittävästi, sillä aina välillä kavutaan ”vuorille”. Reitit nousevat harjujen päälle ja sieltä aina takaisin veden rajaan. Puistossa on sik-sak-reittejä vaikka kuinka ja niistä saa helposti yhdisteltyä jos jonkin mittaisia reittejä. Kaakkurin Kierros on puiston pisin merkattu reitti – 27km. Se on ympyräreitti, mutta ei ympyrän mallinen, vaan mutkittelee saarten reunoja pitkin. Luin jonkun blogipostauksen x, jossa sanottiin, että jos reittiä hiukan haluaa lyhentää, niin Korpinkierroksen voi halutessaan jättää väliin, sillä se on kuulemma tylsin osuus. Sen sijaan voi käydä yhdellä komeimmalla paikalla eli Olhavanvuoren päällä ja oikaista sitä kautta Kuutinkämpälle. Näin kierroksesta tulee yhteensä n. 23 km, mikä oli meille juuri sopiva viikonloppuretkeksi. Reitin kävelyyn meillä meni yhteensä 12 tuntia (laskettu siis kävelyaika pysähdyksineen ja eväs-/lounastaukoineen).

Käytimme itse tätä karttaa.

Tältä nettisivulta löytyi myös muutevan käteviä vinkkejä Kaakkurin kierrokselle sekä ajankohtaiset tiedot, missä kaivoissa on juomakelpoista vettä (tänä kesänä kaikissa kaivoissa).

Markuksen fun-fact: Vaikka kaivovesi saattoi väriltään muistuttaa hieman jotain hyvin hydroituneen yksilön kuusenjuurelle kaaressa heittämää, sisältää se vähemmän ureaa, kuin Saaran käyttämä retkishampoo.

Joo, järkytyin lukiessani shampoo-purkin tuoteselostetta. En ollut tainnut sitä koskaan aiemmin tehdä. Tämäkin oli sellainen fancyn näköinen Reilun Kaupan shampoo.

Kaakkurin kierroksen voisi periaatteessa tehdä päivässäkin, jos asuu lähellä. Onhan se hyvin pitkä päivä, eikä ainakaan itselleni se ole se pointti, kuinka nopeasti sen tekee, vaan että retkestä ehtii myös nauttia.

Koska meillä oli myös perjantai vapaata, niin lähdimme puolen päivän aikoihin jo matkaan. Pysähdyimme matkalla Porvoossa lounaalla, jäätelöllä ja ruokakaupassa, minkä jälkeen köröttelimme aina Repovedelle saakka. Lähin pysäköintipaikka Helsingistä päin oli Tervajärvi. Ajoaika Helsingistä oli vähän yli 3 tuntia + Porvoon koukkaus. Helsingistä päin tultaessa kannattaakin pysähtyä Porvoossa, sillä Porvoo tunnetusti täynnä ihania ruokapaikkoja :).

Saavuimme Repovedelle kuuden jälkeen illalla ja lähdimme kierrokselle vastapäivään. Ensimmäisen illan viiden kilometrin jälkeen leiriydyimme. Iltaruokana meillä oli puoli-valmisriisiä, johon sekoitin intialaisia mausteita, kikherneitä ja rusina-karpalo-pähkinäsekoitusta. Nam!

Huomio, hyttysmyrkyt kesällä mukaan!

Markuksen fun-fact: Parin vuoden takaisessa kliinisessä tutkimuksessani hyttysten pistoherkkyydestä päädyin seuraavanlaiseen tulokseen: Keski-Suomen kesäyössä hyttyslauma pistää noin 100 pistosta kahdenkymmenen minuutin aikana käsivarren kokoiselle alueelle, mikäli et hätyyttele niitä pois. Mielenkiintoni ei riittänyt lopputorson pistosten laskemiseen.

Mitä muuta pakata? Vaihtovaatteita tuskin tarvitset alusvaatteita enempää ja pitkä kerrasto auttaa pitämään hyttysiä loitolla. Jos Helsingissä aurinko paahtoikin lähtiessä, niin kyllä Repovedellä hyvin viileä tuli illalla, yöllä ja aamulla. Sen lisäksi teltta, makuualustat, makuupussit (meillä oli talvikäyttöiset ja niitä tarvittiin), retkityynyt, trangia ja ruokaa sekä juomavettä (3 litraa oli sopivasti meille – sitä pääsi kuitenkin viidessä pisteessä täyttämään). Varsinaista karttaa tuskin tarvitset. Reitit ovat erittäin hyvin merkattu oransseilla palloilla. Olin ladannut puhelimeeni tuon linkkaamani kartan. Tosin puhelimestani loppui akku. Netti toimi lähinnä korkeimmissa kohdissa ja pysäköintipaikoilla. Tervajärven pysäköintipaikan vieressä on myös ”uimaranta” eli ranta, josta pääsee helposti uimaan, eikä vesi ole täynnä tukkeja tai upottavaa liejua, kuten muissa kohdissa, jossa uintia harkitsimme.

Toisena päivänä patikoimme Määkijään asti eli n. 17 km. Tähän kului n. 9 tuntia lounastauolla ja parilla pysähdyksellä. Kyllä vaan ne patikoiden tehdyt kilometrit ovat aivan eri juttu kuin kaupungissa kävellen :D. Aamukahvien ja aamupuuron (tähän aikaan vuodesta oli muuten jo mustikoita, joten kannattaa kerätä aamupuuron sekaan) jälkeen lounaaksi olimme ottaneet ravioleja sekä retkiherkkujamme eli avokadoleipätarvikkeita (leipää, avokadoa, limeä, punasipulia ja cheddaria). Avokado on siitä kätevä, että kuumalla säällä se säilyy voita ja levitteitä paremmin. Se ei toki pidemmälle reissulle painonsa vuoksi sovi, mutta näin lyhyemmillä reissuilla se on ihanaa luksusta (muutoin avokadoleipiä emme juuri koskaan edes syö). Itse emme voi myöskään lähteä retkelle ilman karkkia (mutta älä ota suklaata, jos retkeilet kesällä). Myös eväs- ja proteiinipatukat kuuluvat vakivarustuksiin.

Näistäkin huolimatta molempien alkoi kummasti tehdä mieli makkaraa kello neljältä :’D. Siis makkaraa. Ruokaa, jota ei voi tehdä mieli kuin raskaan rasituksen jälkeen :D. Lapinlahden pysäköintialueelle oli karttaan merkattu ”Kesäkioski”. Oijoi, sieltä sitä varmasti saisi! Ja voi kun saisi jäätelöäkin! Koukkasimme toiveikkaina Kesäkioskille. Ole pliis auki! Jes! Olisi pitänyt arvata. Mitä nyt suomalaiselta maaseutukioskilta saa? Tietysti jäätelöä, makkaraa, olutta ja kahvia. Tosin ei ollut minkäänlaista vegemakkaraa, joten lohirulla kelpasi. Markuksen kasvoille taas levisi mairea ilo nähdessään nakkipiilot :D.

Markuksen fun-fact: Nakkipiilot, eli ”wiener hidings” ovat niin kauan vegaanisia, kun saat pidettyä haukkuupinnan nakkiosuuden pois muiden nälkäisten katseiden ulottuvilta.

Minttu-puffettien ja väliruokien jälkeen reitille osui Ketun Lossi eli lautta, jota hilataan itse olkavarsivoimin veden toiselle puolelle.

Reitin olisi voinut kävellä loppuun saakka samanakin päivänä, mutta kun kerran näin pitkälle on ajettu, niin halusimme viettää kaksi yötä luonnossa. Kuuden aikaan siis teltta pystyyn, vaaka-asentoon ja kirjat esiin. Illaksi vielä hyttysiä hätistellen valmistui koko kattilan täydeltä meksikolaista papu-maissi-kikherne-riisipataa ja sen kanssa ylijääneestä avokadosta ja sipulista guacamolea. Aika luksusta :). Seuraavalle kerralla vielä tortillalättyjä mukaan – niistä voisi paistaa nachoja.

Sunnuntaiaamuksi jäi enää 2 kilometria käveltävää. Reitin voisi siis tehdä hyvin yhdenkin yön taktiikalla, mutta toki jos pitkän matkan ajaa, niin luonnosta haluaa nauttia mahdollisimman pitkään.

Paluumatkalla emme voineet olleet koukkaamatta taas Porvoon kautta. Olin sen verran paljon kuullut kehuja Vanhan Porvoon Glassikon brunsseista, että nyt oli aika täydellinen tilaisuus sille. Glassikkoa voin suuren suuresti suositella makujensa puolesta. Brunssipöytä maksoi 25e/hlö ja oli kerrankin tarjonnaltaan vähän tavallisesta poikkeava. Runsaasti ruokaisia salaatteja maailman eri kolkista, jogurtin kanssa oli erilaisia itse tehtyjä jännittäviä lisukkeita ja jälkiruoaksi perinteisten piirakoiden lisäksi Vanhan Porvoon jäätelöitä.