Kaupallinen yhteistyö Lidl Suomi
”Siis. Parasta. Todella hyvää. Tehkää ihmiset tätä” ”Tää vie mennen tullen voiton kinkusta – ja muustakin!” – t. Markus
Kuinka onnelliseksi hyvä ruoka voikaan tehdä. Ja kuinka onnelliseksi se voi tehdä, kun onnistuu omastakin mielestään todella hyvin, ja vielä alkuodotuksiakin paremmin. Hymyilin ja hihkuin vain loppupäivän, kuinka hyvää tästä vege-wellingtonista tuli, ja mainostin jo kavereillekin etukäteen, että kohta laitan blogiin sellasen vegaanisen (älä anna vegaanisuuden hämätä) joulupöydän kasvispääruoan, niin tehkää sitä. Ja nyt sanon sullekin, jos vain yhtä ruokaa jouluksi tekisit, niin tee tätä. Se maistuu takuuvarmasti ihan kaikille.
Tietysti tätä voisi tehdä koska vain muulloinkin kuin jouluna, mutta maustoin tätä jouluunpäin ajatuksia kuljettaen. Mausteista löytyy aavistus kanelia ja kardemummaa, ja lisäksi makeat karpalot sekä kurpitsa muistuttavat sitä hieman makean-suolaista joulun makumaailmaa (imelletyt laatikot, hillokkeet lihojen ja kalojen kanssa, omenat rosollissa).
Wellingtonhan on siis aidosti ja alkuperäisesti lehtitaikinaan kääritty sisäfile, jota pidetään kokkaustaitoja mittaavana ruokalajina. Onneksi vegeversio ei voi mennä pieleen. Lehtitaikinan sisään kääriytyi aivan erittäin maukas kasvispaistos. Paistos maistuisi tietysti sellaisenaankin, mutta kuten Markus pöydässä totesi, niin kyllä tämä paistos kaipasi sen lehtitaikinan ympärilleen. Rapsakan suussa sulava lehtitaikina jotenkin vielä aateloi kasvisten maut.
Lidliin marssiessani en oikein edes vielä tiennyt, mitä täytteeseen laittaisin. Kasvisten kirjo on niin valtava, että valinnanvaikeushan siinä tulee. Ja ettei tulisi mitään liikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi, sillä eihän sekään ole hyvä, jos täyttäisit lehtitaikinan pelkällä kurpitsalla. Kyllä erittäin hyvä ja maukas kasvisruoka tarvitsee variaatiota; erilaisia makuprofiileja ja tekstuureita. Kieltämättä aika monta kasvista valikoituikin kaupasta mukaan, mutta kokkausvaiheessa lisäisilin aina yhtä kasvista kerrallaan, maistelin ja mietin mitä se seuraavaksi kaipaisi. Moni ostamani kasvis ei lopulta edes päätynyt ruokaa, sillä nyt totesin tämän olevan jo aika täydellinen tällaisenaan. Edes juustoa ei tarvinnut! Sitäkin oli varmuuden vuoksi käsillä. En poistaisi mitään, enkä lisäisi mitään. Pinjansiemenille kysellään usein korvaavaa ainesosaa niiden hinnan vuoksi. Jos joskus kuitenkin pinjansiemeniä käytät, niin eikö joulu ole siihen sopiva? Sitä paitsi Lidlistä saa kaikista edullisimmat pinjansiemenet :).
Huom. Älä pelkää herkkusieniä. Tiedän monia, itseni mukaan lukien, jotka eivät ihan hirveästi niistä välitä. Tämä ruoka ei todellakaan maistu herkkusieneltä, vaan ne ovat siellä pieniksi pilkottuina tuomassa syvää, umamisen herkkulista makua. Jos kuitenkin sienet pelottavat, tai sattuisit olemaan niille allerginen, niin munakoiso kävi itsellänikin mielessä niiden tilalle.
Wellington saattaa ulospäin näyttää jotenkin vaikealta, mutta eihän se ole? Paistetaan paistos yhdessä pannussa ja levitetään kaulittujen, valmis-lehtitaikinan päälle, ja lopuksi vain lisätään toiset lehtitaikina-levyt päälle. Onhan siinä enemmän vaivaa kuin paistoksessa ja vaikkapa riisissä, mutta vege-wellington on aivan ehdottomasti sen käärimisen arvoinen. Itse tekisin vaikka toisen samanlaisen heti perään. Ja itse asiassa niin teenkin, koska ihan omaankin joulupöytään tätä on saatava.
Nyt on kehuttu tarpeeksi (tai ei ole, mutta en uskalla kehua enempää, koska se lisää vain odotuspaineita).
Vege-Wellingtonin voisit valmistaa myös pari päivää ennen tarjoilua, jos vain jääkaapissasi on tilaa. Sen voi hyvin lämmittää uunissa uudestaan; n. 100 asteessa 30 minuuttia.
Vege-Wellington – resepti
Osana joulupöytää 8-10:lle. Ainoana pääruokana 4-5:lle. Maistuu erittäin hyvin sellaisenaan. Voit tarjota myös esimerkiksi karpalo-tai punajuurihillokkeen kera.
Tarvitset
½ myskikurpitsa
2 keskikokoista sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
½ rkl kuivattua timjamia
½ rkl kuivattua oreganoa
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
250g tuoreita herkkusieniä (tai n. 1 dl paistettuja kanttarelleja/suppilovahveroita) (sienet voit korvata pienellä munakoisolla, jos et missään tapauksessa halua käyttää sieniä)
oliiviöljyä kypsentämiseen (yhteensä lopulta n. 1/3 dl)
n. 350g pakastepinaattia
1 tetrallinen linssejä (paino ilman nestettä 230g)
2 isoa kourallista Alesto kuivattuja karpaloita tai rusinoita
½ dl Alesto pinjansiemeniä
1½ tl suolaa
2 pkt lehtitaikinalevyjä (tarvitset n. 750g, mutta myydään 500g pakkauksissa)
n. ½ dl Oattis kaurakermaa voiteluun
Tarjoile esimerkiksi joulusinapin, tai karpalo- tai punajuurihillokkeen kanssa, tai muiden perinteisten jouluruokien kera.
Valmistusohjeet
- Ota lehtitaikinalevyt sulamaan.
- Aloita myskikurpitsasta. Kuori puolikas kurpitsa. Paloittele se n. 2 cm kokoisiksi kuutioiksi. Keitä kattilassa kurpitsakuutiot kypsiksi – n. vartin ajan, tai kunnes ne ovat pehmeitä.
- Paahda pinjansiemenet valmiiksi. Paahda siemeniä kuivalla, keskikuumalla pannulla lastalla koko ajan käännellen. Kun siemenet alkavat saada vaaleanruskeaa väriä, niin siirrä ne sivuun.
- Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori porkkana. Raasta se karkeaksi raasteeksi. Kuumenna isolla paistinpannulla pari rkl oliiviöljyä. Lisää pannulle hienonnetut sipulit. Kuullota muutaman minuutin ajan miedolla lämmöllä, kunnes sipuli on pehmennyt, on läpikuultavaa ja kullanruskeaa. Lisää joukkoon porkkanaraaste. Lisää mausteet ja sekoita ne tasaisesti muiden joukkoon. Jatka miedolla lämmöllä kypsentämistä. Hienonna herkkusienet parin mm. kokoisiksi kuutioiksi. Lisää nekin pannulle. Lisää tarvittaessa öljyä, jotta paistos ei pääse kuivumaan. Kypsennä sieniä pannulla n. 10 minuutin ajan. Lisää pannulle pinaatti, linssit ja keitetyt kurpitsapalat (ilman keitinvettä). Sekoita kaikki sekaisin. Lisää vielä karpalot/rusinat sekä paahdetut pinjansiemenet ja suola. Jätä paistos hyvin miedolle lämmölle ja anna sen muhia vielä muutaman minuutin ajan.
- Kauli kuusi lehtitaikinalevyä yhdeksi isoksi levyksi leivinpaperin päällä. Laita saumat vain hiukan päällekkäin, niin saat kaulittua ne tasaiseksi. Taputtele kurpitsa-linssi-sienipaistos lehtitaikinalevyjen keskelle hieman soikeaan muotoon, niin että reunoille jää vielä tilaa. Tästä tulee n. 10cm korkea keko. Kauli sitten viisi lehtitaikinalevyä pidemmiksi, niin että ne ylettyvät peittämään paistoksen. Asettele kaulitut lehtitaikinalevyt poikkisuunnassa paistoksen yli. Painele ne hellän napakasti paistoksen päälle, jotta sisään ei jää ilmaa. Leikkaa taikinapyörillä wellington soikeaan muotoon, eli leikkaa ylimääräiset lehtitaikinat pois. Ylimääräisestä taikinasta voit painella piparimuotella kuvioita, jotka voit laittaa wellingtonin päälle koristeeksi. Painele wellingtonin ulkoreunat tiukasti kiinni sormilla, ja painele haarukalla vielä kuvioita reunojen koristeeksi. Sivele Oattis kaurakermaa sudilla kauttaaltaan lehtitaikinalevyjen päälle.
- Paista wellingtonia 200 asteisessa uunissa tasalämmöllä 30 minuutin ajan, tai kunnes lehtitaikinakuori on päältä kauniin kullanruskea. Aseta pelti uunin keskitason aavistuksen alapuolelle, jotta päällimmäinen osa taikinasta ei pääse palamaan.
- Tarjoile lämpimänä. Tarjoile esimerkiksi joulusinapin, tai karpalo- tai punajuurihillokkeen kanssa, tai muiden perinteisten jouluruokien kera.
Vinkki. Vege-Wellingtonin voisit valmistaa myös pari päivää ennen tarjoilua, jos vain jääkaapissasi on tilaa. Sen voi hyvin lämmittää uunissa uudestaan; n. 100 asteessa 30 minuuttia. Myös täytteen voi valmistaa paria päivää etukäteen ja koota sitten vasta tarjoilupäivänä.
Vinkki. Mitä tehdä lehtitaikinalle, joka jää reunoilta yli? Voit muotoilla piparimuoteilla lisää kuvioita ja tarjota ne sitten vaikka juustojen ja hillokkeiden kera. Tai jos käytät vähän isompia muotteja, niin sivele ne mantelimassalla, ripauksella inkivääriä ja luumuhillolla, niin saat jälkiruokapasteijoita. Tai sitten voit kaulia niistä epämääräisen kokoisia neliö-ympyröitä suolaisille pastejoille pohjaksi. Pasteijan päällehän nyt sopii melkein mikä tahansa ylijäänyt ruoka tai muut jämät jääkaapista :D.
43 kommentit
Aivan ihanan kuuloinen ohje. En ole koskaan vielä tämän tyyppistä pääruokaa tehnyt :). Tiedätkö löytyykö Lidlistä (tai mistään) palmuöljytöntä lehtitaikinaa? Ja voitaikinakaan ei tule kysymykseen siis, vaan vegaaninen pitäis olla :). Koitan vältellä nykyään kokonaan palmuöljytuotteiden ostamista. No vaikka ei löytyisikään, niin tuosta täytteestä saa toki inspiksen vaikka piiraaseen.
Kiitos :). Se on hyvä kysymys, mutta harmillisesti kenenkään valmistajan lehtitaikina- eikä edes torttutaikina ole palmuöljytön :(. Tarkastin vielä Myllyn Paras, Sunnuntai, Pirkan, Kymppi, ja Kotimaista-tuotteiden sivustoilta. Ei uskoisi sen olevan täysin välttämätön ainesosa näiden valmistuksessa? Tietysti tämä voisi toimia piiraana, tai sitten voit tehdä itse ”rahkavoitaikinan” vegaanisen. En tiedä oletko koskaan tehnyt rahkavoitaikinaa, mutta se on tosi helppo tehdä ja silläkin saa vähän samankaltaista lehtevyyttä :). Googlailin, että Kamomillan Konditoria oli ainakin valmistanut tätä vegaanisena: https://www.kamomillankonditoria.com/2016/06/kikherneruudut-rahkavoitaikina.html. Paistoksen voisi siis hyvin kääriä tähänkin.
Kiitos kun tutkit eri taikinoita :). Itse vain kaupassa olen lukenut parit tuoteselosteet. Ja kiitos tuosta taikinavinkistä! En ole koskaan tehnyt rahkavoitaikinaa. Itse asiassa mun 10 vuoden gluteeniton kausi päättyi vastikään, ja sillä välin ruokavalio muuttunut vegaaniseksi, niin leipomisessa on nyt paljon uutta opeteltavaa :).
Sopisikohan herkkusienien tilalle kanttarellit? Olen useamman vuoden tehnyt kinkun tilalla kasviswellingtonia, yleensä nyhtökauratäytteellä ja miettinyt uskaltaisinko korvata herkkusienet kanttarelleilla kun niitä kerran pakastin notkuu
Ehdottomasti uskallat!:) Melkein musta suppilovahverot tai kanttarellit voisi ollakin vielä parempia tässä, mutta niitä ei tietenkään mistään saa, ellei omasta pakkasesta löydy. Kiva, jos löytyy. Lisäisin niitä ainakin 1 dl paistettuna, tai maun mukaan enemmänkin.
Moi! Ajattelin tehdä tätä jouluksi, mutta voikohan kurpitsan jättää pois? Joulupöydässä on muutenkin jo niin paljon kasviksia, että tässä en välttämättä niitä enää kaipaisi 🙂
Hei! Se tuo tähän kyllä tosi hyvää makua ja tuskin huomaat syöväsi enää enempää kasviksia :D. En ole kokeillut, mitä makuprofiilille tapahtuisi ilman sitä, edelleenkin varmasti hyvää, mutta sitten tarvitset muita aineksia enemmän (ehkä 1½ kertaisesti), jotta wellington saa tarpeeksi täytettä :).
Kiitos ohjeesta! Olen tehnyt muuten wellingtonia pakkaseen niin että pakastan siinä vaiheessa kun menisi uuniin eli taikina raakana. Sitten vain jäisenä uuniin pakastimesta aattoaamuna! Oli melkeinpä vielä parempaa kuin ns tuoreeltaan paistettu!!
Hei vau mikä idea! Todella hyvä käytännönvinkki :).
Voikohan tämän tehdä pakkaseen nyt viikkoa ennen tarjoilua, tai ainakin tuon wellingtonin täytteen? Jos sulattaa ja kokoaa päivää paria ennen, toimisikohan vai menettääkö makua/rakennetta? Täydellinen ruoka joulupöytään, kiitos tästä!
Kiitos :). Täytteen nyt ainakin voi tehdä. Periaatteessa voisi kyllä koko wellingtoninkin paistaa ja valmistaa, jäähdyttää ja pakastaa tarjoilua varten. Makua ei mene, mutta aavistuksen lehtitaikina lässähtää pakastaessa. Se ei ihan samanlaista rapeutta ja lehtevyyttä saa enää uudestaan uunissakaan lämmitettäessä. Ei siitä huono tule, mutta se kaikista suurin rapeus hälvenee.
Kiitos, tämä tuli kuin tilauksesta! Olin ajatellut, että vien anopin luo joulupöytään jonkun vegaanisen suolaisen piirakan, mutta tää kuulostaa niin paljon paremmalta! Ihanaa joulun odotusta!
Voi miten hienoa kuulla! 🙂 Kiitos paljon ja ihanaa joulun aikaa sullekin 🙂
Wau nyt tais löytyä joulun pääruoka! Mitä luulet, kävisikö nyhtökaura linssien sijaan? Rakastan nyhtökauraa, mutta asun ulkomailla ja sitä saan harvoin. Siksi ajatuksena oli Suomi-joulun kunniaksi tehdä joulun pääruoka nyhtökaurasta.
Voi miten kiva, että herätti kiinnostuksesi :). Se kyllä käy! Tottahan sun täytyy sitten nyhtökauraa käyttää. Siinä paketissakin taitaa olla 250g muistaakseni. Käytä sitä tomaattiversiota mieluiten, ja muuten lisäät samassa vaiheessa kuin linssit :). Linssien mukana tulee aina tilkka nestettä ja nyhtökaura taas on kuivaa, niin siinä tapauksessa, jos tuntuu, että paistos maistuu kuivakalta, niin lisää paistokseen n. 1/3 dl vettä.
Heippa!
Aivan ihanan kuuloinen resepti! Puolisoni puolella on pari sipuliallergista – mitenhän tähän saisi makua ilman sipulia ja valkosipulia?
Kiitos paljon! 🙂 Voiei, että joku on allerginen sipuleille :(. Sipulin sijasta voisit käyttää fenkolia – sitä pitää vaan kuullottaa vähän pidempään- ja niin pitkään, että se anismainen maku on enimmäkseen kadonnut, ellei siitä sitten satu pitämään. Selleri toimii myös yllättävän hyvin. Pari sellerin vartta ja yksi tos iso porkkana enemmän. Selleristäkin katoaa se kitkerän karvas maku, kun sitä kuullotetaan.
Onko olennaista maun kannalta, että linssit tulee liotettuina tetrasta? Mulla ois kerrankin kaappiin hamstrattuina niitä puy-linssejä joita mielelläni käyttäisin tähän.
Hei, ei ole olennaista :). Se vaan nopeuttaa asiaa. Totta kai voit keittää niitä erikseen ja lisätä tähän paistokseen :).
Hei, luuletko että kikherneet sopisivat linssien sijaan? Linssit eivät syöjille valitettavasti sovellu.
Kyllä ne sopivat makunsa puolesta, mutta ovat tietysti tekstuuriltaan erilaisia :). Paras olisi, jos jaksaisi vähän muhentaa esim perunanuijalla/perunasurvimella tai tehosekoittimessa nopeasti kikherneitä vähän pienemmäksi. Mutta ei se varmasti huono ole laittaa ne vain kokonaisinakin :).
Osaatko sanoa, miten lehtitaikinalevy vs. Torttutaikinalevy käyttäytyy? Tuleeko torttutaikinasta selkeästi ”kuohkeampi? Ostin kuitenkin varuiksi lehtitaikinaa pakkaseen (citymarketissa muuten oli sopivasti 800g pakkaus, sis 2 isoa levyä) jos olemassa oleva torttutaikina tekee päällisestä liian lehtevän ja ehkä hajoavan.
Ohho, en ole käynyt näköjään hetkeen blogin puolella lukemassa kommentteja, anteeksi! Torttutaikinasta tulee tosiaan lehtevämpi ja paksumpi, mutta nyt on kyllä jo liian myöhäistä varmaankin vastata :D. Mitenköhän sulle mahtoi käydä :).
Mikä tästä tekee wellingtonin?
Enemmänkin ehkä se muoto ja kypsennys lehtitaikinakuoren sisässä.
Kiitos mainiosta ohjeesta! Tätä syödään meillä huomenna kinkun rinnalla. Kurpitsan ja karpaloiden puutteessa laitoin tilalle bataattia ja taatelia, ja linssit korvasin nyhtiksellä… ainakin pannulta maistellessa nousi hymy huulille. Nyt innolla odotetaan luomuksen paistumista!
Hyvä, kun keksit omat muokkaukset! 🙂 Parempi hyödyntää jo olemassa olevia raaka-aineita :). Toivottavasti maistui!
Noh, tuota… Toista kertaa ei tarvitse tehdä. Sai perheeltäni murskatuomion. Eihän vain ollut kirjoitusvirhe tuo timjamin määrä? Mielestäni mauste peitti alleen kaikki herkät maut kuten pinaatin, sienet ja kurpitsan. Puoliso ei edes huomannut karpaloita.
Harmittaa, koska oli työläs paistos ja olemme pitäneet muista resepteistä.
Voiei :(.. No onpa harmi! 🙁 Voikohan se olla, kun mun timjami on hyvin vanhaa, että siinä oli tosi vähän makua sitten jäljellä.. Kun mä just lisäsin sitä ensin vähän ja sitten enemmän, kun se ei maistunut mun mielestä lainkaan, enkä lopputuloksestakaan erottanut timjamia.. :/ Tosi harmillista. Mä nyt muokkasin timjamin määrän pienemmäksi.
Ahaa, no tämä selittää paljon. Itselläni on taas melko tuoretta timjamia luomuna ja aromikasta kuin yksikään aikaisempi timjami. ☺️ Pahoittelen, jos olin kovin kärkäs ensimmäisen palautteen kohdalla. Olisin voinut toki luottaa jälleen kerran omiin vaistoihini, kun hälyytyskello soi tuon mausteen määrän kohdalla, eikä vaan orjallisesti noudattaa määrää.
Virheistä oppii parhaiten.
Mä jäin paljolti pohtimaan tätä, ja sen täytyy olla just noin.. :D. Mulla kuluu aika vähän kuivaa timjamia, joten sitä jää kaappeihin vuosiksi.. Luomumausteet onkin usein vielä paljon voimakkaamman makusia. Mutta tää oli hyvä huomio, koska myös se, että mikä on ruokalusikka. Pitäisi munkin käyttää aina ruokalusikkamittaa, jotta ainakin ohjeessa se olisi standardimäärä. Mutta sitten yleensä käytän normaalia teelusikkaa, kun lisäilen mausteita blogiin tuleviin resepteihin. 3tl = 1rkl, ja kun laitoin timjamia 4-5tl, niin olikohan ne edes standarditeelusikallisia vai jotain pienen, oikean teelusikan pohjallisia?.. Mutta hyvä joka tapauksessa, onneksi sentään muuten tämä on saanut onnistunutta palautetta. Ja siis erittäin tärkeä kuulla myös muita kuin onnistuneita kokemuksia! Ja edelleen oon pahoillani sun vuoksi :(. Tylsää laittaa pitkään ruokaa, joka ei sitten maistukaan :/.
Aivan ihana redepti! Testasin juuri ensimmäistä kertaa mäiskypottujen ja avocadodipin kanssa ja sekasyöjämies halusi vielä santsata kun tykkäsi niin! Tätä pitää tehdä uudestaankin! 😛
Mahtava kuulla! 🙂 Kiitos, kun tulit kertomaan mielipiteesi :).
Tää oli kyllä taivaallista! Mä söin karpalohillon kanssa ja mies Dijon-sinapin.
Voi kiiitos! 🙂 mahtavaa.
Kiitos reseptistä! Tästä tuli joulupöydän uusi lemppari.
Mukavaa joulua!
Jee, kiitoksia paljon :). Mukavaa joulupyhän jatkoa sinullekin.
Olisiko vielä vinkkiä epäjouluisista mausteista? Tekisin uudeksivuodeksi, mutta joulumausteet tursuaa jo korvista. Heittelen sekaan jotain, mutta kiinnostaisi kuulla myös vinkkejäsi kanelin ja kardemumman tilalle! 🙂
Kiitos resepteistä, näitä tehdään usein!
Hei, anteeksi oho, onpas päivät taas vierähtäneet käymättä katsomassa kommentteja. Tätä voisi toki tuunata lähi-idän mausteilla. Eli juustokuminaa, korianterijauhetta, paprikamaustetta – ainakin niitä :). Ja jättää jouluiset mausteet vähemmälle, vaikka eivät ne hirveästi kuitenkaan mielestäni lopputuloksessa maistu, tai sitten olen vain niin tottunut niiden makuun jo :D.
Mitä luulet onnistuisiko yhtä hyvin, jos tekisin puolikkaan version tästä? Meitä olisi vain kaksi syömässä pääruoaksi ja tuo vaikuttaa aika isolta jötkäleeltä 😀 vai miten tämä säilyy jääkaapissa?
Onnistuu kyllä puolikkaanakin. Tämä kyllä säilyy myös jääkaapissa noin viikon ja voi pakastaakin. Samalla vaivalla sitä tekee kuitenkin isommankin :).
Mitenköhän onnistuisi, jos kokoaisi aamupäivällä valmiiksi ja laittaisi myöhemmin uuniin?
Onnistuu noin :)!