Koti Valokuvaus Valon vaikutus ruokakuviin

Valon vaikutus ruokakuviin

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
3 kommentit

Ilman valoa ei ole valokuvia. Valo on jokaisen valokuvaajan tärkein elementti ymmärtää. Itse käytän aina luonnovaloa, jolla on tietysti taipumus muuttua päivän sään, vuorokaudenajan ja vuodenajan mukaan. Se on samaan aikaan haastava ja samalla ihana. Studiovaloja käyttämään oppinut saa tasalaatuista valoa, ja sitä käyttävät voivat ainakin luottaa, että kuvista saa haluamansalaisia. Luonnonvalolla taas pilviverhon ratketessa ja suoran auringon osuessa ikkunasta sisään, voi koko kuvaustilanne muuttua aivan yhtäkkiä ja ollaan uusien haasteiden edessä.

Ilman hyvää valoa voi parhainkin sommittelu näyttää tylsältä. Valo on kuvissa se, johon tiedostamatta ihminen kiinnittää ensimmäisenä huomiota. Minkälaisen tunnelman valo kuvaan luo. Hyvässä kuvassa on tarpeeksi kontrastia, eli koko skaala tummimmasta kirkkaimpaan ja kontrastia saadaan aikaan valon käytöllä, mutta toki myös jälkikäsittelyssä.

Kuitenkin isoin haaste luonnonvalon kanssa on se, että sitä ei välttämättä ole. Suomessa syyskuusta huhtikuun alkuun ei ruokakuvia voi kuvata laisinkaan vaikkapa päivätöiden jälkeen, ja valokuvaus on keskitettävä viikonlopun päiville tai ratkaisu nro 2; ryhdyttävä päätoimiseksi valokuvaajaksi.

Olen pitkään halunnut opettaa oppimaani eteenpäin. Olihan opettaja unelma-ammatini ja se ammatti, johon olisin varmasti suunnannut, mikäli en lääkikseen olisi päässyt. Nyt silti melkein jo nolottaa, sillä siitä on kaksi vuotta, kun aloitin jakamalla tärkeimmät perus-ruokakuvausvinkkini, ja näköjään kirjoitin, että jatkossa kuvausjuttuja tulee lisää. Nelisen kuukautta sitten kyselin teemoja, jotka voisivat kiinnostaa ruokakuvaukseen liittyen ja näytti siltä, että about kaikki ruokakuvaukseen liittyvä kiinnostaa.

Aloittakaamme siis tärkeimmästä eli siitä valosta. Koska aihe on laaja ja siitä voisi kirjoittaa kirjan, niin tehdään pari perusoletusta. Oletan, että kuvaat ruokaa sisätiloissa. Ulkokuvaukset ovat hyvin erilaisia ja ammatimaisen näköisiin ruokakuviin tarvitaan jonkin verran tai hyvin paljon kuvauslokaation muokkausta varjostimien ja diffuusoreiden avulla. Fiiliskuvia toki saa, mutta varsinaiset lehtitasoiset annoskuvat ovat hyvin haastavia.

Ulkona kuvattu kuva ylhäältä päin on haaste. Varjoja ei tule, joten ruoka näyttää helposti littanalta.

Itse olen enimmäkseen oppinut kokeilemalla, kokeilemalla ja kokeilemalla. Virheiden ja huonompien kuvien analysoinnin kautta. Mikä meni pieleen, miksei tämä kuva olekaan hyvä? Suurimmaksi osaksi epäonnistuneista kuvista löydän aina virheitä valon käytössä.

Valon suunta

Ruokakuvauksessa tärkeintä on varjot ja niiden avulla aikaansaatu kolmiulotteisuus. Muuten ruoka-annos näyttää tasapaksulta ja lättänältä, eikä aidolta. Varjoja saadaan, kun valolla on selkeä suunta. Juuri tämän vuoksi ulkokuvaukset ovat haastavia, koska valoa tulee vähän jokapuolelta.

Paras tapa saada valolle tietty suunta on kuvata ikkunan lähellä tai heti vieressä. Ikkunan koon vaikutuksesta seuraavassa kohdassa. On parempi, että valo tulee vain yhdestä suunnasta. En siis välttämättä kuvaisi esimerkiksi huoneen nurkassa, jossa on molemmilla seinillä heti isot ikkunat. Silloin valoa tulee jo kahdesta suunnasta ja se hälventää heti varjojen osuutta.

Helpoin ja varmin valon suunta on sivuvalo. Eli, että valo tulee kohteeseen nähden n. 90 asteen kulmasta. Tällä tulee yleensä tasavarmoja ja hyviä kuvia. En enää kuvaisi ruokia niin, että valo tulee kohteen edestä, sillä kokemuksen kautta opittua on, että kuvista tulee lättänän näköisiä, kuten blogini suosituimmassa tomaattikeitto-reseptissä. Aina saa ja pitääkin tosin leikkiä valolla. Takaa tuleva valo, eli että kohde on sinun ja valonlähteen välissä on kaunista. Se on haastava siitä, että etualasta tulee helposti tumma, tausta ylivalottuu tai että itse kohteestakin tulee tumma. Takavalon kanssa tarvitaan usein heijastimia heijastamaan valoa takaisin kohteeseen ja/tai hyvää kameran kennoa, joka kestää jälkikäteen valotuksen nostamista kuvankäsittelyssä.

Takavalo sopii juomakuvaukseen

Valon määrä

Se, paljonko valoa kuvattavaan ruokaan ja sen ympäristöön osuu, riippuu kohteen etäisyydestä valonlähteestä (ikkuna), ja kuinka paljon matkalla on valoa himmentäviä tekijöitä. Mitä lähempänä kohden on valonlähdettä, sitä enemmän valoa.

Esimerkiksi meillä keittiönpöytä on ikkunan vieressä, mutta sen ikkunan edessä on vielä lasitettu parveke. Parvekkeen lasitus himmentää keittiöön tulevaa valon määrää, minkä vuoksi itse en esimerkiksi keittiössä juuri kuvaile, sillä valo on aina himmentynyt ja hajaantunut jo lasituksen läpi tultaessa. Sen sijaan työhuoneessani pöytä on suoraan ikkunan vieressä ja ikkunan takana on vain ilmaa, jolloin valon ensimmäinen este on ikkuna. Mikäli avaisin ikkunan, niin valon määrä taas kasvaisi, sillä sen ei tarvitse kulkea minkään ylimääräisen läpi.

Usein kuulee sanottavan, että voi vitsi kun tänään pilvinen päivä, niin ei varmaan tuu hyviä kuvia. Päinvastoin. Kirkas, suora auringonvalo ei ole välttämättä lainkaan hyvä. Se luo kovia varjoja, ylivalottuneita kohtia ja kontrasteja. Valoa voi olla paljon, mutta sitä voi olla paljon myös pilvisellä säällä. Kovin pilvisellä tai sateisella säällä valon määrä näyttää vähäisemmältä. Tällöinkin voi hyvin lähellä ikkunaa riittää hyvin valoa käsivaralla kuvaamiseen. Valo ei kuitenkaan ylety pidemmälle huoneeseen ja varjot vaikkapa lautasen toisella puolella ovat tummemmat ja syvemmät kuin valoisammalla säällä, jolloin valoa puskee huoneeseen enemmänkin.

Sama annos – suorassa auringonvalossa
Ja diffuusorin kanssa

Mitä kauemmaksi valonlähteestä mennään, sitä vähemmän valon intensiteettiä. Kun liikutan lautasen aivan ikkunan vierestä metrin päähän, niin varjot pehmenevät. Kun liikutan lautasen viiden metrin päähän ikkunasta, niin valo on entistä tasaisempaa. Se tulee jo ikään kuin useasta suunnasta lautasta kohti ja itse valon kirkkaus myös vähenee.

Valon määrää eli kirkkautta voi nostaa myös kameran säädöillä (suurempi ISO, pienempi aukko, hitaampi suljinaika) sekä jälkikäsittelyssä.

Valon laatu

Valo voi olla kovaa tai pehmeää – tai tietysti siltä väliltä. Pääasiassa se jaetaan näihin kahteen.

Kovalla valolla tulee selkeämmät, tarkkarajaiset varjot, kuten vaikka suorassa auringonpaisteessa. Pehmeä valo on diffusoitunutta, esimerkiksi diffuusorin kautta tai pilviverhon läpi. Epäsuora valo on pääasiassa pehmeää eli kun aurinko tai valonlähde ei suoraan tule kohteeseen vaan heijastuu joko jonkin kautta tai läpi. Olet varmaan nähnyt esimerkiksi pimeissä tiloissa otettuja kuvia suoralla salamalla ja erillisellä salamavalolla, joka heijastetaan vaikkapa katon kautta.

Joskus aurinko tekee oikein hyvääkin, kuten alemmasta kuvasta huomaat. Ateria ennen kuin aurinko osui.. Huom. Kuva on RAW-kuva eli raakakuva – eli se on vielä harmaasävyinen ja kontrastiton, kuten alempikin kuva. RAW-kuvasta huomaa vielä paremmin, miten auringonvalo vaikutti kuvaan.
Ja kun aurinko sitten osui paljastaen kiisselin värityksen.

Ruokakuvauksessa haetaan pääasiassa pehmeää valoa, mutta kovalla valolla voi saada aikaan mielenkiintoisia ja mieleenjääviä otoksia. Tällä hetkellä on trendinäkin käyttää auringonvaloa ja suoraa valoa kuvissa. Jos olet asiaan mitään huomiota kiinnittänyt, niin olet ehkä huomannut Hesarin ruokasivuilla olleen viimeiset pari kuukautta vain kovalla valolla otettuja kuvia?

Se kuinka syvät ja tummat varjot kuvaan tulee riippuu myös valolähteen koosta. Mikäli sinulla on suuret ikkunat, niin valonlähde on tällöin suuri ja valoa tulee kohteeseen useammasta pisteestä, jolloin valo on pääosin pehmeää ja tasaisemmin jakautunutta kuvassa. Jos taas sinulla on pienet ikkunat tai verhoilla ja/tai sälekaihtimilla rajaat ikkunaa pienemmäksi, niin valo tulee tällöin pienemmästä ja kapeammasta lähteestä, jolloin valolla on selkeämpi suunta ja se osuu selkeämmin tiettyyn kohtaan kuvasta. Nämä ovat täysin tyyliseikkoja, mitä nyt sitten kuvan tunnelmalta ollaan hakemassa.

Valoa talvella/syksyllä on muutenkin vähemmän. Kun sitä tulee vain kapeasta ikkunasta, niin valkoinenkin seinä taustalla jää mustaksi.
Verhot ikkunassa täysin auki

Vedin pimennysverhoa hieman ikkunan eteen, jolloin jäi kapeampi kaistale valoa kuvaan

Valon väri

Valon väri (keltaisesta-siniseen-skaala) ja sävy (vihreästä-liilaan-skaala) riippuu taas vuodenajasta ja vuorokaudenajasta. Jokainen tietää, että auringon laskiessa ja noustessa tulee liiloja, kellertäviä ja punertavia sävyjä, mikä on hyvä pitää mielessä myös, jos ruokakuvaan halutaan tunnelmallista iltaruskoa.

Parvekkeellamme syyskuussa auringon laskiessa

Talvella valo on sinertävämmän sävyistä ja sen intensiteetti on pienempi. Välillä voi keskellä päivääkin olla lähes mahdotonta kuvalla käsivaralla. Kerrankin tarvitsin jopa 13 sekunnin valotusaikaa, jotta sain kuvaan mitään valoa.

Sama kohta keittiönpöydällä. Kuvausaika; syys-lokakuu, juuri ennen hämärän tuloa, jolloin valo oli jo hyvin sinertävää.
Sama pöytä keskellä tammikuista päivää
Sama pöytä huhtikuisena iltapäivänä
Sama pöytä vielä toukokuisella iltavalolla, joka voi sekin olla vähäistä, mutta lämpimämäpää kuin syyskuussa.

Valon väriin vaikuttaa myös kaikki, minkä kautta se heijastuu. Kesällä ulkona olevista vihreistä puista voi helposti tulla vihreää sävyä kuviin. Vastapäätä olevasta keltaisesta talosta taas heijastuu keltaista väriä. Omat vaatteesi vaikuttavat. Mustilla vaatteilla aiheutat kuvaan varjoja ja valoisalla taas lisäät kuvan valoisuutta. Vältä värikkäitä vaatteita, jos et tarkoituksella halua kuvaan pinkkiä sävyä. Itselleni on usein käynyt niin, etten jaksa vaikkapa jumpan jälkeen vaihtaa värikkäitä treenivaatteita pois, ja menen heti laittamaan ruokaa ja nappaan kuvan annoksesta. Jälkikäteen huomaan, että kuvassa on sitten pinkistä paidastani heijastunutta pinkkiä sävyä.

Huomaatko kuvan alareunassa paperissa ja käsissäni pinkin heijastuksen? Se tulee päälläni olevasta pinkistä paidasta.

Samoin kaikki huoneessa ympärillä oleva vaikuttaa. Vaaleat seinät heijastavat ja tuovat kuvaan lisää valoa. Tummat seinät imevät valoa ja luovat varjoja. Värikkäät taulut ja lähellä olevat huonekalutkin vaikuttavat.

Myös ilmansuunta vaikuttaa eli se mihin suuntaan ikkunasi ovat. Pohjoisen ikkunoista tulee aina sinertävää valoa kuin etelään päin olevista ikkunoista.

Valon valjastaminen

Tässä lyhyt oppimäärä, mitä saatat valon manipuloimiseksi tarvita. Tätä on hankala opettaa ilman videota tai hand-on opetustilannetta, mutta tässä nyt joka tapauksessa keinoja alkaa hallita itse vallitsevia valo-olosuhteita.

Heijastimet. Heijastin asetetaan kohteen toiselle puolelle kuin missä valonlähde on. Heijastin voi olla verho, kangas, pahvi tai varsinainen valokuvaukseen tarkoitettu heijastin. Mitä tummempi heijastin, sen enemmän se imee valoa itseensä luoden kuvaan tummempia varjoja. Jos taas haluat valoisuutta kuvaan, niin käytä valkoista heijastinta, jolloin varjot pehmenevät ja kirkastuvat. Käyttämällä reflektoivia pintoja, kuten peiliä tai hopeaa/kultaista heijastinta saat kuvaan entistä enemmän valoa. Itse käytän näitä vain hyvin harvoin – silloin kun kuvaan vastavaloon ja ruoan etuosa uhkaa jäädä lähes mustaksi. Värikkäillä heijastimilla taas saadaan kuvaan värisävyheijastuksia.

Kuva ennen heijastinta
Kuva heijastimen kanssa. Huomaat eron varsinkin vihreän smoothien oikeassa reunassa.

Diffuusori. Diffuusori asetetaan ruoan ja valonlähteen (ikkunan) väliin. Se voi olla esimerkiksi harsokangas, verho tai valokuvaukseen tarkoitettu diffuusori. Sen tarkoitus on pehmentää valoa luoden utuisempaa fiilistä. Itse käytän diffuusoria lähinnä vain, jos aurinko paistaisi muuten suoraan kuvattavaan kohteeseen. Sen avulla saa kovasta ja kirkkaasta valosta taas pehmeäpää. Se kuinka paljon se pehmentää riippuu taas diffuusorikankaan paksuudesta. Aivan harsomaisen ohuet verhot eivät juuri vaikuta.

Aurinko paistoi voimakkaasti ikkunasta sisään. Diffuusorin avulla rajasin osan kuvasta pehmeään valoon ja tarkoituksella jätin vielä pienen kaistaleen ylänurkkaan suoraa, kovaa valoa, koska se toimi nyt myös tasapainottaen kuvaa.

Heijastimien avulla voidaan myös rajata sivusta päin tulevia heijastuksia tai valoa. Asettamalla tummia kankaita tai pahveja kohteen ympärille jättäen valolle vain kapeampaa tilaa päästä kuvaan, saadaan taas poistettua ylimääräisiä ja ei-haluttuja valon värejä ja heijastuksia.

Harjoitus omassa kodissasi/lokaatiossasi

Käy läpi teksti uudestaan kohta kohdalta. Tutustu näihin seikkoihin kotonasi tai muussa kuvauslokaatiossasi.

Jokaisessa kodissa on hieman erilainen valo riippuen nimenomaan ikkunoiden koosta, mihin suuntaan ikkunat ovat, miten ikkunat ovat suhteessa toisiinsa ja minkälainen sisustus ja seinien väri on. Missä parveke on.

Ota simppeli kuvauskohde, vaikkapa omena, ja ota sen kanssa kuva jokaisen asunnon ikkunan edessä suunnilleen samaan kellonaikaan samana päivänä. Analysoi ja mieti, mistä kuvista pidit eniten.

Tee sitten seuraava harjoitus. Ota vaikka se omena, ja ota siitä kuva lempi-ikkunoidesi vieressä kolmen tunnin välein eli esimerkiksi klo 9, 12, 15, 18 ja 21. Ota siis itsellesi rauhallinen sunnuntai tätä varten. Kuulostaa tylsältä tehtävältä, mutta juuri tällaisen tehtävän avulla olen itse oppinut kaikista eniten.

Yleensä kuvaan itse työhuoneessani, jossa on tarkoituksella valkoiset seinät, eikä tauluja seinillä. Valo tulee luoteesta ja tiedän sen olevan parhaimmillaan (ainakin valoisina vuodenaikoina touko-elokussa) klo 10-15 välillä. Tämän jälkeen auringon suunta on muuttunut niin paljon, että kuvista tulee jo hyvin erinäköisiä. Jotkut kuvat onnistuvat, mutta kokemuksella olen oppinut että klo 15 jälkeen, jos tarvitsen sivulta (ei ylhäältä päin) otettuja kuvia esimerkiksi juomista tai kakusta, niin niistä ei tule hyviä. Tällöin joudun kuvaamaan meidän makuuhuoneessa, jonne aurinko tulee ruokaan nähden paremmasta suunnasta.
Esimerkkinä alla oleva Baileys-kakku, jota kuvasin lopulta ainakin kolmena eri päivänä ja neljänä eri vuorokauden aikana, sekä työhuoneessa- että makuuhuoneessa, kunnes olin saanut tarpeeksi hyvät kuvat. Harjoitusta se on joka päivä :).

Minultakin tulee edelleen vaikka kuinka paljon huonoja ja keskinkertaisia kuvia.

Baileys-kakun kanssa oli haastetta. Auringonvalo tuli osui suoraan kakkuun, eikä se näyttänyt hyvältä. Harsoverho on vedettynä ikkunan eteen, mutta se ei auttanut mitään. Meinasin luovuttaa ja kuvata toisena päivänä. Diffuusorini ei olisi kooltaan riittänyt näin isolle alueelle. Tässä ja tulevissa Baileys-kakkukuvissa on täsmälleen sama editointi, jotta se ei häiritse erojen tarkastelua.
Siirsin sen lipaston toiseen päätyyn kauemmaksi ikkunasta, mutta huonomaan vain meni. Nyt oikea puoli kakusta ei näkynyt lainkaan.
Vaihdoin huonetta kokonaan työhuoneeseen. Ihan ok valo, mutta ei mitä halusin.
Siirryin takaisin lähtöpaikkaan eli makuuhuoneen lipaston päälle. Aurinko oli liikkunut sen verran, että ei osunut enää suoraan kakkuun ja alkoi näyttää jo paremmalta, joten jatkoin kuvausta. Aurinko oli laskemassa koko ajan.
Älä tee tätä virhettä. Älä mene valon ja kohteen väliin. Ainakin sain taustaa tummemmaksi.
Parin tunnin päästä auringonvalosta oli lähtenyt jo ensimmäisissä kuvissa näkyvät liilan-keltaiset kajastukset ja valo oli jo hyvin kaunista ja sinertävää. Nyt alkoi näyttää todella hyvältä! Aurinkoa oli enää niin vähän jäljellä, että sen valo oli pehmeää ja tasaista, mutta jouidin käyttämään jalustaa saadakseni tarpeeksi valoa.
Kokeilin kuvata kakkua vielä seuraavana aamuna työhuoneessani. Jos vertaat tuohon 4 kuvaa ylempänä olevaan kuvaan, joka on otettu työhuoneessani illalla, niin valo on täysin erilaista ja eriväristä. Lopulta kuvasin kakun jäljellejääneitä paloja vielä kahtena muuna päivänä eri kellonaikoina, koska halusin taltioida ne täydellisesti. Tämä keissi opetti minulle hyvin paljon valon käyttäytymisestä omassa kodissani ja seuraavan kakun kanssa tiesin jo paremmin mitä tehdä. Opin myös, että mulla ei ihan ole varaa kuvata jokaista yksittäistä ruokaa neljänä-viitenä päivänä.
Seuraavan kakun kanssa tiesin jo, että koska olin iltapäivällä/illalla kuvauksen kanssa liikkeellä, niin se pitäisi kuvata mieluummiin makuuhuoneessa kuin työhuoneessa. Otin silti esimerkkikuvia työhuoneessani. Aurinko oli hetken pilvessä. Tässä ja tulevissa kakkukuvissa on täsmälleen sama editointi, jotta näet eron.
Kakku on edelleen samassa kohdassa, mutta sitten aurinko tuli esiin luoden kovat ja tarkkarajaiset varjot.
Kakku on edelleen työhuoneessa, mutta liikutin sitä kauemmaksi ikkunasta sinne, minne auringonvalo ei suoraan osunut. Kun kakku joutui kauemmaksi ikkunasta ja varjoon, niin ei näytä enää hyvältä.
Siirryin makuuhuoneeseen, jossa tiesin nyt kokemuksesta valon olevan tätä kuvausta varten parempi.
Pyysin vielä Markusta tulemaan pitämään heijastinta kakun oikealla puolella. Huomaat varmaan eron. Valo tulee vasemmalta puolelta ja Markus pitää heijastinta oikealla puolella. Edelliseen kuvaan verrattuna, jossa heijastinta ei ole, niin kakun oikea puoli näkyy huomattavasti paremmin, koska siihen heijastuu heijastimesta valoa takaisin.

Jäikö nälkä?

3 kommentit

Maikki 15.07.2019 - 10:38

Tosi hyvä postaus mulla toimii heijastimena pöydän jatkopala ja valoa pehmentämään joskus harso empä ole ennen tätä tajunnut edes ajatella, että vaatteiden värikin vaikuttaa kiitos tästä!

Vastaa
Maikki 15.07.2019 - 10:40

Näköjää emojit ei tullukkaa tohon ni näyttää tosi hassulle tuo kirjotus :’D

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 16.07.2019 - 10:04

Kiitos Maikki 🙂 Niinpä, hyvin voi käyttää mitä ikinä keksiikään 🙂

Vastaa

Jätä kommentti