Koti Ajatuksia Tiedostamisen tuska – kuinka selvitä nykyajan eettis-ekologisessa ristiaallokossa

Tiedostamisen tuska – kuinka selvitä nykyajan eettis-ekologisessa ristiaallokossa

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
6 kommentit

“Kun olet kerran astunut tuohon maailmanparannus-suohon, niin sulla ei ole enää paluuta. Uppoat aina vaan syvemmälle, koska aina löytyy uusia epäkohtia. Kun kerran oot ilonen ja tiedät jotain enemmän, niin se ei pysy kauaa, sillä kohta kuulet jo jostain uudesta harmista.” -Kaverini kommentti minulle laukaisi niin paljon ajatuksia. Tämä on ihan totta. Tavallaan haluan tietää, tavallaan olisi helpompaa, jos en tietäisi mistään epäkohdista.

Olen alun perin ollut kiinnostunut ruoasta melkein pelkästään makujen vuoksi. Etsinyt parhaan makuista tuotetta joka kategoriasta. Halunnut luoda parhaan mahdollisen makuista ruokaa. Elämä tuntui ah niin ihanan simppeliltä silloin 😊.

Mutta elämä menee eteenpäin. Kasvua ja tiedostamista on tapahtunut. Opin jatkuvasti uutta. Ekologiset arvot alkoivat kiinnostaa. Eettinen puoli taas sitä mukaa, kun tieto ruoan tuotannosta on kasvanut ja sitä mukaan kun epäkohtia on nostettu esiin. Maailma ei olekaan niin yksinkertainen. Valinnoillani haluaisin mahdollisimman vähän harmia kellekään. Miten ottaa kaikki nämä aspektit huomioon? Miten saada riittävää tietoa asioista? Miten voin luottaa, että firmojen vastuullisuusohjelmaa toteutetaan, valvotaanko sitä? Myös yritykset oppivat virheistä ja moni tekee jatkuvaa kehitystyötä oikeudenmukaisempaan suuntaan; en kai ole jäänyt parjaamaan joitakin firmoja menneisyyden vuoksi? Sitäkään en halua elämässä tehdä; tuomita ketään yleisesti menneisyyden perusteella.

Yleisesti uskon maailman, ihmisten ja yritysten hyvyyteen (kunnes toisin todistetaan). Luotan ihmisten sanaan. 

Ekologiset valinnat tuntuvat vielä suht simppeleiltä

Ekologiset valinnat tuntuivat vielä kohtalaisen simppeleiltä. Kasvisruoka on lähtökohtaisesti ekologisempaa kuin eläinperäinen ruoka. Toisaalta broilerin hiilijalanjälki on pienempi kuin suklaan. No, ei se mitään, jos kaikki ruokavalinnat eivät ole niin pienipäästöisiä. Suklaata ei kuitenkaan mätetä kerralla niin paljoa.

Eettisen puolen eli ihmis-ja eläinoikeuksien huomioiminen ruokavalinnoissa taas on huomattavasti monimutkaisempaa. Yksittäisen tuotteen kohdalla kun harvoin on tiedossa koko ruokaketjun eettisyyttä. Otetaan esimerkiksi ruokajaloste, joka sisältää jo monia eri raaka-aineita. Vaikka sokerin olisi vannottu tulevan viljelijät huomioivista olosuhteista, niin entäs ne muut ainesosat? Yksittäisten raaka-aineidenkaan kohdalla tilanne ei ole lainkaan helppo. Meillä on cashewpähkinä, mutta siitä kun cashewpähkinä on poimittu, kuorittu, pakattu ja lähetetty kauppoihin, niin siihen on osallistunut jo vaikka kuinka monta toimijaa. Miten voin tietää, onko heille kaikille taattu minimipalkka ja lepoajat?

En voikaan, ellei yritys sitä itse kerro ja painota. Yritykset ovat heränneet länsimaisten kuluttajien lisääntyneen vaatimustasoon, joka ei koske enää pelkkää makua, vaan myös ekologisuutta ja eettisyyttä. Ne, jotka toimivat jo oikeudenmukaisesti, tuovat sen tietysti esiin. Mutta myös korulauseita on ihan varmasti vaikka kuinka. Sanotaan jotain ilman totuuspohjaa. Miten voin tietää kuka on oikeasti hyvä toimija? Toiset taas eivät sano mitään, vaikka heillä saattaa hyvinkin olla asiat kunnossa. Haluan yhäkin luottaa siihen, mitä sanotaan. En sokeasti, mutta perusteluiden kera kyllä.

Entä, kun puhutaan muista tuotteista kuin ruoasta. Ruoan tuotannosta vielä vähän jotain ymmärränkin, mutta tavaroiden tuotanto. Mistä ne raaka-aineet ja materiaalit tulevat ja miten niitä rahdataan ympäri maailmaa?

  

Ristiriidat ekologisuuden ja eettisyyden välillä – tai eettisyyden sisäiset ristiriidat

Entäs sitten ristiriidat ekologisuuden ja eettisyyden välillä. Tuote voi olla ilmastoystävällinen, mutta saattaakin loukata ihmisoikeuksia (cashewpähkinät?). Tai keskinäiset eettiset ristiriidat; tuote voi olla vegaaninen ja täten ei satuta ketään eläintä, mutta saattaakin sen sijaan olla tuotettu ihmisten kannalta epäilyttävissä olosuhteissa (kaakaoviljelmät?). Tai olla vegaaninen, mutta epäekologinen (kaakao, avokado).

Pahimmalta tuntuu, kun kuulee herkullisena pitämästään tuotteesta jotakin negatiivista uutista. On saattanut vaikka hehkuttaa ihan maun takia jotakin tiettyä tuotetta, mutta sitten myöhemmin ilmeneekin, että tuotteen tuotanto ei välttämättä kestäkään täysin päivänvaloa.

Blogin pitäminen ei nykypäivänä ole kovin kevyttä. Itse haluan tiedostaa, mutta minua tiedostavampia, kriittisempiä ja ehdottomampia ihmisiä löytyy aina, ja vastuullisuuskommentteja ja -tietoa tulee tuon tuosta suoraan viestilaatikkoihini. Blogin kautta tätä tietoa tulee siis pyytämättäkin ihan koko ajan. Mikä on hyvä, jotta voin levittää tietoa, mutta samalla se lisää ristiriitaisia ajatuksia ostospäätöksissäni.

Kyllä vastuullisuustietoa saa ja pitääkin silti tuoda jatkossakin esiin, kunhan ne kerrotaan hyvässä hengessä :).

Välillä tekisi mieli vain kadota jonnekin Lapin erämaahan; kerätä puolukoita ja perunaa talvea varten ja kalastaa omat rautuni (kalojen mielenmaailmaan en ole vielä edes uskaltanut perehtyä). Pois näistä ahdistavista ajatuksista.

Ruoka on silti intohimoni yhäkin makujen ja vaihtelun kautta. Haluan syödä monipuolisesti ja maukkaasti, ja siksi tuotteita tulee käytettyä vaikka kuinka laajasti. Yksi ratkaisu on ollut, että yrittää suosia niissä tuotteissa kotimaisia toimijoita, joissa se on mahdollista. Haluan uskoa, ja uskon, että Suomessa on ihan hyvät työolosuhteet. Toisaalta kotimaisessakin tuotteessa on voitu käyttää ulkomailta tuotuja raaka-aineita ja pakkausmateriaaleja. Ja toisaalta osa kotimaisista yrityksistä omistaakin jokin ulkomaalainen jättiyhtiö (kuten Nestle), jolloin tilanne saattaa olla se, että vaikka kotimainen tuote tuotettaisiinkin ihan hyvissä olosuhteissa, niin ostamalla tätä tuotetta tavallaan välillisesti tuen jättiyrityksen muuta toimintaa, jonka muiden alla olevien yritysten kohdalla saattaakin löytyä epäoikeudenmukaisuuksia. Huh, taas yksi mietittävä asia.. Jota en itse tosin halua miettiä, tai menee aivan liian monimutkaiseksi. Vertaa viimepäivien Oatlygate; kun maailmanluokan jättisijoitusyhtiö sijoittaa Oatlyyn, niin siitä syntyykin yhtäkkiä Oatly-boikotti, koska tämä sijoitusyhtiö omistaa myös osuuksia epäekologisista yrityksistä. Jos asioita pitää tällä tasolla pohtia ja tiedostaa, niin menee kyllä aivan mahdottomaksi.

Yrityksillä itsellään voi olla myös vaikeuksia tietää ja tuntea kaikkien toimijoiden ja alihankkijoiden liikkeitä. Vaikka yritys olisi määritellyt itselleen tietyt arvot, joita on noudatettava, niin on lähes mahdotonta koskaan pystyä valvomaan ihan jokaista alihankkijan alihankkijan toimintaa. Sekin on vain hyväksyttävä. Ketjusta voi aina löytyi yksi ”pahis”. Eikä yrityksienkään mahdollisuudet vaikuttaa ole loputtomat – on asioita, jotka eivät ole niiden käsissä. Osa on kansallisemman tason asioita.

Ekologinen ja/tai eettinen tuote voi olla useita kertoja kalliimpi kuin se toinen. Vaikka olen valmis pistämään rahaa hyvään tuotteeseen, niin jossain menee hintaraja arkisissa tuotteissa. Eikä kallis ole aina tae myöskään vastuullisuudesta.

Maailma tuskin koskaan tulee olemaan täydellisen oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen. Mutta se voi olla oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi.

Tiedostavuus lisää positiivista muutosta yrityksissä

Positiivista on paljon, sillä samalla kun ihmis-ja eläinoikeuksiin kiinnitetään enemmän huomiota, niin yrityksillä on paine muuttaa toimintatapoja. Vaikka voisi toivoa, että yritykset lähtökohtaisesti toimisivat tuottaen mahdollisimman paljon hyvää. Mutta yrityksillä on laissakin jo määritelty yksi tavoite: tehdä voittoa. Moni moderni pienyritys toimii nimenomaan vastuullisuus etunenässä, mikä on ihailtavaa, mutta varmasti raskasta, sillä samalla kuluttajan olisi pystyttävä tai raaskittava maksaa korkeampi hinta. On kuitenkin vain ihailtavaa, että moni vanhempikin yritys yrittää myös muuttaa toimintatapojaan paremmiksi, oli syy ja menneisyys taustalla mikä tahansa. Muutos ja asenne on tärkein. Ei voi syyttää ketään menneestä.

Samaan aiheeseen liittyen blogistani löytyy vieraskynäkirjoitus, jossa elintarvikealan työntekijä kuvailee tarkemmin, miten kuluttajien vaatimukset näkyvät yritysten toiminnassa.

Hyväksytään rajallisuutemme

Tiedostavuus on hyvä, mutta aiheuttaa samalla myös isoa ahdistusta yksilön valinnoissa.

Ratkaisu on olla armollinen itselleen. Kaikkea en voi tietää. En voi pyhittää elämääni tuoteselosteita syvemmälle penkomiseen. Enkä edes penkoa jokaista tuoteselostetta. Elämässä on ihan muita huolia jo tarpeeksi, ja muutakin vastuuta. Jatkuvastihan tulee esiin eri toimijoista joitakin epäkohtia. Sitä mukaa, kun niitä tulee esiin, voin yrittää muuttaa ostoskäyttäytymistäni, mutta en tehdä sitä yhden raflaavan uutisotsikon perusteella. Silloin, kun en vielä jotain epäkohtaa tiedä, en voi ottaa niitä mieltäni liikaa kuormittamaan. Kun taas jotain tulee esiin, niin yritän ottaa selvää vaihtoehdoista ja myös siitä, onko jokin uutisointi liioiteltu, onko kyseessä vain yksittäistapaus ja onko firma tehnyt sen jälkeen jotain muuttaakseen asioita. Ja jossain vaiheessa vain luottaa kokeneeni saaneeni tarpeeksi näyttöä ja vakuuttavaa tietoa – ei jäädä ikuisiksi ajoiksi penkomaan märehtimään yhtä aihetta. 

Eikä yksittäisen ihmisen tarvitse kokea liian huonoa omatuntoa tästä eettis-ekologisesta ristiriitaisuudesta ja jokaisen aspektin huomioon ottamisesta. Se kuluttaa omia voimavaroja ja jaksamista johtaen helposti ahdistumiseen, turhautumiseen, mikä taas voi jopa johtaa hällä väliä-asenteeseen, jos valintojen kohdalla tuntuu joka kerta, että suo siellä ja vetelä täällä.

Yritän mieluummin löytää vaikka sen yhden hyvän asian siitä tuotteesta, mikä saa joskus olla myös pelkkä maku.

En voi vaatia itseltäni liikaa, en myöskään toisilta. Vaikka itse kykenen kohtuullisen vastuullisiin valintoihin ja niihin on myös yleensä varaa, niin kaikkien tietämys ei voi olla samalla tasolla, tai talous rajoittaa valintojen mahdollisuutta. Toisaalta on aina paljon tiedostavampia ja ehdottomampiin ratkaisuihin kykeneviä ihmisiä kuin minä itse. Hyväksytään oma rajallisuutemme, niin tiedon kuin voimavarojen suhteen. Samalla hyväksymme ja ymmärrämme myös toisten valinnat. Älä ota liian suurta stressiä. 

Se tämän kirjoituksen pointti olikin. Tiedän, että en voi olla ainoa, jota nykypäivän tiedostamisen aste välillä stressaa. 

Ilman tiedostavuutta ei kuitenkaan tule muutosta. Kaiken kaikkiaan näen sen kuitenkin hyvänä, haluan tietää ja ottaa asioista selvää, vaikka se voi tuntua ahdistavalta. Mieluummin silti tiedän kuin olen tietämättä.

 

Jäikö nälkä?

6 kommentit

Glotter-Bäckerin 31.08.2020 - 13:46

Samaistun niin sun tekstiin.
Pakko vaan ajatella, että omilla valinnoilla on merkitystä. Yritän itse myös ajatella, että 50% suoritus on riittävä. Eli että jos osa ostoksista on vastuullisia tai tuote on “osavastuullinen” eli joko ekologinen tai eettinen, niin se riittää.

Toisaalta musta on ihanaa, että muutkin kokevat ahdistusta tälläisten kysymysten äärellä. Koska se tarkoittaa, että hekin välittävät ja haluavat parantaa maailmaa kahvipaketti kerrallaan. Välillä tuttujen kanssa jutellessa tuntuu, että kukaan muu ei välitä.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 31.08.2020 - 18:27

Ah, tiedän, että säkin ajattelet paljon näitä – ja sepä se jo luo turvaa ja tietynlaista lohtua, että muutkin ajattelevat, mutta samalla ajattelevat kuten sinä, että ei sitä kukaan pysty olemaan täydellinen valinnoissaan :). 50% on jo tosi hyvä.
Ja se, että ajattelee ja jakaa ajatuksiaan, niin sekin jo asteittain parantaa maailmaa vähän :).

Vastaa
Henriikka 31.08.2020 - 20:23

Kiitos mahtavasta blogista, monta herkullista reseptiä on pysyvässä kierrossa. Käyn säännöllisesti ihastelemassa kauniita kuvia ja miettimässä, mitä kokkaisin seuraavaksi. Vegaaniset reseptit ilahduttaa joka kerta ja on mieletöntä tietää, että moni ei-vegaanikin kokeilee niitä varmasti, koska kaikki näyttää ja kuulostaa aina niin hyvältä. Samaistun myös tämän postauksen ajatuksiin. Välillä turhauttaa, kun tuntuu, että suo on todella ihan loputon. Onneksi eettisyys ja ekologisuus kulkevat isossa kuvassa käsi kädessä ja iso kuva on kuitenkin tärkein. Arvostan, että kirjoitit tästä ja alkuvuodesta mietteitäsi eläinoikeuksista ja tuotantoeläimistä. Hankalia ja monisyisiä aiheita. On tärkeää nähdä, että voi yrittää parhaansa, vaikka ei tietäisi kaikesta kaikkea tai kaikkeen ei edes olisi selvillä “oikeaa vastausta”. Tästä blogista näkee, että hyvästä ruuasta ei tarvitse luopua, vaikka olisi kiinnostunut muustakin kuin mausta 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 1.09.2020 - 08:38

Voi kiitos sinulle kommentista :). Sitä olen oikein ajanut takaakin, että ihmiset eivät lajittelisi liikaa myöskään ruokia vegaanisiin ja ei-vegaaniisiin, vaan juuri kuten sanoit, että tekisi ruokaa vain koska se näyttää hyvältä ja voisi myös todeta sen hyväksi :). Se on totta, hyvin sanottu, isossa kuvassa ne kulkevat käsi kädessä, vaikka aina riittää poikkeustapauksia.

Vastaa
riitta 1.09.2020 - 00:01

Olen v. -46 syntynyt vanhus, Olen nyt planetaariseen ruokavalioon hiukan kallistunut, jotta lapsenlapsillenikin olisi tjotain tulevaisuutta. Omavaraisuus ja niukkuuskin oli tietysti ainakin maaseudulla lapsuudessani tuttua. ( Nuoruusvuosinani “tiedostaminen” tarkoitti jotain ihan muuta kuin ruokavalintoja- ja pieleen taisi mennä, koska faktat eivät tukeneet “tiedostajien” aatetta.) Yksityisesti voin yrittää elää ymmärrykseni mukaan jotenkin ekologisesti, mutta mietin silti, olisiko vielä jokin tapa, jolla voisi vaikuttaa enemmän.

Vastaa
Glotter-Bäckerin 1.09.2020 - 14:08

Hei Riitta,

Minusta on kyllä tosi ihanaa kuulla, että joku varttuneempikin henkilö ajattelee vastuullisuus asioita! Omat vanhempani tuntuvat viis välittävän ja ovat enemmänkin sitä ikäpolvea, joka haluaa ostaa paljon kaikkea (turhaakin) koska nyt siihen on varaa, toisin kuin lapsuudessa.

Mielestäni on iso juttu jo, jos itse kiinnität huomiota ekologiseen elämäntapaan ja mahdollisesti juttelet tästä lastenlasten tai ystävien kanssa 🙂

Vastaa

Jätä kommentti