Home Ajatuksia Tavoitteena ympäristöystävällisempi kokkailu

Tavoitteena ympäristöystävällisempi kokkailu

12 comments

Kaupallinen yhteistyö Joutsenmerkki ja Eskimo.

Minusta piti kuulkaa tulla ympäristönsuojelija. Biologia oli aikoinaan lempiaineeni koulussa. Ihmisbiologia oli biologian osa-alueista ehkä kaikista tylsintä. Eniten olin kiinnostunut ilmastonmuutoksesta ja ympäristöekologiasta. Aloitinkin yliopistolla ensiksi biologian opiskelut ajatellen, että minusta voisi tulla meribiologi; pelastaisin Itämeren ja Suomen rehevöityneet järvet ja sen jälkeen koralliriutat ja ne muovipusseihin hukkuvat kilpikonnat. Mutta lopputuloksenhan jo tiedämme; minusta kuitenkin tuli lääkäri ja nyt keskityn lähinnä pelastamaan ihmisiä elintapasairauksilta.

Tätä lähes-ympäristöbiologin sydäntä oikein pisti, kun äskettäisellä Nepalin matkalla sain taas konkreettisen muistutuksen, mitä roskaaminen ja kierrättämättömyys pahimmillaan tekee ympäristölle – tuhoaa maailman kauneimpien kohteiden luontoa sen pikku hiljaa muuttuessa yhdeksi isoksi kaatopaikaksi.

Itse tulen helposti ajatelleeksi lähinnä itse ruoan ympäristövaikutuksia. Tiedäthän, kala ok, vege parempi ja vegaani paras – ainakin yksinkertaistettuna näin. Mutta kuinka usein tulee miettineeksi itse keittiön, kokkausmenetelmien ja -välineiden ympäristöystävällisyyttä – saati sitten muiden kotitaloustuotteiden?

Hyvä, jos sinä olet miettinyt sitäkin puolta. Itse täytyy kuitenkin sanoa, että tällä saralla parannettavaa löytyy. Kierrätän pahveja, papereita, tölkkejä ja lasia. Joudun kuitenkin myöntämään, että ajoittain heitän sekajätteeseen asioita, joille olisi parempikin sijoituskohde. Tai nappaan kaupasta ensimmäisenä käteeni sattuvan leivinpaperirullan miettimättä sen ympäristöystävällisyyttä. Miksi? Osittain laiskuutta ja osittain tietämättömyyttä tai ajattelemattomuutta.

Vaikka olisi ihan yhtä helppoa tarttua siihen vähän parempaan leivinpaperirullaan. Ja vielä, kun paremman omatunnon ostaminen on tehty meille älyttömän helpoksi. Riittää, kun bongaa Joutsenmerkin pakkauksesta, niin tietää olevan aika hyvillä vesillä. Esimerkiksi Eskimon uudet kotimaiset, sinertävän turkoosit pakkaukset; leivinpaperit, suodatinpaperit ja paperiset paistopussit on kaikki merkitty Joutsenmerkillä. Tietää ainakin tehneensä vastuullisemman ja ympäristöä huomioivan ostoksen. Ostoksen, joka mahdollistaa maapallomme tulevaisuuden.

Toisaalta ajatus itsensä merkitsemättömyydestä on monesti syynä luovuttamiseen. Miksi heitin banaaninkuoret sekajätteeseen? Koska ajattelin, että ei sillä yhdellä teolla ole väliä. Eikä sillä periaatteessa olekaan, mutta suuremmassa mittakaavassa taas on. Surullista on, miten ihmiset kokevat omat tekonsa täysin mitättömiksi. Eiväthän ne mikromuovit päädy meiltä Euroopasta valtameriin, vaan sieltä Afrikasta ja Intiasta (joten tarvitseeko meidän edes miettiä asiaa? vastaus on kyllä; eivät ne meiltä päädykään, koska huolehdimme ympäristöstä)..

Itse olen huomannut suuren eron, kun olen päässyt tästä ajatusmallista eroon; tuntee elämänsä merkitsevämmäksi, kun uskoo, että omilla teoillaan on vaikutus.

Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki kertoo puolueettomasti tuotteen ja palvelun ympäristöystävällisyydestä. Tuotteen on läpäistävä Joutsenmerkin ympäristökriteerit, eikä kuluttajan itse tarvitse tehdä sen enempää taustatyötä.  Joutsenmerkki ottaa huomioon tuotteen koko elinkaaren. Itse tuotteen raaka-aineet on jo kerättävä tavoilla, jotka eivät tuhoa ihmisten, eläinten tai kasvien elinoloja. Valmistuksessa se ottaa huomioon ympäristökemikaalit ja pakkaustavan sekä -materiaalin. Kodinkoneiden ja huonekalujen kohdalla taas korkea laatu lisää tuotteen ikää. Elinkaaren päättyessä on taas tärkeää, että tuote voidaan ottaa uusiokäyttöön kierrättämällä.

Joutsenmerkin voi bongata lähes mistä tahansa kotitaloustarvikkeista, aina kodin erilaisista pesuaineista, kokkaustarvikkeista, huonekaluihin, kodinkoneisiin, ihovoiteisiin, kynttilöihin, parkeiteihin, kirjekuoriin, vaatteisiin ja vaikka kyniin asti.

Kodin ympäristötekoihin ei oikeastaan tarkemmin ajateltuna tarvita kuin hieman tietoisuutta. Näinkin helpoilla valinnoilla on pidemmän päälle yhteiskunnassa valtava vaikutus. Enkä näe enää yhtään syytä, miksen jatkossa valitsisi vain tällä ympäristömerkillä sonnustettuja tuotteita.

Missä voisin vielä parantaa?

Kuten sanottu, pyrin arjessa miettimään itse ruoan ympäristöystävällisyyttä, mutta kaikkeen muuhun keittiössä ympärillä tapahtuvaan en ole puuttunut parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedän kierrättämisen hyödyt. Mitä taas en ole niin ajatellut, niin tuotteen valmistutapaa. Jes, suodatinpaperin voi kierrättää biojätteenä, mutta en ole niin ajatellut, että mistä metsästä itse suodatinpaperi on alun perin kotoisin tai millä metodein se on valmistettu. Eikä nyt siis onneksi tarvitsekaan tietää, kunhan osaa valita sen Joutsenmerkin.

Muovin vähentäminen ja sen kierrättäminen on alkanut olla yhä isommin tapetilla – hienoa. Tässä minäkin aion parantaa. Yllättävän paljon muovistakin voi kierrättää kuin vain viitsii. Sen on ainakin huomannut, että loppujen lopuksi sekajätettä ei edes paljoa synny.

Ruoanlaitossa roskaa syntyy pakkausten ja välineiden lisäksi tietysti itse ruoasta. Tästä olen kuitenkin melko ylpeä. Meillä ei lennä roskiin ruokaa juuri lainkaan. Tätä voisin kuitenkin tehostaa valmistamalla juureksia enemmän kuorineen tai vaikka kuivattamalla sitrushedelmien kuoria ja tekemällä niistä jauhetta.

Seuraavia kodinkoneita hankkiessa osaan nyt myös paremmin ottaa huomioon niiden energiatehokkuuden.

Sehän on jo ihan luonnonlaki, että pienistä puroista syntyy isompi virta. Koko elämäntapaa on tuskin helppo mullistaa kerralla, mutta pienin askelin ympäristöystävällisyydestä on minullekin tullut yhä tärkeämpi ja itsestäänselvempi osa elämäntapaa.

 

Jäikö nälkä?

12 comments

Päivikki 14.04.2018 - 08:31

Mulla ihan sama juttu lukiossa: ympäristöekologia oli se lemppari ja ihmisbiologia ei juuri kiinnostanut. Lääkikseen sitten kuitenkin lopulta päädyin 🙂 Itsekin yritän juuri tehdä ympäristöystävällisiä valintoja arjessa. Hyvä, että näitä asioita otetaan esille. Ainakin itse saan aina ideoita ja innostusta omien valintojen parantamiseen.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 08:34

Kiitos, kiva kuulla :). Meillähän on sitten samanlainen tarina :D. Näin sitä suurempaa virtaa muodostetaan; sytyttämällä pieniä ajatuksia muiden päähän :).

Reply
Nora/Kakskulma 14.04.2018 - 10:47

Tärkeä aihe! Olisi kiva kuulla myös, miten olet saanut ruokajätteen minimoitua – itse heitin vuosia esimerkiksi parsa- ja kukkakaalin varret biojätteeseen, kun en tajunnut niiden olevan täysin käyttökelpoista kamaa. Lisää vinkkejä kaivataan, mitäköhän muuta jätän turhaan hyödyntämättä? Muovista: sitä on myös hyvin yllättävissä paikoissa, kuten suodatinpusseissa, joista muovi voi kompostoinnin kautta päätyä mikromuoviksi maaperään. Eskimolla on kuitenkin puhtaat jauhot pussissa, hienoa:
https://www.kotipuutarha.fi/puutarhanhoito/mikromuovia-mullassa/

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 08:39

Kiitos Nora! Kiitos myös linkistä :). Tuossahan olisi hyvä postauksen aihe. Pitäisi seurata omia toimiaan tarkemmin vaikka kuukauden ajan, mitä millekin kasvikselle teen ja miten käytän niiden osia. Lähes ihan mitä tahansa vihannesten osia, joita olisi heittämässä roskiin voi kerätä isoon kulhoon ja viikon perästä keittää niistä kasvisliemen ja pakastaa. Melkein kaikkea voi myös pienentämällä hienoksi paistaa ja syödä tai jauhaa pestoon. Omituinen tapa ihmisillä on esimerkiksi heittää purjon vihreät osat roskiin?? Mies aina nauraa mulle kun kuivien leivänkannikoiden pussi on kasvanut kohta monilitraiseksi, että eikö niitä voisi heittää pois, mutta ei ole saanut lupaa sellaiseen :D.

Reply
Hanna-Kaisa 14.04.2018 - 11:16

Olen havahtunut tuohon muoviin, ja yrittänyt tsempata sen suhteen, mutta hankalaa on. Ruokaa meillä ei lennä roskiin; perunatkin syödään nykyään useinmiten kuorineen 😉 Kuorelliset lohkoperunat ovat nimittäin paljon parempia kuin kuorettomat!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 08:52

No niin on! Ja myös lähes kaikki muut uunijuurekset on parempia kuorineen :). Lähinnä muusia varten vain kuorin juureksia. Muovin kierrätykseen on tosiaan tutustuttava paremmin. Hesarissa oli taannoin hyvät vinkit aiheesta.

Reply
Elina 15.04.2018 - 07:25

Hei, ja olen niin samaa mieltä. Ja kaikesta tästä tulee koko ajan vaikeampaa, tieto lisää tuskaa. Oikeastaan ympäristösyistä ei voisi enää juoda kahvia, lapsityövoiman vuoksi ei suklaata, välillä se kasvisruoka onkin itseasiassa epäekologisempaa kuin jokin liharuoka toki sitten voi vielä vedota siihen eettisyyteen. Ihan loputonta ja välillä kaupassa ei voi voittaa… ja silti sitä yrittää, ja palaa näihin ajatuksiin ja päätöksiin uudestaan ja uudestaan, kun ei vain voi olla välittämättä. Eikä sitä voi tosiaan rajoittaa pelkkiin ruoka-aineisiin, pitää miettiä kodin siivousaineita, mitä kosmetiikkaa käyttää, tai pitäisikö olla kokonaan käyttämättä. Entä mikromuovi, aiheutanko nyt sitä lisää, jos mieluummin ostan vegaanisia vaatteita ja kenkiä… Joskus tuntuu ihan umpikujalta! Eli samoja asioita on mietitty täälläkin ja aiheen vaikeudesta ja mahdottomista vastauksista huolimatta, hyvä postaus! Tärkeä aihe!! Kiva, että jaksat blogia kirjoittaa:)

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 09:20

No sanopa muuta.. Tuo ikuinen noidankehä. Riippuen aina mitä puolta painottaa, niin yhtä oikeaa ja parempaa ostopäätöstä ei ole helppo löytää. Esimerkiksi runsas pähkinöiden käyttö välillä mietityttää, kun saa kauhutarinoita taas niiden kuorimisesta lukea. Samoin kahvi ja suklaa.. Reilun kaupan suklaa ja kahvi pitäisi olla kuitenkin ihan ok? Tosin tästäkin löytyy varmasti eriäviä mielipiteitä. Välillä sitä oikein ahdistuu, kun on tietoinen niin monesta ja uutta tietoa oppii koko ajan. Eikä mitään kunnon ratkaisua löydykään, mutta uskon, että tieto silti auttaa meitä kaikkia muuttamaan edes vähän ostovalintojamme tai käyttäytymismallejamme ja sitä kautta pikkuhiljaa tekemään maailmasta paremman.. :)..

Reply
Jenni/Ruoka-alkemisti 15.04.2018 - 21:06

Se on ollut kyllä jotenkin järkyttävää huomata miten vähän sitä sekajätettä lopulta tulee kun kaiken muovin kerää sivuun. Kaikessa on muovia, vaikka sitä mitenkä paljon yrittäisi vältellä ostoksia tehdessä. Hevi-osastolla kaupassa vain usein törmää siihen että vaihtoehtoja ei ole ellei pääse käymään johonkin isompaan kauppaan tai kauppahalliin. Eikä ihan voi valikoidakaan että ei syö jos siinä on muovia, sitten jäisi dietti aika peruna-sipulipainotteiseksi kun hedelmissäkin on kaikenmaailman tarrat vähintään.

Mutta joutsenmerkki on kyllä se mitä yritän tavoitella aina kaikissa tuotteissa, parempi vaihtoehto kun täytyy kuluttaa 🙂 Tosi mukava postaus oli lukea!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 21:44

Kiitos Jenni, sä varmasti painit samojen ajatusten kanssa :). No niinpä, tuntuu, että jäljelle jää oman maan perunat ja itse kalastettu kala, kun liikaa lähtee hiuksia halkomaan.. 😀

Reply
Glotter-Bäckerin 18.04.2018 - 19:29

Kyllä maailma on menettäny sussa kettutytön 😀
Ei vaan, hyvä että susta tuli ihmistenpelastaja. Ja sun ympäristövaikutukset ei oo mitättömiä jos innostat ihmisiä kasvisruokapäiviin ja lisäksi herättelet meissä ilmastokeskustelua.

Kiitos tästä postauksesta! Jotenkin olen ihan pahvina ohittanut joutsenmerkin ympäristöystävällisyyden ja pitänyt sitä vain kotimaisuuden merkkinä. Haloo pahvi!

Mitä tulee biojätteen määrään niin suurin osa poisheitetystä ruuastahan on, ironista ja surullista kyllä, valmista ruokaa, johon on upotettu energiaa (omaa ja kaukolämmön), unohtuu jääkaapin perukoille tupperissaan. Ja noloa kyllä, kasvissyöjän kasvikset nahistuu pöydällä ja joskus ihan pääsee homehtumaan. Tässä olisi tremppaamista – ostan mieluusti paljon kasviksia, mutta eipä se puoli kiloa päivässä jääkaapissa oikein terveyttä paranna… Mutta ainakin olisisi hyvä muistaa, että nahistuneetkin kasvikset on vielä hyviä, ihmiset nirsoilee turhaan. Uunissa paahtamalla tai pannulla paistaen nahistunut paprikakin piristyy, kuten sä olet meille näyttänyt.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 20.04.2018 - 08:36

Hei joo! Mullaki on ollu Joutsenmerkistä pitkään vähän se ajatus, että se merkkaa enemmän kotimaisuutta kuin ympäristöasioita, mutta ei se merkkaakkaan kotimaisuutta ollenkaan, vaan sille on omat merkkinsä.. :D. Jääkaapit on vissiin liian isoja, kun niihin on mahdollista liian helposti unohtaa avattuja oliivipurkkeja tai kaurakermoja.. Ja poisheitetty ruoka on kyllä se pahin, kaikki energia mennyt täysin hukkaan. Onneksi meillä ei sitä kyllä mene roskiin, kun on tuollainen ruokaimurin kaltainen mies :DD

Reply

Leave a Comment