Koti Häät Tahdon

Tahdon

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
12 kommentit

Tunteissa on se huono puoli, että niitä on vaikea pukea sanoiksi. Vaikka sanoisin sen kuinka hyvin, se ei tule koskaan olemaan riittävän hyvin sanottu kuvastaakseni sitä, mitä tunnen.

Lauantaina 3.10 sanoimme Tahdon. 

Espoon Tuomikirkon ovien avautuessa, Marko Hakanpään Trumpettisävelmän kajahtaessa uruista ilmoille, alkoi sydän lyödä tiheämmin, silmät kostua ja kädetkin täristä. Tässä se nyt on, elämän odotetuin päivä. Hääpäivä. Päivä, jota on odotettu aluksi innolla, kerran siirrettykin, myöhemmin ahdistuneena mietitty, pitääkö viikon varoajalla uudestaan perua (kun kiihtymistilanteen kerrottiin alkaneen), ja päädytty ettei tulevasta tiedä mitään. Montako vuotta menee, että paluu normaaliin koittaa. Koittaako sitä? Koska tästä ei kukaan tiedä, niin pidimme häät epidemiatilanne ja turvajärjestelyt huomioiden. Moni vieras joutui vastoin tahtoaankin jäädä viime hetkellä pois (lievät oireet, altistumismahdollisuus), mikä on valitettavaa, mutta ainoa oikea teko tällä hetkellä ja vain kertoi välittämisestä.

Siinä sitä lopulta oltiin. Perjantai iltana erosimme toisistamme yhdeksi yöksi kaasojen ja bestmanien kanssa tahoillemme. Odottavina ja onnellisina.

Etukäteen en olisi osannut arvata vihkiseremonian olevan päivän jännittävin osa. Koko seremonian ajan puristin Markusta kädestä molemmin kätösin sydän pamppaillen.

Musiikillisesti äärettömän lahjakkaat ystävämme esittivät kirkossa flyygelillä ja viululla sovituksen Muumeista vähemmän tunnetusta, äärettömän herkästä kappaleesta “Yuugure”. Molemmille meille nousi kyyneleet silmiin. Kirkon mieletön akustiikka yhdistettynä ystäviemme soittotaitoihin, ja tuntui kuin olisimme jossain toisessa ulottuvuudessa.

Alahuulikin alkoi viimeistään väpättää siinä vaiheessa, kun ystävämme soittivat loppumuusikin. Olimme toivoneet heiltä Hans Zimmerin Gladiatoriin säveltämää “Now we are free”- kappaletta. Viulun ja flyygelin lisäksi esitykseen liittyi Cajon-rumpuja soittamaan yksi bestmaneista ja satumaisen lahjakkaan laulaja-ystävämme sulosävelet saivat yhden jos toisen vieraan herkistymään.

Now we are free on ollut meidän kappale heti suhteen alkuajoista lähtien. Jos on tarve saada kyyneleet silmiin, niin kuuntele. Ikään kuin olemmekin nyt vapaita. Vapaita muilta poluilta ja vaihtoehdoilta. Olemme päättäneet yhdessä kulkea samaa, yhteistä polkua eteenpäin. 

Kauniimpaa kirkkoseremoniaa ei olisi voinut ollakaan. Tässä kirjoittaessa herkistyn itsekin jälleen itkemään tuota hetkeä ajatellessa.

“Vaikka halatessamme joudutkin katsomaan ylöspäin, olemme aina samalla tasolla. Jos jotain, niin katson sinua itse aavistuksen yläviistoon.” – ote Markuksen hääpuheesta 

Juhlapaikalla, Espoon kartanolla, tunnelma vaihtui hetkessä onnenkyynelistä naurun tirskahduksiin Star Warsin Imperial Marchin pärähätessä ilmoille matkakajareista. Imperial Marchin tahdittamana marssimme vielä kunniakäytävän läpi ruskalehtien sateessa. Iloa ja naurua jatkui onnittelujonon (koronavinkki; halaamisen sijaan skoolaa etäältä vieraiden kanssa) alkaessa Hakuna Matatalla ja muilla Disneyn pirteillä kappaleilla. Disney-prinsessaksi itseni sinä päivänä tunsinkin. Ihan Tuhkimona :). 

Hillakakun valmisti Tingelstiina.

Kakun leikkauksen (kakku korkattiin heti päivän ensimmäiseksi ruoaksi) yhteydessä alkoi sopivasti soida letkeä electroswing, Parov Stelarin “Booty Swing”, joka myöhemmin nimettiin käsidesikappaleeksi. Nämä biitit saivat meidät hytkymään tahdissaan ja näin syntyi meidän kahden spontaani, kirurgisen oikeaoppinen käsidesin levitys-demonstraatiotanssi, mikä jälleen herätti hilpeyttä juhlavieraissa. Siitä päivä jatkui erinäisin puhein, leikein, syömingein, ohjelmanumeroin ja erittäin lämpimän tunnelman kera. 

Häävalssiksemme valitsimme kauniin Annie’s Songin, jota varten olimme harjoitelleet ihan koreografian.

Valssien jälkeen ilta jatkui tanssilattialla, kaikilla kasvomaskit päällä (päädyimme tähän päätökseen varotoimenpiteenä) Soulmost-bilebändin vetämänä. Bändin jokaisesta jäsenestä kuului heidän ammattitaitonsa. Bändin laulaja Sonja Pajunoja pyrki toteuttamaan kaikki toiveemme (saimme jopa Leijonakuninkaan Can you feel the love tonight) ja soittajat vetivät mahtavia sooloja. Kasvomaskit eivät biletunnelmaa latistaneet lainkaan. Kenties päinvastoin, jokainen saattoi hieman rentoutuneemmin mielin näyttää parhaat tanssimoovinsa. 

Maskit eivät haitanneet edes UG-biletunnelmaa. Bändin poistuessa jatkui ilta Espoon kartanon kellarissa Markuksen polttareissa levytetyn, herran ja kumppaneiden itse sanoittaman, räppisinglen tahdissa. Räppiä seurasi DJ Graalin lyhyet teknobileet värikkäine valoineen muutaman pisimpään mukana juhlineen kanssa. 

Ilta huipentui itkurinkiin meidän ja siivoamaan jääneiden kesken. Yhdessä vollotimme kyyneleet virraten mm. Spirit-elokuvan Bryan Adamsin “Here I Am” ja Hans Zimmerin “Now we are free”-kappaleiden soidessa taustalla (kaikki musiikkivalintamme olivat näköjään lopulta elokuvista). Itku ei lakannut millään. Päivän aikana koetut tunteet pääsivät purkautumaan onnen vollotuksena, joka jatkui läpi hääyön ja vielä seuraavan päivän.

 Hääpäivä tuntui kuin yhdeltä elämältä minipaketissa kaikkine vahvoine tunteineen. 

Kirjoitimmekin itseämme varten häätarinan. Yhdeksäntoista word-sivua hääpäivän kulusta, hassuista sattumuksista, yksityiskohdista, keskusteluista, puheista, hauskoista jutuista ja mitä tunteita koimme missäkin vaiheessa.

Kuvat: Minttu Saarni.

Kunhan saamme loput kuvat, niin kirjoitan vielä tarkemmin mm. ruoista (varsinkin niistä on vielä paljon kerrottavaa!) ja muista yksityiskohdista ja ohjelmaideoista, mistä vaan voi saada ideoita omiin juhliinsa (ei välttämättä juuri häihin edes) :).

Toinen toisiamme olemme vuosien aikana vahvistaneet, saaneet parhaat puolet toisistamme esiin, kasvaneet yhdessä vahvemmiksi. Olen saanut sinulta letkeää, pilke silmäkulmassa-elämisen asennetta ja ripauksen tuosta valloittavan karismaattisesta hymystäsi. Toisillemme olemme opettaneet, mikä elämässä on tärkeää.

Vaikka lempiasentosi onkin vaakataso, niin koskaan ei sohvaan painautunut kolo ole niin syvä, ettetkö nousisi sieltä aina innolla uusiin seikkailuihin. 

Avioliitto on lupaus tulevasta ja paljon kirjoja lukeneena olen myös sattunut lukemaan tulevaisuudesta. Lukemissani kirjoissa kerrotaan, että elämän ehtoopuolella ihmissuhteiden merkitys korostuu. Saavutukset ja menestys jäävät rakkaiden ihmissuhteiden muistojen varjoon. Kun olet lähelläni, osaan jo etukäteen vaalia noita hetkiä, joita tulen vuosikymmenten päästä muistelemaan lämmöllä. Tiedän jo tässä vaiheessa, mikä elämässä on todellisuudessa kaikkein tärkeintä, joten se ei tule minulle enää vanhuudessa yllätyksenä.

– Ote Markuksen hääpuheesta.

 

Jäikö nälkä?

12 kommentit

Miia 10.10.2020 - 00:25

Olette kyllä niin toisillenne luodun oloinen pari, joista rakkaus oikein hehkuu ja tulee itsellekin niin lämmin olo!

Kaikkea hyvää avioliittonne tielle

May the force be with you

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 11.10.2020 - 19:19

Kiitos kaunis <3

Vastaa
Laura 10.10.2020 - 12:44

Tämä kyllä yllätti ja herkisti sämpyläreseptiä etsiessä. Paljon onnea ❤️

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 11.10.2020 - 19:19

Oi ihana, kiitos 🙂 <3

Vastaa
Aapo 11.10.2020 - 15:50

Täytyy sanoa, että olette eläneet osittain unelmieni hääpäivääni! Varsinkin muumi kosketti. <3 Olen viime keväästä alkaen innostunut kokkailemaan ja
olet ollut siinä hieno suunnannäyttäjä erilaisine ruokakokeiluinesi. Kiitos, kun olet jakanut mielenkiintoisia reseptejä ja palasia aidosta elämästä. Olet tuonut paljon iloa elämääni! Onnea teille!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 11.10.2020 - 19:23

Kiitos sinulle :). Muumit todellakin piti saada osaksi päivää :).

Vastaa
Minna 12.10.2020 - 21:12

Suurimmat onnittelut teille! <3 Odotan innolla tarkempaa ruokapostausta:)

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 15.10.2020 - 17:15

Kiitos paljon! 🙂 Hih, hauska että jo odotat :).

Vastaa
Elina 14.10.2020 - 12:23

Lämpimät onnittelut!<3 Hienot juhlat poikkeuksellisesta ajasta huolimatta. Kaikkea hyvää jatkoon! Toivottavasti jaksat jatkossakin panostaa tähän blogiin, olen aktiivisesti lukenut sitä jo pitkään, ja on mukava, että Markuskin pääsee välillä ääneen ja kuuluu ainakin postauksissa.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 15.10.2020 - 17:19

Kiitos paljon :)! Markuksen mielipide ruoasta tulee tosiaan usein esiin :D. Ainakin tästä on tullut mielekäs ja tärkeä paikka itselleni, joten toivon itsekin, että aika ja jaksaminen riittää töiden lomassa blogiin jatkossakin :).

Vastaa
Irja 24.10.2020 - 17:55

Paljon Onnea hyvälle lääkärilleni! Olit Ison Omenan terveysaseman lääkäri ja minä “löysin” tieni luoksesi. Seurasin sinua vielä Oma lääkärisi Matinkylän terveysasemalle, mutta sitten lähdit muualle. Olet hyvä ja välittävä lääkäri ja toivon kaikkea hyvää elämäntaipaleellesi

Olen löytänyt blogiisi ja luen aina innolla kaikkea mistä olet kirjoittanut ja kirjoitat.
Kiitos Sinulle!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 25.10.2020 - 14:51

Voi miten koskettavasti sanoit :). Kiitos kaunis itsellesi :).

Vastaa

Jätä kommentti