Suurten tapahtumien vuosi 2018 ja tavoitteet vuodelle 2019

Ihan ensiksi aivan valtavan suuri kiitos sinulle. Olet sitten ensimmäistä kertaa käymässä, useiden reseptien testaaja, kommentoija tai satunnainen lukija. Kiitos sinulle ja mahtavaa tulevaa vuotta!

Ennen kuin kunnolla siirrytään vuoteen 2019 on aika paketoida edellinen vuosi. Jälkikäteen melkein hengästyttää ajatella, minkämoisia sivuja on avattu ja uusi lukuja aloitettu. Huh. Tammikuussa loppui virallinen opiskelu. Valmistuin lääkäriksi. Helmikuussa siirryin oman alani hommiin. Aikuisten oikeisiin kasista neljään (siis viiteen tai kuuteen) töihin. Aikaa ruokakuvaukselle jäi vähemmän. Näin talvella se on suorastaan lähes mahdotonta.

Samaan aikaan poikaystäväni Markus jäi välivuodelle opiskeluista, mikä mahdollisti joidenkin suurten matkaunelmiemme toteuttamisen – kuten Nepal ja Jenkit.

Maaliskuussa konkretisoitui etäinen haaveeni. Oma keittokirja. Siis Brunssikirja Jenni Häyrisen kanssa.

Vaan kenties kuitenkin kaikista suurin elämänmuutos oli tähänastisen elämän suurin ostopäätös ja isoin investointi, eli oman ensiasunnon osto yhdessä Markuksen kanssa. Heinäkuun puolivälissä pilkahti päihimme ajatus omasta asunnosta ensikertaa. Elokuun puolivälissä jätimme jo viimeisen tarjouksen ja tästä parin viikon päästä olimme allekirjoittamassa lainapapereita. Koko asunnonosto tapahtui niin nopeasti, ettei kaverimme olleet edes ehtineet kuulla koko asunnonostoaikeista.

Asunnonavaimet saatuamme ja ensitunteiden sekamelskasta (sisältäen katumusta, surua, odotusta ja intoa) selviydyttyäni pamahti päälle aivan uudenlainen innostus. Luulin jo lukioaikaisen haaveeni sisustusarkkitehdistä/arkkitehdistä painuneen jonnekin syvälle pään syövereihin ruoanlaiton jyrätessä täysillä yli. Sisustaminen ei ollut saanut minulta pienintäkään silmäystä vuosiin. Vaan syyskuussa ruoanlaitto sai kilpailijan. Kahdeksankymmentä neliöinen typötyhjä asunto antoi luovuudelle valtavasti tilaa.

Asunto on nyt hiljalleen muuttunut valkoisen tyhjyyden keskellä olevasta banaanilaatikkopinosta kodiksi, ja ruoanlaitto vie taas kultamitalin. Joululahjaksi saamani Murun keittokirja kovasti houkuttelee jo kokeilemaan uusia tekniikoita. Syksyllä innostuin jälleen ”tee-se-itse-alusta”-ruoanlaitosta: on tehty esimerkiksi useita kertoja tuorepastaa, kroisanttitaikinaa, karjalanpiirakoita, juustoa ja jogurttia. Leipäjuurella leipominen kutkuttelee jälleen, kun tiedossa on vähemmän matkustelua ja enemmän kotoilua.

Mistä päästääkin vuoden 2019 tavoitteisiin. Mitään lupauksia en tee, koska lupauksia ei saa pettää. Sen sijaan tavoitteet kuulostavat joltain, jota voidaan oikeasti saavuttaa.

Blogin suhteen tavoitteeni on kirjoittaa enemmän ”täydellisen tomaattikeiton” kaltaisia reseptejä, joissa pohjustetaan perusteellisesti eri raaka-aineiden merkitys ja käyttö. Yritän löytää energian töiden jälkeen avata kone ja ruveta näpyttelemään reseptejä – niitä kun löytyy koneelta valmiiksi kuvattuja vaikka kuinka, mutta suurin ongelma on, ettei jaksaisi tuijottaa ruutua istuttuaan jo koko päivän töissä koneen ääressä (siihen se lääkärinkin työaika enimmäkseen kuluu). Toisaalta toinen syy talven hiljaisemmalle postaustahdille on valokuvausta rajoittava pimeys. Tavoite on siis kuvata enemmän ns. tulevia pimeitä aikoja varten silloin, kun valoa on.

Noin muuten elämän suhteen tavoitteeni on matkustaa, ei vain ensi vuonna, vaan tulevaisuudessakin vähemmän ulkomaille. Tämä vuosi on ollut kyllä melkoinen poikkeus jo muutenkin. Tiedostaen valita matkakohteita esimerkiksi Lapista, Ruotsista tai Norjasta. Tulevan vuoden lomasuunnitelmat sisältävätkin vain Lappia ja Ahvenanmaata.

Voisi sanoa, että yksi tavoite on myös viettää tavallista, rauhallista elämää. On ihanaa, että ensi vuonna ei ole tiedossa mitään suurta ja mullistavaa. Toivottavasti pysyykin sellaisena ja pääsee viettämään melko tasaista arkea.