Home Matkat Ruokapäiväkirja Nepalista

Ruokapäiväkirja Nepalista

8 comments

“Jos joku koskaan kysyisi minulta laihdutusvinkkejä, niin neuvoisin heitä menemään Nepaliin vaeltamaan.”

Näin valokuvaajaystäväni Teru totesi vaelluksemme viimeisenä päivänä urheilutrikoiden roikkuessa hänen päällään.

Vaelluksella

Mutta aivan totta on se, että kovalla vaelluksella saa kyllä syödä mitä hyvänsä ja kuinka paljon tahansa saadakseen tarpeeksi energiaa.

Dal bhat all day every day

Ja totta kai käsin syötynä

Miltä kuulostaa 20 cm halkaisijiltaan oleva (sokeriton) munkki (Tibetan bread toiselta nimeltään), joka kuorrutetaan maapähkinävoilla ja juustolla (jakinmaidosta tehdyllä, koska lehmähän on pyhä eläin)? Ei kiitos. Mutta vaelluksella se yllättäen maistuukin maailman parhaalta asialta. Ja kaiken lisäksi Tiibetin leivän jälkeen vatsa edelleen kurnii ja tilaat illalliseksi valtavan annoksen paistettuja perunoita ja momoja ja syöt jälkkäriksi vielä pari energiapatukkaa. Eikä edes friteerattu snickers-patukka tai valtava suklaakakkupala (aamupalallakaan) tunnu yhtään inhottavalta.

Se kuuluisa Tibetan bread, mutta ilman maapähkinävoi ja juustokerrosta vielä.

Nepalissa vaeltamisessa on se erittäin hyvä puoli, että kaikilla yleisillä reiteillä on teetupia (ja totaalisilla off road trekeillä on pakko olla mukana keittäjät ja kantajat), joissa yövytään ja syödään. Vain snacksit on siis kannettava itse mukana. Niistäkin kertyi tosin helposti pari kiloa painoa, mutta hyvä puoli on se, että rinkka kevenee jatkuvasti, eikä maapähkinävoipurkeista, kuivatuista hedelmistä, suklaapatukoista, pähkinöistä ja energiapatukoista jäänytkään lopulta jäljelle kuin yksi viimeinen hätävara mini-snickers.  Vinkki; älä ainakaan kanna mukanasi puolta kiloa kuivaa riisiä – typerin asia, mitä kannoin ylös 3600 metriin, kunnes tulin järkiini ja keitimme sen. Riisi oli luonnollisesti varattu objektiivieni ensiavuksi kondensaatiovaurioiden varalle.

Ruokailumaisemat kyllä palkitsevat

Joka kerta yhtä pitkä harkinta, syödäänkö tänään perunaa vai riisiä?

Kyllä perunakansalle peruna maistuu

 

Niin myös paikallisille lapsille 

Mahtaa muodostua hyvä vastustuskyky pöpöille

Perunaa all day every day; perunamomoja, paistettu perunoita, paistettuja perunoita kaalilla

Itse menu on joka teetuvassa lähes identtinen. Aina löytyy perunoita keitettynä, paistettuna tai friteerattuna.  Riisiä keitettynä tai paistettuna. Makaronia keitettynä tai paistettuna. Jokaisesta vielä vaihtoehto joko kasvisten, kasvisten ja kananmunan tai kasvisten, kananmunan ja juuston kanssa. Lisäksi löytyy momoja ja tietysti dal bhat (linssiä ja riisiä; nepalilaisten jokapäiväinen lounas ja illallinen). Aamiaisvalikoimaan kuuluu puuroa, aiemmin mainitsemaani tiibetiläistä leipää, kuivaa chapatia tai muroja maidolla. Tosin opimme, että aamiaiseksi on huomattavasti parempi tilata jätti annos makaronia tai vaikka momoja, joista saa huomattavasti enemmän energiaa vaeltamiseen, eikä vatsa kurni heti parin tunnin päästä.

Perunaviljelmät

Riisi matkalla ylös tai peruna matkalla alas

Man power-ruokakuljetuksia

Myös kuskien pitää syödä

Ylhäällä vuorilla viljellään perunaa, alempana riisiä. Muut tarvikkeet kuljetetaan muuleilla tai aaseilla -tai 4500 metristä ylöspäin ihmisvoimin.

Ruokapäiväkirja vaellukselta tiivistettynä; mahdollisimman energiatiheää ruokaa ja usein.

Mitäs sitten vaelluksen ulkopuolella?

Ensimmäiselle reissulleni Nepaliin matkustin kermaiset curry-kuvat silmissäni, mutta pettymys oli suuri, kun kuulin tämän olevan intialaista. Nepalissa siis ei vaelluksen ulkopuolellakaan syödä kuin riisiä ja linssikastiketta (dal bhat), mutta sentään erilaisin höystein – yleensä perunacurrylla. Onneksi vaihtelua turistin elämään tuovat sentään niin ihanat momot eli höyrytetyt dumplingsit. Oppaamme sanoin; nepalilainen ei ole syönyt, jos ei ole saanut dal bhatia. Niinpä hänkin matkustaessaan (kyllä, hän on päässyt oppaaksi esimerkiksi Alpeille) kaipaa juustofonduen jälkeen vielä dal bhatia.

Aamiaiseksi paikalliset syövät usein Tibetan breadia tai Champa porridgea, eli ohrajauhoista keitettyä liisteriä.

Tandooriuunissa tulossa naan-leipää!

Oppaamme Dendi tarjoaa meille mitäs muuta kuin dal bhatia.

Tottahan sitä Thamelissa (turistikortteli) saa kaikkea korvapuusteista falafeleihin, mutta miksi syödä siellä jotain sellaista, mitä Suomestakin saa. Niinpä suuntaan aina kohti epämääräisimpiä ja likaisimpia katukeittiöitä, jotka Kathmandussa ovat usein intialaisten pitämiä; eli JEEE just sitä, mistä haaveilinkin! Parasta on osoittaa vain kattilaa ja odottaa, mitä sieltä käsiinsä saa. Yllätysruoka on parasta ja vielä, kun voin sanoa, että se oikeastaan aina ihan mielettömän hyvää. Myös vastafriteerattujen samosojen tuoksu on niin huumaava, että yhtäkään samosakojua on vaikea sivuuttaa. Ainoa syy, miksi haluaisin kovasti käydä Intiassa onkin se ruoka. Onneksi aitoa intialaista ruokaa saa myös mukavammissa maissa kuten Nepalissa.

Intialaisia makeisia

Jälkiruokia ei Nepalissa harrasteta, mutta suun saa kyllä makeaksi sitten intialaisilla supermakeilla makeisilla, jotka on tehty mitä hassuimmista raaka-aineista, kuten linsseistä, pavuista, kikhernejauhoista tai paneer-juustosta – yleensä sekoitettuna kondensoidun maidon kanssa.

Juomat taas!! Nepalilainen masala tee, tuo kermainen, makea ja todella mausteinen tee… Ahh! Lipitimme sitä varmaan litran päivässä. Intialaisista katukeittiöistä taas lassit ovat parasta – tosin omalla vatsatautiriskillä.

Mitä ruoka maksaa?

Ei mitään. Alle puolella opiskelijalounaan hinnasta saat Kathmandussa syliisi vaikka ja mitä. 80 sentillä lähti pari kuppia masala teetä, iso semolina-jauhoista tehty munkkirinkilä ja kananmunacurry.

Vaelluksella ateriat maksavat 3-6 euroa riippuen annoksesta ja korkeudesta, jossa ollaan. Missä muualla maailmassa voit 4500 metrissä ostaa 5 eurolla pasta-annoksen tietäen, että jokainen ainesosa siihen pastaan on matkustanut aasien kyydissä 180 kilometriä vaellusreittiä ylöspäin neljän päivän ajan? Eivätkä aasit ilman paimenia kulje. Paimenet ovatkin melkoisia sissejä. He kykenevät helposti kävelemään vuorilla päivässä 50 kilometrin päivämatkoja ja osa jopa pidempiä.

Yksi ravintolavinkki Kathmanduhun

Se yksi katukeittiö sen ja sen kadun kulmassa. Ei, en tiedä kadunnimiä. Onko niillä edes nimiä? En siis kykene neuvomaan reittiä näihin pressulla päällystettyin kuppiloihin, mutta kukin löytäkööt omansa. Taatusti kaikkialla on hyvää ruokaa.

Pari hyvää turistiravintolaa Kathmandusta; Or2k (parasta Lähi-Idän ruokaa missään Lähi-Idän ulkopuolella) ja Himalayan Java (kun kaipaa vaelluksen jälkeen todella hyvää, oikeaa kahvia).

Mutta tosiaan, yhden intialaisen ravintolan pystyn kertomaan. Tätä jopa voi kutsua ravintolaksi, koska siinä on katto päällä ja ihan ruokalista. Tällaiset luksukset tuovat mukanaan tietysti kalliimman hinnan; annokset voivat maksaa jopa euron kappale ;). Kyseessä on ravintola, joka tarjoaa Etelä-Intialaista keittiötä. Siis sellaista intialaista, jota et Suomessa saa. Dosaa, uttapamia, parathaa, chat-ruokia ja siis kaikkea muuta yhtä kummallista. Parasta onkin vain tilata jotain ja katsoa mitä saa. Kaikki tietysti vegeä – lihaa en ole edes Nepalissa nähnyt kuin joissain harvoissa momoissa ja Thamelin turistiravintoloissa. Ravintolan nimi on Dudh Sagar, ja mikäli matka Nepaliin käy, niin sijainti löytyy googlaamalla. Siellä on ainakin tilattava vegemomot ja samosa chat + niitä intialaisia herkkuja!

Dudh Sagarin hassunnimisiä annoksia.

Jäikö nälkä?

8 comments

Ira 24.04.2018 - 12:58

Ihanan näköisiä ruokia ja maisemia siellä! Näistä matka ja vaellus tapahtumista on mahtavaa lukea. Vähän herää kiinnostusta itsellekin ja mietinkin että oliko sinulla entuudestaan tuttuja Nepalissa ennen kuin sinne lähdit ja mitä kautta pääsit vaeltamaan vuorille? 🙂

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 26.04.2018 - 21:12

Kiitos :)). Aiheesta on tulossa erillinen postaus; miten aloittaa Nepalin vaellukset jne :). Ekalla kerralla en tuntenut ketään, mutta tutustuin paikalliseen oppaaseen muuta kautta ja tällä kertaa palkkasin hänet meidän oppaaksemme :).

Reply
Glotter-Bäckerin 24.04.2018 - 16:25

Hei tosi mielenkiintoista! Osittain vastasi mielikuvia ja osittain ei… Nälkä ainakin tuli! Ja tarve niihin rähjäisimpiin katukeittiöihin! Sitäpaitsi tuollahan elää vehnätön-vegegin herroiksi, kaikki on kumminkin vain riisiä, peruna ja kasviksia. Paitsi ne momot ja leipä. Mutta joka paikasta saa gluteenitonta vegeruokaa. Kuinka trendien huipulla Nepali onkaan 😀

Reply
Milla 27.04.2018 - 18:31

Kiinnostaisi postaus myös ihan vaan eteläisen Suomen (päivä) patikointi paikoista. Onhan Retkipaikka, mutta teidän suosittamia paikkoja?

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 28.04.2018 - 21:38

Tästäkin voisi tehdä postauksen :). En oo mitään pitkää vaellusta tehnyt Etelä-Suomessa, eikä täällä ole oikein hyviä edellytyksiäkään sille. Teijossa ollaan oltu sekä Repovedellä ja tietysti Nuuksiossa :).

Reply
Milla T 29.04.2018 - 11:17

Voin hyvin samaistua tuohon ajatukseen että paras laihdutusvinkki on mennä vaellukselle Nepaliin. En ole koskaan ollut Nepalissa, mutta muutama vuosi sitten tein isäni kanssa ohjatun pyöräreissun Pohjois-Vietnamiin. Pyöräilimme parin viikon aikana n. 1000 km ja nousua oli aika reilusti. Yksi välipäivä oli, muuten joka päivä pyöräiltiin 5-9 h. Aamupalaksi pho keittoa. Joskus lounas oli vain piknik tyyppinen: leipää, hedelmiä, keksejä yms. Joskus taas pysähdyttiin syömään kunnolla. Riisiä, tofua ja erilaisia kasviksia en tiedä oliko ruuilla jotain hienoja nimiä nälkäisenä kaikki maistui hyvältä. Toki välillä saatiin vietnamilaisia kevätrullia ja ne oli niin hyviä samoin kuin morning glory. Kun oli lähdön aika todettiin molemmat että housut ei meinaa enää pysyä jalassa. Sen jälkeen olenkin kaikille puhunut vietnam dieetistä. Parin viikon ajan treeniä väh 6h/ päivä ruuaksi riisiä, riisiä, riisiä, vähän tofua ja kasviksia ja välipalaksi oreokeksejä 😀 Voisi kyllä koittaa joskus tuota dieettiä koska se jos mikä toimii. Joten voin siis hyvin samaistua tuohon vaellusdieettiin. Itse asiassa meidän piti mennä alun perin Nepaliin pyöräilemään, mutta siellä oli juuri ollut ne maanjäristykset ja ryhmätkään ei varmistuneet joten päädyttiin Vietnamiin. Nepali on kyllä yhä listalla, siellä olisi kiva käydä. 🙂

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 29.04.2018 - 21:03

Oho, sähän oot kunnon ammattilaispyöräilijä! En voisi ikinä kuvitella pyöräileväni kummassakaan noista maista. Voin uskoa, että se se vasta rankkaa onkin :o. Mäkin puhuin aikoinaan vietnam-dieetistä. Se tosin johtui siitä, että sieltä oli musta todella vaikea löytää ruokaa ja kaikki syötiin puikoilla 😀

Reply
Glotter-Bäckerin 3.05.2018 - 10:05

Mä suosittelen hurauttamaan junalla tai bussilla Hämeen puolelle, Forssassa ja tietysti Aulangolla on kivoja päiväretkikohteita ja Ilvesreitti sopii myös useamman päivän samoiluun.

Reply

Leave a Comment