Home Ajatuksia maailmalta Reissu-unelmia

Pitkää ja harmaata syksyä lievittää unelmointi tulevista reissuista. Tiedäthän, “on kiva jos on aina joku seuraava matka tiedossa, jota odottaa”.

Viime vuonna onnistuin välttämään joka vuosi lujaa iskevän kaamosmasennuksen. Syksy ja talvi vain vilahtivat ohi, etten ehtinyt edes huomata pimeyttä tai haaveilla ulkomaanmatkoista.

Tämän kesän aikas eeppisen upea Alppi-telttailu-reilimatkamme muistutti kuitenkin siitä, mikä on kaikista harrastuksista rentouttavin ja rakkain; vaeltaminen ja luonnossa samoilu. Kun tuntuu, ettei mikään arjessa suju niin kuin toivoisit, niin sitä kaipaa metsään, eroon arjen huolista. Ainakin vaeltaessa saa kokea itsensä ylittämisen tunteen.

2009 – Skotlanti – Lunnisaaret

2013 – Indonesia – Länsi-Sumatra- Mentawai heimo

2014 -Myanmar- Hsipaw

2015 – Nepal – Everest Base Camp trek 

2015 – Nepal – Everest Base Camp trek 

Joskus olen huvikseen laskeskellut, paljonko pitäisi saada rahaa säästöön, jotta voisi loppuelämänsä reissata tai vaeltaa mahdollisimman omavaraisesti. Ajatuksella on hauska leikitellä, mutta tiedän/luulen, että tottahan siihenkin kyllästyisi. Vaikkei kovin helposti.

Reissukuume ehti jo välillä hiukan laantua, kun pääsi takaisin ruoanlaiton ja valokuvauksen pariin. Aiheet, jotka saavat joka päivä aina uudelleen innostumaan.

Itselleni kuitenkin viimeisen opiskeluvuoden syksy on ollut raskas ja täynnä liikaa takaiskuja, epävarmuutta ja epäonnistumisen tunnetta. Ajatukset ovat palanneet jatkuvasti takaisin Aasian välivuoteeni. Että kun elämä oli yksinkertaista siellä. Kunpa sellaisen voisi toteuttaa uudestaan.

Kuitenkaan vuoden mittainen reissu ole enää realistinen – varsinkaan tuon toisen osapuolen elämäntilanteen vuoksi. Ja ikävä kasvaisi liian suureksi, jos sitä yksin lähtisi. (Plus, täytynee huomauttaa tosi pitkää reissua harkitseville, että parin kuukauden jälkeen kohteet menettävät suurimman hohtonsa, koska niistä upeista paikoistakin tulee osa arkea. Enemmän niistä saa irti, kun tekee reissut erillisinä ottaen aina lähtövauhtia täältä Suomen harmaudesta 😉 ).

Olen joka tapauksessa vihdoin innostanut Markuksen pitämään välivuoden, jona aikana hioa yliopistossa opittua teoriaa käytännön työssä, päästä eteenpäin väitöskirjassa ja tietysti siinä lomassa tehdä pari reissua. Ajatus olisi tehdä kolme noin kuuden viikon mittaista reissua. Niistä ensimmäinen on jo varattu touko-kesäkuuksi Pohjois-Amerikkan kansallispuistoja kiertämään.

2013- Indonesia – Itä-Jaavan kansallispuisto

2014- Indonesia – Sulawesi- Togean saaret

2014- Indonesia – Sulawesi- Togean saaret

Muita kohteita en uskalla paljastaa ennen kuin niiden eteen on tehty jotain konkreettista. Muuten tulee vain pettymys, jos ne eivät toteudukaan.

Ylipäänsä unelmoin pääseväni (kolmatta kertaa) Nepaliin, Uuteen-Seelantiin, (monetta monetta kertaa) Indonesiaan pitämään yllä kielitaitoa, Japaniin kirsikkapuiden loistoon, Lofooteille näkemään upeita revontulia, Etelä-Norjan mahtaville kalliomuodostelmille (edellinen reissumme keskeytyi kaatosaderintaman vuoksi), Islannin keskimaahan, (monetta monetta kertaa) rakkaaseen Skotlantiin, karuille Färsaarille, Kanadan Kalliovuorille turkoosine järvineen ja lumihuippuisen vuorineen, Alaskan karuuteen, Espanjan Santiago de Compostelaa kantapäähiertymiä hankkimaan, Namibian aavikoille kokemaan se mieletön lämpötilaerojen vaihtelu ja dyynien loputtomuus, Iraniin kohtaamaan täysin uutta kulttuuria ja sen ylistettyä ystävällisyyttä, ja tietysti niin monetta kertaa Suomen Lappiin ruska- ja kaamosaikaan.

Vaikka elämän realiteetit tuskin koskaan mahdollistavat tätä koko listaa – saatika sitä seuraavaa listaa – niin kukaan ei kiellä unelmoimasta.

2013- Indonesia – Itä-Jaava – Mt. Bromo

Jäikö nälkä?

4 comments

Saara 22.10.2017 - 20:09

Voi että, veit sanat suustani. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ehdottomasti parhaat kokemukset ovat aina tulleet vaelluksilta ja purjehduksilta. Päätin myös lähteä ensi kesänä määräaikaisen työsopimuksen päättyessä ja ennen uuden etsimistä Pohjois-Amerikkaan kansallispuistoja kiertämään (yksin, koska poikaystävä ottaa lomaa vain purjehtimiseen…), mutta kuulin juuri mahdollisuudesta päästä myös ensi syksy ä vaeltamaan Nepaliin. Vaikeita valintoja edessä siis, mutta molemmat erittäin hyviä 😀

Minne päin Jenkkejä olette menossa? Seikkailin muutama vuosi sitten kolme kuukautta pitkin länsirannikkoa ja luonto oli siellä ihan uskomatonta. Paljon jäi vielä nähtävää, kun en ollut edes mieltänyt Jenkkejä luontokohteeksi.

Piti myös kiittää resepteistäsi, tein juuri monennetta kertaa ohjeellasi linssikeittoa ja monet muutkin kuuluvat ruokavaliomme peruskalustoon 🙂

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 23.10.2017 - 12:05

Hei kaima! Meitä yhdistää näköjään paljon muukin kuin nimi :). Oh! En ole koskaan ollut Jenkeissä New Yorkia pidemmällä, mutta nyt lennetään Losiin ja mennään sieltä sitten länsirannikkoa ylöspäin Utahin ja Rocky mountain national parkin kautta kiertäen- tarkotuksena Yellow Stoneen asti ja takaisin San Fraciscoon, mutta saa nähdä. Ja suunnitelmalt aina muuttuvat. Mutta varmasti ainakin lännessä :). Ehkä me törmätään siellä! Onko sulla jotain suosituksia sieltä? Siis nimenomaan, ei oltu koskaan mielletty jenkkejä luontokohteeksi, kunnes mun sisko oli siellä tänä kesänä reissaamassa. Ja heh, ehkä voin paljastaa, että me ollaan nimenomaan suunniteltu menevämme Nepaliin sitten loppusyksystä :D! Nepal on ainakin aivan uskomaton maa, jonne sydän jää <3. Sun täytyy siis valita kuitenkin vain toinen? Ja kiitos, kiva että ruoatkin ovat maistuneet :).

Reply
Saara 7.02.2018 - 22:12

Voi ei, olen unohtanut kerran kuitenkin kommentoineeni ja kiittäneeni resepteistä!

Omat reissusuunnitelmat ovat jo täysin muuttuneet, kun työsopimus jatkuikin eikä kesälomaa ole nyt “kuin” kuusi viikkoa. Se taitaa mennä ainakin tällä kertaa Suomessa, mutta toivottavasti pääsen Jenkkeihin vielä joskus uudestaan. Lentäminen itse asiassa mietityttää nykyään myös vähän liikaa, että sekin vähän pilaa reissuintoa.

Länsirannikolta tykkäsin tosi paljon Highway 1 ja Pohjois-Kaliforniasta. Siellä on paljon punapuita,ihania pikkukyliä ja surffikaupunkeja sekä paljon rauhallisempi tunnelma kuin Etelä-Kaliforniassa. Yosemitessa emme käyneet, mutta sehän San Franciscon “lähellä” on ja samoin Lake Tahoe, jota kaikki kehuvat. Oregon oli minusta ihanin osavaltio, siellä kun telttailu oli sallittua ja ihmiset muutenkin enemmän outdoor-henkisiä. Siellä ehdottomasti ainakin sellaiset paikat kuin Crater Lake ja Bagby Hot Springs kannattaa tsekata. Muutenkin länsirannikon kuumat lähteet ovat kyllä must, niitä löytyy googlailemalla. Tykkäsin myös Bendistä ja Portlandeista kaupunkeina. Columbia River Gorge on myös kaunis. Ah, siellä on niin paljon nähtävää, että paras vaan päättää muutama must see ja antaa reissun sitten kehittyä siitä. Utahin pitäisi olla myös ihana.

Ah.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 8.02.2018 - 15:50

Kiitos Saara! Muakin tosi paljon harmittaa lentäminen nykyään.. :/ Koin tosi kovaa ahdistusta aiheesta hetki sitten, mutta pitkäaikaisia suunnitelmia emme silti muuttaneet. Suomestakin onneksi löytyy kaikkea kaunista :). Kiitos näistä vinkeista. oregoniin asti ei taideta päästä, vaikka se on munkin yksi ennakkosuosikki. Tuo oli ihan uutta, että siellä jopa saisi telttailla, vau! 😮

Reply

Leave a Comment