Eikö olisikin ihanaa, kun piirakassa ei olisi tylsää kuivaa paksua pohjaa? Vain ihana suussa sulava täyte ja varsinkin sitä rapeaa murua päällä.. Mutta entä kun sitä rapeaa murua löytyy myös pohjalta? Tuplahyvää!
Reseptin kehittely lähti siitä, kun halusin korvata perinteisen murotaikinapohjan jollakin maukkaammalla ja erityisen rapealla. Lopputuloksesta tuli todella rapea ja keksimäinen. Samaa pohjaa voisi loistavasti hyödyntää myös ei-paistettavien kakkujen pohjana perinteisen keksimurun sijasta.
Raparperi-mansikkamuruneliöt
1/4 osa pellillistä (6-8:lle)
Pohjaan ja päällismuruun
3 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
100g pehmeää huoneenlämpöistä voita
1 dl fariinisokeria
½ tl suolaa
Mansikka-raparperitäytteeseen
400g raparperia
n. 150g mansikoita (kourallinen tai maun mukaan, voit käyttää myös pakastettuja)
3 rkl fariinisokeria
2 rkl appelsiinin tai sitruunan mehua
1 rkl perunajauhoja
Päällismuruun
Loput pohjasta ylijääneestä murusta +
0,5 dl mantelilastuja tai -rouhetta
n. 75g valkosuklaata
Lisäksi
vaniljajäätelö tai vaniljakastiketta tarjoiluun
Ohjeet
- Esilämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita ainekset keskenään sormin, kunnes taikina on yhtenäistä ja voi on sulautunut joukkoon.
- Painele 3/4 osaa murusta uunivuokaan tai pellille. Paista n. 15 minuuttia, kunnes pohja näyttää alla olevan kuvan kaltaiselta: kullanruskealta ja rapealta.
Paistettu pohja
- Pohjan valmistuessa valmista täyte: Puolita mansikat. Kuori ja viipaloi raparperi. Lisää raparperit lämpimälle pannulle sokerin ja sitrusmehun kanssa. Anna pehmentyä hiljaisella lämmöllä n. 5-10 minuuttia palojen paksuudesta riippuen. Tarkoitus ei ole tehdä raparperihilloa, vaan seos on valmista, kun raparperi on juuri ja juuri pehmeää, mutta säilyttää muotonsa. Lisää lopuksi perunajauhot ja mansikat ja sekoita. Levitä pohjan päälle.
- Paloittele valkosuklaa haluamasi kokoisiksi palasiksi. Sekoita valkosuklaa ja mantelit muruseokseen. Levitä raparperi-mansikkatäytteen päälle. Pistä uuniin vielä n. 15 minuutiksi, kunnes päällinen on rapeaa.
Tarjoile vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.
4 kommentit
Sä olet mestari kehittämään reseptejä, niitä hyviä 🙂 Kun uskaltaa astua ”sen” laatikon ulkopuolelle ja heittää ne tavalliset jutut romukoppaan, voi saada juuri sitä mitä haluaa!
Oho, kiitos Sari näin ilahduttavasta kommentista ja vielä näinkin vanhaan reseptiin <3 Ihana <3
Kivan kuuloinen ohje! Näistä kuvista näkee muuten ihan hirveän hyvin sun huiman kehityksen ruokakuvaamisessa!
Haha! 😀 Kiitos, onneksi niin! 🙂 Siitä se blogi onkin hauska, kun voi seurata omaa kehitystään. Välillä harmittaa, että tämäkin kyllä oli todella hyvä jälkiruoka, mutta koska kuvat ovat niin kaameita, niin ei varmasti kukaan tule siihen tarttumaan :D. Silti ei viitsi mennä kuvaamaan vanhoja uusiksi, jotta se kehityskäyrä ja tarina säilyy.