Home Arjen nopeat Pikku-Huopalahden paras Markuksen valmistama tortilla
vegetortillaresepti

Hei kaikki Saaran blogin lukijat. Moi vaan. Saara heitti kesällä minulle haasteen suunnitella, kokata, stailata, kuvata ja kirjoittaa yksi oma resepti alusta loppuun asti. Hän itse vastaisi kuvien muokkauksesta säilyttääkseen jonkinlaisen yhtenevän laatustandardin ruokablogialustallaan, mikä on aivan ymmärrettävää, onhan tämä toinen hänen tulonlähteistään. Oma visioni saturaatiokäyrien maksimoinnista ad infinitum yhdistettynä hyperkontrasteihin karkottaisi hyvin tehokkaasti kaikki uudet potentiaaliset seuraajat ja yhteistyökumppanit, johtaen siihen vääjäämättömään lopputulemaan, että postaukseni pitäisi upottaa blogin syövereihin riittävällä määrällä uusia peräkkäisiä postauksia. Siltikin joku sen saattaisi vielä löytää, koska interwebistä ei mikään katoa. Totta puhuen, en ole täysin perillä siitä, mitä olette tottuneet reseptien tekstiosiossa lukemaan, joten päätin ottaa lähemmin tarkasteluun koko reseptin valmistumiseen liittyvän taiteellisen luomisprosessin, jonka dissekoin luettavan kokoisiksi palasiksi aloittaen reseptin suunnittelusta, eli reseptiikasta.

  vegetortillaresepti  

Reseptioppi

Jokaisella on oma tortillareseptinsä. Se saattaa muistuttaa aiemmin ystävältä kuultua tai saatua, mutta siitä on ajan saatossa hioutunut sinun omasi jatkuvien kaupassa tapahtuvien unohdusten, nälän ja sen luoman aikapaineen johtaessa ylimääräisten välivaiheiden ja turhien ainesosien vääjäämättömään katoamiseen. Alkuperäisestä reseptistä on enää Skeletor jäljellä, mutta se ei haittaa, koska olet jo ehtinyt unohtaa kuinka hyvältä pienellä vaivalla ja suurella sydämellä tehty tortillalätty maistuikaan. Itsellänikin tällainen klassinen resepti löytyy, mutta aloin pohtia kauppakoria tuotteista täyttäessäni, että nyt kun minulla on kerrankin mahdollisuus luoda jotain uutta ja ihmeellistä, eikö olisi hienoa tehdä jotain tavallista erikoisempaa. Jotain, mistä kukaan ei ole koskaan osannut edes haaveilla! Tuo hullu ajatus kuitenkin hävisi nopeasti ja täytin korin tavanomaisista aineksistani.

Tortilla mielletään perinteisesti opiskelijanuorten, etenkin miesten, valmistamaksi nopeaksi pikaruoaksi, joka jättää jälkeensä sotkun ja ruokajäämiä. Saattaa se sitä ollakin, eikä se ainakaan ole parasta treffiruokaa, sen myönnän, mutta on se paljon muutakin. Alun perin tortillat ovat lähtöisin Meksikosta, joten mikäli osaat valmistaa tortillan aivan itse, saatat tehdä vaikutuksen muihin kanssaihmisiin. Olethan osoittanut hallitsevasi ulkomaisen kusiinin salat.

Tortilla, tai ainakin minun tortillani, koostuu seuraavista osakokonaisuuksista: lettu, sauce, jotain vihreää ja värikästä (esim. vihanneksia), lämmintä proteiinia, juustoa, salsaa/quacamolea.  

Lettu: Letun laadulla ei ole väliä. Ainoastaan koko ratkaisee. Isompi on aina parempi, mutta ratkaisevampaa on se, miten osaa käsitellä sitä taitteluvaiheessa. Sitä ei pidä ahtaa aivan täyteen vaan pyrkiä tiiviiseen, kiinteään kokonaisuuteen. Liian tyhjäksi jätetty löysä lettukin johtaa auttamatta pettymykseen.

Sauce: Mikäli tekee quacamolen ja/tai salsan, toimivat nämäkin kokonaisuutta mehustavina kastikkeina. Itse tykkään valella lettuni näiden lisäksi ranskankermalla (creme fraiche).

Jotain vihreää ja värikästä: Kokonaisuuden raikkaudesta, terveellisyydestä ja esteettisyydestä vastaavat ystävämme vihannekset. Itse täytän tortillani salaatilla, kurkulla, tomaatilla, punasipulilla ja korianterilla. Väliin sopivat hyvin myös maissi, chili ja avokado.

Lämmintä proteiinia: Ennen siirtymistäni kohti kasvispainoitteisempaa ruokavaliota, lämpimänä proteiinina käytin jauhelihaa ja kanaa. Nykyään olen tykästynyt Oumphin valmistamiin valmiiksi marinoituihin soijaproteiinituotteisiin, joita saattaa kulua monta pussia viikossa. Ehdoton suosikkimarinaadini on timjami-valkosipuli.

Juustoa: Itse pidän voimakkaan makuisesta ja helposti lohkeilevasta cheddar-juustosta, mutta myös feta sopii tortillojen väliin.

Salsa/quacamole: Tämä nostaa annoksen raikkauden aivan uudelle tasolle. Raikas avokadosta, punasipulista, limestä, suolasta ja pippurista tehty quacamole hivelee niin kielen etuosan makeaa maistavia, reunojen suolaista aistivia kuin kielen takaosan hapanta/karvaista havainnoivia makunystyröitä. Limen kuoren raikas vivahde täyttää nenäontelon hajunystyröiden synkronoidusta värähtelystä. Salsan tuoreiden tomaattien puna raottaa hetkellisesti kaamosväsymyksen verhoa, kun uusi kesä herää suussasi limen mehun terävöittäessä aistejasi. Salsa ja quacamole ovat tortillasi poika ja pyhä henki. Tällä kertaa en kuitenkaan jaksanut valmistaa näitä itse vaan tyydyin kaupan valmissalsaan, joka ajaa saman asian muutamaa logaritmisen makuasteikon tasoa alempana.

Kokkausohjeistus löytyy tunnetusti postauksen loppupäästä.

vegetortillaresepti

Annoksen stailaus

Samalla tapaa kuin Iso H lausui viisaasti kuvien stailauksesta jo 2000-luvun alussa Fintelligensin kappaleessa Voittamaton: ”se vaatii visioo, joo, ei iisii oo, pää kylmänä ku jääkuutio”, aloin pohtia stailausta kylmän analyyttisesti jo ateriaa valmistaessa. Salaatin, kurkun ja korianterin voimakkaan vihreä väri yhdistettynä tomaatin punaiseen suorastaan huusivat taustalleen grafiitin tummaa alustaa, josta nämä voimakkaat värit räjähtävät katselijan verkkokalvoille saaden aikaan alkuräjähdyksen kaltaisen erityksen suun suurissa sylkirauhasissa. Avaruusteemaa jatkaen kokonaisuutta jakaa komeettamainen sormisuolavana, joka kurkottaa kohti suolakippoa. Teoksen tarkoitus on saada katsoja pohtimaan olemassaolon herkkyyttä, ajan universaalia, mutta suhteellisuusteorian mukaisesti epähomogeenista luonnetta ja tortilloja kasassa pitävien juutinnarujen epäkäytännöllisyyttä. Nehän on poistettava ennen syömistä.

Valokuvaus

Sain luonnollisesti käyttööni koko kotimme studiotasoisen kuvauskaluston, joka oli ammattimaisesti viritetty oikeille asetuksille tyypillisen kuvaustirehtöörimme toimesta. Osakseni jäi vain löytää mahdollisimman epämiellyttävät kuvausasennot, joiden kautta sain lisättyä kuviin vielä ripauksen luomistuskaa. Strategiani oli kattaa kaikki mahdolliset kuvakulmat kaikilta mahdollisilta etäisyyksiltä muutaman kelvollisen otoksen varmistamiseksi. Rehellisesti sanottuna onnistuin mielestäni paljon paremmin, kuin olisin voinut etukäteen kuvitellakaan. Aloittelijan tuurini oli siis ehtinyt vuosien saatossa latautua maksimiinsa.

 

Postauksen kirjoittaminen

Tätä postausta kirjoittaessani olen viimeistään alkanut ihmetellä, miten Saaralla on aikaa kaikkeen tähän. Tämän lyhyen tekstinkin luominen venähti kahdelle eri vuorokaudelle, huomioimatta vielä sitä tosiasiaa, että kuvasin annoksen jo syyskuussa. Tästä ekstrapoloiden Viimeistä Murua Myöten – ruokablogi saisi nauttia ruhtinaallisesta kuudesta reseptistä vuodessa, mikäli seuraava yhtiön hallituksen kokous päättäisi laittaa minut vetovastuuseen. Onneksenne voin ilmoittaa, ettei Saara ole kuullut, että tällainen ehdotus olisi päätymässä seuraavan yhtiökokouksen asialistalle. Pääsette siis jatkossakin nauttimaan sisällöstä sisällön puutteen sijasta.


Pikku-Huopalahden paras Markuksen valmistama tortillaresepti ilman omatekoista salsaa ja quacamolea

vegetortillaresepti

1-2:lle (joku voisi väittää, että 3-4:lle)

Tarvitset

1 paketin (8kpl) isoja tortillalettuja

1 ranskankerman

1 valmissalsan (tulinen)

1 kurkun

1 jäävuorisalaatin

1 rasian miniluumutomaatteja

1 punasipulin

1 ruukun korianteria

1 paketin cheddar-juustoa

1 pussin Oumph! timjami-valkosipulimarinoituja soijaproteiinipalatuotteita

2-3 rkl öljyä paistamiseen

 

Lisäksi tarvitset

1 terävä veitsi

1 leikkuulauta

1 sakset

1 lautanen

2 teelusikkaa (ilman teepussia)

1 mikroaaltouuni

1 liesi

1 paistinpannu

1 raastin

1 puinen tai muovinen paistinlasta

1 tiskiharja

loraus pesuainetta

5-7 litraa lämmintä vettä

haaleaa vettä

1 kaappi

1 muovinkeräysastia

1 biojäteastia

1 tulppa

1 tiskirätti

1 astianpesukone (tai tiskiallas)

1 jääkaappi

1 ruokapöytä

optimaalinen valaistus

1 parin käsiä

1 syrjä

 

Valmistusohjeet

Saapuessasi kotiin, lukitse ovi takanasi ja vie ruokakassi keittiöön. Tässä vaiheessa kannattaa sytyttää valot. Jätä ulkovaatteet ja kengät eteiseen. Kerää eilisen tiskit astianpesukoneeseen tai tiskialtaaseen ja aseta tulppa altaan pohjalle. Laske allas täyteen lämmintä vettä ja laita lopuksi veden sekaan loraus pesuainetta. Käytä tiskiharjaa astioiden ja välineiden tiskaamiseen. Tämän jälkeen huuhtele ne haalealla vedellä ja aseta kaappiin kuivumaan. Pyyhi ruokapöytä kostutetulla tiskirätillä. Nyt voit nostaa kaupasta ostetut ostokset pöydälle. Kokkaaminen on mukavampaa aloittaa puhtaalta ruokapöydältä.

 

Vihannesten valmistus

Nosta leikkuulauta ja terävä veitsi ruokapöydälle. Leikkaa saksilla reikä jäävuorisalaatin muoviseen paketointimateriaaliin, mutta älä tee reiästä liian isoa, koska todennäköisesti salaattia jää vielä jäljelle. Jos reikä on liian iso, salaatti kuivuu nopeasti jääkaapissa. Huuhtele salaatti haalean veden alla. Vesi saa olla myös kylmää. Leikkaa veitsellä noin puolet jäävuorisalaatista 3-4 x 1 cm kokoisiksi suikaleiksi leikkuulaudan päällä. Siirrä leikattu salaatti syrjään. Avaa miniluumutomaattirasia ja huuhtele miniluumutomaatit haalean veden alla. Tämän jälkeen leikkaa ne veitsellä puoliksi (pitkää sivua pitkin leikattuna parempi esteettinen lopputulos) ja aseta leikatut tomaatit syrjään. Leikkaa veitsellä kurkku puoliksi ja poista puolikkaan kurkun muovinen materiaali ja laita se kotisi muovinkeräysastiaan. Leikkaa veitsellä kurkku n. 1 cm paksuisiin palasiin ja halkaise nämä palaset 4 osaan. Siirrä kurkutkin syrjään odottamaan. Kuori punasipulin päällimmäinen kuivahtanut kerros ja laita kuoret biojäteastiaan. Leikkaa veitsellä punasipuli pieneksi hakkeeksi ja jätä punasipuli leikkuulaudan reunalle.

 

Soijaproteiinipalatuotteen valmistus

Aseta paistinpannu liedelle lämpenemään ja käännä nuppi maksimaaliselle lämmitysteholle, joka tyypillisesti on, lieden asteikosta riippuen, joko 12, 6 tai 4. Kaada paistinpannulle 2-3 rkl öljyä paistamista varten. Ota Oumph! timjami-valkosipulimarinoitu soijaproteiinipalatuotepakkaus käsiisi ja irrottele jäätyneitä soijaproteiinipaloja toisistaan pussin läpi. Olen havainnut tämän olevan huomattavasti vaivattomampaa, kuin niiden erottelu paistinpannulla. Leikkaa saksilla reikä Oumph! valkosipuli-timjamimarinoituun soijaproteiinipalapakkaukseen ja kaada sisältö paistinpannulle. Heitä muovipakkaus muovinkeräysastiaasi. Pienennä lieden lämpötilaa kolmanneksella.

Tässä välissä ota cheddar-juustopakkaus ja leikkaa siihen saksilla pieni reikä. Raasta n. 1-2 dl cheddarjuustoa raastimella leikkuulaudan toiseen reunaan, punasipulihakkeen viereen. Kun kuulet tirinää paistinpannulta, käytä paistinlastaa soijaproteiinipalojen hämmentämiseen. Hämmentämisellä tarkoitan palojen fyysistä pyörittämistä sellaisiin asentoihin, joissa ruskea paistopinta nousee päälle jättäen neitseellisen valkoisen paistopinnan paistinpannun kuumaa öljyttyä sivua vasten.

 

Muu valmistus

Avaa ranskankermapakkaus ja aseta siihen teelusikka (ilman teepussia) tarjoilua varten. Yritä avata valmissalapurkki. Kuivaa märät kätesi ja yritä uudelleen. Ota teelusikan kapea varsi ja kampea se valmissalsapurkin metallisen kannen ja lasisen purkin väliin. Väännä teelusikkaa, kunnes kuulet äänen, jota voi kuvata seuraavin kirjainmerkein: *plop*. Avaa valmissalsapurkki helposti ja aseta siihen toinen teelusikka (ilman teepussia). Muista hämmentää paistinlastalla soijaproteiinipaloja.

Ota tässä vaiheessa esiin ruokakassiisi unohtamasi korianteri, siirrä punasipulitkin syrjään ja pilko puolet korianterista veitsellä noin 2 cm kokoisiksi paloiksi leikkuulaudalla. Ota lautanen kaapista ja aseta se ruokapöydälle. Tee saksilla reikä tortillalettujen muoviseen pakkaukseen. Älä tee reiästä liian suurta, koska näitäkin jää vielä jäljelle. Tässä vaiheessa soijaproteiinipalatuote on varmasti valmistunut, joten sulje liesi. Tavoitteena on saada aikaan kauniin ruskea paistopinta ja luonnollisesti samalla sulattaa ja lämmittää nämä valmisteet.

Kokoamisohjeet

Ota 1 tortillalettu lautaselle ja lämmitä sitä n. 10-15 sekuntia mikroaaltouunissa maksimiteholla. Levitä ranskankerma letun päälle teelusikalla (ilman teepussia). Aseta pohjalle jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia ja korianteria. Lisää näiden päälle Oumph! soijaproteiinipalaa, cheddarjuustoa ja valmissalsaa. Lisää näiden päälle vielä uusi kerros jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia ja korianteria. Taittele tortillalettu seuraavasti: käännä ensin lähimmäisestä reunasta n. 6cm lettua keskiosan päälle. Tästä tulee letun pohja. Tämän jälkeen taita molemmat sivut (vasen ja oikea) edellisen taitoksen päälle. Mikäli sivutaitokset menevät jonkin verran päällekkäin, eikä mistään pursua täytteitä yli, on täyttöaste optimaalinen. Syö tortilla. Toista prosessi, kunnes olet kylläinen (n. 2-3 kertaa).

Tämän jälkeen siivoa ruokapöytä, laita astiat astianpesukoneeseen ja aseta ylijäämätuotteet jääkaappiin. Nyt sinulla on jäljellä 4-5 tortillalettua, puolikas jäävuorisalaatti, tomaatteja, kurkkua, korianteria, yli puolet salsasta ja cheddar-juustosta jäljellä. Tajuat, että tortillaletut kuivahtavat hyvin nopeasti, joten sinun on tehtävä lisää tortilloja jo huomenna. Joudut loputtomaan sykliin päivittäistä tortillojen valmistusta, josta pois päästäksesi tarvitset ulkopuolista ammattiapua. Apua, joka keksii jonkin muun valmistuskohteen ylijäämätuotteillesi. Kiität tuota hyvää ystävääsi sydämesi pohjasta ja ehkä tarjoat hänelle ilmaisen lounaan seuraavana päivänä. Minulta olisi kuitenkin edesvastuutonta ajaa sinut, hyvä lukija, tällaiseen edellä mainittuun tortillahelvettiin, joten paljastan hyvän vinkin, jonka taannoin kuulin. Tortillaletut voi pakastaa. Mind-Blown.

Jäikö nälkä?

9 comments

Glotter-Bäckerin 11.11.2019 - 15:58

Hyvä Markus! Todella tyylikkäät kuvat! Mielestäni hallituksen pitäisi nimitää sinut ylemmäksi varakuvaajaksi.
Kiitämme myös erinomaisen yksityiskohtaisia valmistusohjeita, joiden avulla avuttomampikin perheenpää voisi tästä haasteesta selvitä.

Oumph fileetä en ole kokeillut, mutta selvästikin sietäisi!

Toim.huom! Teoria, jonka mukaan makualueet olisivat kielessä jakautuneet, on vanhentunut. Out of date. Uudempi teoria perustuu melko yksilöllisiin makureseptoreihin, joiden sijainti ei ole alueellisesti sidottu.

Parhain tiedeterveisin
Nimim. uskollinen lukija

Reply
Markus 11.11.2019 - 19:46

Kiitoksia! Aika usein tuota varakuvaajan pestiä itseasiassa hallinnoin, vaikkakin työkuvauksessani luonnehdittu virallinen nimike on ilmeisesti “varalaukaisimenkäyttäjä”. Oumph on kovaa kamaa, kannattaa kokeilla. Mitä reseptiin tulee, yksityiskohtaisuudesta huolimatta se ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä. Täydelliseen lopputulokseen pääsemiseen kuitenkin vaaditaan hyvin spesifejä työkaluja, joita ei välttämättä joka kodista löydy (optimaalinen valaistus, syrjä), puhumattakaan erikoistekniikoista, jotka olen kuvannut vain hyvin pintapuolisesti. Näitä ovat mm. tasainen leikkuujälki ja kullanruskea paistopinta. Näillä tekniikoilla varmistetaan ainesosien ihanteellinen distribuutio ja mehevä maku jokaiseen suupalaan.

Mitä makusilmujen ja makunystyjen sijaintiin kielen pinnalla tulee, olet täysin oikeassa. Kuvaamani jaottelu on tosiaankin vanhentunut ja kaikkia makuja maistetaan kaikilla alueilla. Joka päivä oppii jotain uutta. Kiitos tästä! 🙂

Reply
Hanna 11.11.2019 - 17:58

Kiitos Markus ohjeesta! Yksi asia jäi hieman kismittämään tässä ohjeessa. Kuulun siihen vähemmistöön jonka hellassa on asteikot 1, 2, 3 ja 4. Soijapalojen tiristessä pitäisi lämpötilaa laskea ohjeesi mukaan kolmanneksella. Kohta hämmensi minua (ei soijapaloja) kovasti ja toivoisinkin että jatkossa ohjeet olisivat hieman selkeämpiä. Kiitos kuitenkin vierailustasi!

Reply
Markus 11.11.2019 - 21:44

Hei Hanna! Kiitos rakentavasta palautteesta. Mainitessani lukuarvoja lieden asteikosta, viittasin sen maksimitehoon, joka on vastauksestasi päätellen sinun liedessäsi 4 (eli vaihtoehto 3 tekstissäni). Olet tietenkin täysin oikeassa, ettei tuosta oikein voi pienentää kolmanneksella. Vaihtoehdot ovat siis pienentää lämpötilaa neljänneksellä, jolloin vaarana on tietenkin soijaproteiinipalojen välitön kärventyminen tahmeaksi mustaksi mössöksi heti, kun katseesi välttää, tai pienentäminen puolella, jolloin pitkänkin paistamisen jälkeen palat ovat vielä ikiroudassa. Keittiön tarvikkeiden ja härpäkkeiden eroavaisuudet aiheuttavat auttamatta tietynlaisen virhemarginaalin reseptin onnistumisen kannalta, joka voi johtaa suuriinkin pettymyksiin. Pitkän pohdiskelun jälkeen tulin siihen lopputulemaan, että sinun liedelläsi paras lähestymistapa on tehojen 2 ja 3 jatkuva nopeatempoinen syklittäminen. Tähän on hyvä valjastaa esimerkiksi kaveri, puoliso tai jälkikasvu apuun. Ideana on siis pitää liesi käännettynä teholukemaan 3 kuuden sekunnin ajan, jonka jälkeen vaihtaa tasolle 2 kolmeksi sekunniksi ja siitä takaisin tasoon 3. Näin pitkällä aikavälillä olet vähentänyt tehoa tasan kolmanneksella ja lopputuotteen laatu saadaan sellaiseksi, kun olen sen alunperin suunnitellut. Tätä tekniikkaa ei tosin voi soveltaa päivästä toiseen, koska se johtaa auttamatta lieden nappuloiden hajoamiseen. Toivottavasti tortillasi onnistuvat näillä pienillä viilauksilla! Yritän olla ensi kerralla vielä tarkempi 😉

Reply
Riikka 12.11.2019 - 17:07

Kiitos Markus yksityiskohtaisesta reseptistäsi! Esittelin sen insinööripuolisolleni, joka usein valittelee reseptien mittayksiköitä ”ripaus” ja ”hyppysellinen”. Itse muuten olen yrittänyt löytää 8 kpl:n paketin ISOJA tortilloja, mutta kaikissa paketeissa näyttäisi olevan 6 tai 12 kpl. Help.

Reply
K 12.11.2019 - 20:57

Hei Markus. Tekstisi ovat älykästä viihdettä parhaimmillaan, jota lukisin mielelläni useammin. Sinulle on annettu hieno kirjoittamisen lahja. Esikoiskirjaa odotellessa!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 14.11.2019 - 16:10

Voin kertoa Markuksen puolesta, että hän oli erittäin otettu kommentista :). Hän tuli sanomaan, että “ootko nähnyt minkälaisen kommentin sain? Se oli tosi ihana.” ja tarkoitti tätä. Kiitos paljon, tiedän kuinka paljon ja varsinkin viimeinen lausahduksesi tarkoittaa hänelle :).

Reply
Tuulia 8.12.2019 - 15:49

Tämän reseptin ansiosta tajusin, että keittiöstäni puuttuu syrjä. Siksi joidenkin reseptien kanssa on ollut isoja haasteita. Nyt hankinkin aidon syrjän tuliaisiksi käydessäni reissussa syrjäkylillä. Jatkossa kokkaus sujuu varmasti jouhevammin. Iso kiitos siis Markukselle vinkistä ja muutenkin perinpohjaisesta reseptistä. Yksi resepti vuodessa häneltä olisi mukava osa blogia!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 9.12.2019 - 07:13

:’D Syrjä on varmasti ratkaisu kaikkiin keittiössä oleviin haasteisiin – uskon! Täytyykin välittää Markukselle terveiset ja kiitokset. Sekä toiveet, myös omasta puolestani toivoisin Markuksen hauskuuttavan ihan vain minua resepteillään ja teksteillään :D.

Reply

Leave a Comment