Home Ajatuksia Minkälaista oli Brunssikirjan kirjoittaminen?

Minkälaista oli Brunssikirjan kirjoittaminen?

9 comments

Lyhyt vastaus otsikkoon; ei ainakaan aina ihan sitä, miltä tuossakin kuvassa näyttää :D. Lue pidämmälle, niin saat tietää, miten tämäkin laituribrunssi lopulta päättyi.

Viime keväänä tähän aikaan hihkuimme Jennin kanssa riemusta ylös alas allekirjoittaessamme kustannussopimuksen. Riemua ja intoa jatkui läpi touko-ja kesäkuun, jolloin pakersimme kirjan tekemisen kanssa päivittäin. Näin peruin lopulta lääkärin kesätyönikin, jotta pääsin työkentelemään pienen unelmani parissa eli oman keittokirjan.

 

Jo alussa huomasin, että keittokirjan kirjoittaminen ei ollut aivan niin yksinkertaista kuin oman blogin väkertäminen. On mietittävä tarkemmin sisältöä ja kokonaisuutta. Tarpeeksi vaihtelevia reseptejä, ja osattava myös rajoittaa reseptien lukumäärää. On tietty aikataulu, jonka lomassa on saatava homma pakettiin. Kun kokkaa ja kuvaa oman kodin ulkopuolella on myös osattava etukäteen miettiä, mitä rekvisiittaa ja astioita kuvissa haluaa mahdollisesti käyttää. Tämä kun minulla usein syntyy sillä minuutilla, kun pitäisi alkaa kuvata. Kuvaamisessa itsessään on otettava huomioon, että kirjan kuvien kokosuhde ei ole sama kuin, mitä kamerasta tulee ulos.

Kuvissa myös mietimme, että joihinkin kuviin itsessään mahtuisi tekstiä (tosin yhteenkään kuvaan ei näköjään koskaan laitettu tekstiä). On tietysti tarkemmin mietittävä, mitä kuvataan ja milloin, koska mikäkin raaka-aine on sesongissa (kesäiset raaka-aineet jätettävä myöhempiin kuvauksiin) ja kumman vastuulla lopullinen resepti on. Brunssikirjan tekeminen oli myös todellinen kokopäivätyö, kokonainen toukokuu, kesäkuu ja suureksi osaksi vielä syys-lokakuukin kului täysin Brunssikirjan merkeissä.

Ammattimaiset viritelmät auringonvalon himmentämiseen.

Aiheideoita syntyi pitkä lista, jonka jaoimme suunnilleen puoliksi jatkojalostettavaksi. Listassa saattoi lukea esim: jotain punaista ja salaattia, jonkunlainen tahna, vohvelikakku, sämpylät, brunssipitsa ja tästä sitä sitten lähdettiin jatko miettimään. Kuvat taas syntyivät vähän sen mukaan, kumpi ensin sai idean kuvasta. Kuvasimme ja teimme kaiken yhdessä – tai no kirjasta löytyy kyllä kolme reseptiä, jotka olemme kuvanneet erillämme.

Toukokuussa teimme kirjaa pääasiassa Jennin työhuoneella Vallilassa. Meillä todellakin oli joka päivä brunssi. Päivässä valmistimme noin kolme-neljä ruokaa kerralla, jotka muodostivat samalla hyvin myöhäisen iltapäivälounaan taikka brinnerin, vai mikä olisikaan aamiaisen ja illallisruoan sekoitus? Vatsat kurnien ja kuormasta napostellen oli sinniteltävä siihen saakka, kunnes kuvat oli otettu. Tämä oli tosiaan noin iltapäivä neljältä, jolloin ruoat yleensä hotkaistiin äkkiä sanaakaan sanomatta, loput pakattiin mukaan kotiin viemisiksi iltapalaksi. Varsinaisesta brunssittelusta ei siis tosiaan ollut kyse.

Ensimmäisen oikean brunssin ehdimme viettää viimeisinä kuvauspäivinämme kesäkuussa. Jenni muutti perheineen Suomenlinnaan kesäkuuksi ja siirsimme samalla kuvaukset Suomenlinnan ihanaan miljööseen. Valmistimme kesäisen brunssilaudan, jonka kuljetimme Suomenlinnan laiturille. Juuri, kun oltiin saatu kuvaukset pakettiin, kuohuviinipullo korkattua ja ensimmäiset siemaukset tästä, niin eiköhän aiemmin täysin pilvetön taivas ja kuvauksiakin kiusannut auringonpaiste vaihtunut mustan puhuviin pilviin ja seuraavassa hetkessä kuohuviinilaseihimme satelikin rakeita.

Pyrimme järjestämään mahdollisimman monta kuvauspäivää ulkona, johon kutsuimme myös bloggaajaystäviämme perheineen. Eiköhän kakkubrunssilla Rodopuistossa taas kilpailtu sekä sateen että romahtavan ja valuvan täytekakun kanssa, ja Annen kanssa saimme jälleen pidellä pressua brunssikattauksen yllä sadekuuron yllättäessä. Voi tätä Suomen suvea! Hannan kanssa perheineen sattui ihana, vain hieman vähemmän kolea kesäsää ja Minnan kanssa taas olimme jo oppineet jotain ja pidimme kuvaukset  turvallisesti kasvihuoneessa.

Kävimme kuvaamassa niin Jennin lapsuudenympäristössä Lohjan järvellä kuin omassa lapsuuden metsissä Lehtisaaressa. Viimeiset Brunssikirjan kuvaukset huipentuivat lukijabrunssiin, johon pelkäsimme, ettemme saisi osallistujia, mutta osallistujalista menikin täyteen alta aikayksikön. Oli ihana tavata kasvoja ruudun toiselta puolelta :).

Lokakuun lopussa korjattiin viimeisiä tekstejä ja kuvia. Seuraavan kerran kuulimmekin kirjasta tammikuun lopulla, jolloin taitto oli valmis. Enää viimeiset kommenttikierrokset, oikoluvun tarkistukset, ja viimeisiä paniikkeja, kun reseptien osia oli joutunut väärille sivuille. Ja sinne se sitten meni! Painoon, josta kirja on nyt uunituoreena käsissämme ollut pari viikkoa. Näin 13 kuukauden projekti lyhykäisyydessään.

Tilaa Brunssikirja nyt Adlibriksestä!

Jäikö nälkä?

9 comments

Glotter-Bäckerin 21.03.2018 - 11:26

Kauniit kuvat ei tule ilmaiseksi!
Mietityttää, että kuinka paljon tässä kuvaushässäkässä sitten aikaa ja energiaa jäi reseptien kehittelyyn ja optimointiin? Vai teittekö niitä etukäteen tai testautitte muilla vai miten?

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 31.03.2018 - 19:59

Haha kyllä siihen juuri kului aluksi eniten aikaa :). Ruokien optimointiin kului yllättävänkin paljon aikaa ja testailu jäi monesti vielä kuvausten jälkeen iltaisin kotona hiottavaksi ja miehen maistettavaksi 😀

Reply
Sari Atula 22.03.2018 - 11:12

On näemmä meidän haukkujen lisäksi päässeet meidän olohuoneen kalusteetkin ulos tuulettumaan

Reply
Kia/ Luetaanko tämä? 22.03.2018 - 12:29

Onnea kirjanne julkaisusta! Olipa mukava lukea, millainen prosessi sen tekeminen on ollut. Ihailen näitä nykyajan resepti- yms. muita ohjekirjoja, joissa kuvat ovat niin mielettömän hienoa, että ne käyvät jo taidekirjoista.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 31.03.2018 - 20:00

Kiitos kaunis Kia :). Halusimmekin samalla toteuttaa kirjan, joka sopisi visuaalisuudessaan vaikka koriste-esineeksi 😀 tai ainakin melkein..

Reply
Sanna 23.03.2018 - 20:40

Hei!

Kiinnostava teksti ja kiinnostava kirja -hankin sen ehdottomasti! Haluan kiittää sinua aivan loistavista resepteistä. Täältä löytyy meidän arjen luottoruuat sekä reseptit viikonlopun herkutteluun. Olet tehnyt vegaanina olemisesta todella helppoa. Kiitos!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 31.03.2018 - 19:40

Voi kiitos Sanna <3 Ihana saada tällaista palautetta :). Mukavia tulevia kokkailuhetkiä!

Reply
Tanja 1.04.2018 - 10:07

Kirja on ihana❤️! Mä yllätyin reseptien valtavasta määrästä, aivan ihania juttuja. Ja ne kuvat, on kyllä kannattanut panostaa, aivan huippukaunista!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 3.04.2018 - 12:03

Oh! Ihana, että yllätyit positiivisesti :). Kiitos paljon <3

Reply

Leave a Comment