Home Ajatuksia Mietteitä eläinoikeuksista ja tuotantoeläimistä

Mietteitä eläinoikeuksista ja tuotantoeläimistä

26 comments

Haluaisin pyytää anteeksi jokaiselta eläimeltä, joka on joutunut takiani kärsimään. 

Vegaaninen ja kasviruokavalio alkoi kiinnostaa eniten ympäristösyistä. Hiilijalanjäljen pienentämisen kautta ja ilmastonmuutosta ehkäistääkseen. 

Mutta eläintenoikeudet ja tuotantoeläinten olot eivät ole olleet niin tarkassa tietoisuudessani. Onhan meistä jokainen nähnyt jotain ikäviä kuvia tai videonpätkiä tehotuotannosta. Tehotuotanto ei ole hyvä asia. Se ei ole ollut kivaa katseltavaa, ja onkin ajatellut, että luomua kannattaa sitten suosia eläinperäisissä tuotteissa – kuten kananmunissa. Tehotuotettua lihaa olen muutenkin jo kieltäytynyt kylissä ja muualla syömästä, mutta kananmunia, juustoja ja sellaisia olen kyllä täysin ajattelematta käyttänyt.

Useat pitävät eläinoikeuksista puhumista vegaanien propagandana. “No ne nyt on tollasia hihhuli-eläinaktivisteja”. Sitä on niin helppo olla tietämättä asioista, unohtaa ne ja ummistaa silmänsä (entä jos kananmunarasioihin alettaisiin laittaa kuvia kanatiloista tupakka-askien kaltaisesti?). On totta kai helpompi olla tietämättä asioista, mutta itse en pysty olla kaivamatta asioista lisää tietoa, kun kerran sille jalansijan on antanut. Ja nyt ymmärrän täysin näitä eläinaktivisteja. On helppo pitää turhana vouhotuksena sellaista, josta ei vielä ole itse ottanut selvää.

Jotkut ajattelevat, että höösäämme muutenkin jo liikaa eläinten ympärillä, kun pitäisi keskittyä ihmisoikeuksiin. Se on aivan totta, että joidenkin lemmikeitä ehkä höösätään vähän turhan paljon, ja että ihmisoikeudet kaipaavat nekin vielä paljon parantamista. Kautta aikojen eläinhän on nähty olevan täällä ihmistä varten. Siitä syystä on ymmärrettävää, että edelleen ajatellaan, että lihansyönti on täysin normaalia. Sinänsä normaalia se voi edelleenkin olla, jos se tapahtuisi kuten ennenkin – ei ahtaissa, ikkunattomissa halleissa.

Vasta nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa on ollut edes mahdollista, aikaa ja resursseja, selvitellä eläimen älykkyyttä, tunteita ja onnellisuutta. Eläinten kanssa se on kuten ihmisten kanssa. On parempiosaisia ja hyvin huono-osaisia. Seuraavana mainitun dokumenttin katsottua en voi kuitenkaan sanoa, ettäkö eläinoikeuksiin kiinnitettäisiin mitenkään liikaa huomiota. Dokumentti varmasti puhuu jo puolestaan, eikä minun oikeastaan tarvitse enempää perustella, miksi eläinten oloihin pitää kiinnittää huomiota.

Kun olemme alkaneet käyttää eläimiä hyväksemme ruoantuotantoon ja muuhun materiaalituotantoon, niin koen velvollisuudekseni ottaa selvää, miten sitä eläintä on kohdeltu. Haluaisi tuottaa mahdollisimman vähän kärsimystä kellekään. Mutta kamalimmalta tuntuu, miten vasta näin kolmenkympin hujakoilla voi herätä tähän aiheeseen.

Tilanne alkoi purkautua, kun Markus toissa iltana makasi sängyllä läppäri sylissään. Hän näytti hieman pahoinvoivalta ja kysyin, mitä teet. “Katon tällasta aivan kamalaa dokumenttia. Miten ihmiset pystyy. Kato nyt, ootko nähny tällasta, poikapuoliset tiput vaan tapetaan suoraan synnyttyä. Tonne noin. Silppuriin suoraan elävältä.”

Dominion– salakuvattu dokumentti tuotantoeläintiloilta

Lopulta Markus suostui, että katsomme koko dokumentin. Se oli brutaali ja totta kai propagandaa eli näytti vain kaikkia kaameimpia epäkohtia, mutta silti ne kaikki ovat tapahtuneet ja tapahtuvat edelleen. Dominion on useiden satojen ihmisten tuottama projekti. He piilottivat piilokameroita ympäri Australian tuotantoeläintiloja (sikalat, nautatilat, kanalat, broilerituotanto, ankat, kalkkunat, hevoset jne..) ja lisäksi tähän oli kuvattu vielä Kiinasta kohtia mm. koiranpentutehtailusta ja turkistarhoista.

Australiakin on hyvinvointivaltio.

Dokumentin jälkeen Markuksellakin oli kyynel silmäkulmassa, minulla useampia, itketti jo ihan ääneen. Markus totesi, että nyt saa sekin vähä jäljellä oleva lihansyönti jäädä. Itkin, että miksei mulla ole joku miljoona seuraajaa, niin saisin tätä tietoa jaettua laajemmalle.

Tämä on dokumentti, joka jokaisen pitäisi nähdä. Se ainakin herätteli siihen, että haluan todellakin jatkossa tietää, mistä käyttämäni eläinperäiset tuotteet ovat peräisin, ja mieluummin vieläkin vähentää niiden käyttöä. 

Yhtäkkiä eettiset syyt nousivat monen monta kertaa tärkeämmiksi syiksi (kuin ilmasto) suosia jatkossa enemmän vielä vegaaniruokaa. Ilmastoperusteiseen syömiseenhän mahtuu kyllä lihaa ja maitotuotteita kohtuudella, mutta nyt en ole enää varma, haluanko. Antoi motivaatiota alkaa vaikka kahviloissa kyselemään vegaanisten ruokien perään. Nyt en ole aina jaksanut. Mutta muuten kun kysymällä, ei tarjonta lisäänny. Tulen varmaankin edelleen käyttämään ruokia (esim.jäätelöt, keksit, suklaat), jossa eläinperäisiä tuotteita on, koska koko elämän on hankala pyöriä ruoan ympärillä (lounasruokalat, automatkat, matkat yleensä, kyläilyt..), mutta mahdollisuuksien mukaan. Ja eihän kukaan voi edes olla täysin vegaani, koska eläinperäisiä tuotteita on kaikkialla muuallakin kuin ruoassa, mm. rakennusmateriaaleissa. 

Dominionin voi katsoa ihan ilmaiseksi Youtubesta ja se kestää 2 tuntia. Syö etukäteen sillä tämän jälkeen ei enää nälkä ole.

Miksi koiralla, kissalla ja kotieläimillä on rakastettu asema, mutta samaan aikaan yhtä fiksua sikaa pidetään hirveissä oloissa? Miksi koiran syöntiä ei hyväksytä, mutta sian kyllä?

Dokumentissa kerrottiin, että kolmessa päivässä tapetaan saman verran eläimiä kuin mitä ihmiskunnan historiassa on sodissa ihmisiä kuollut yhteensä.

Ehkä Suomessa on kuitenkin asiat paremmin?

On varmasti paremmin kuin Kiinassa, jossa ei mitään lakeja tai valvontaa tunnu olevan. Mutta se ei tarkoita, että meillä on kaikki mallikkaasti. Kun lihan ja maidon kysyntä vain lisääntyy, ja tuottajat saavat niin pienen hinnan, niin tuottaja joutuu koville. Tämä ajaa helposti tilanteeseen, jossa tuotantoa tehostetaan eläinten kustannuksella. Ei ole varaa pitää pientiloja, koska ihmiset eivät ole valmiita maksamaan niitä monen, monen kympin kilohintoja lihasta.

Eikö laki-Suomessa ole lakeja eläinoikeuksista?

On. Eläinlääkärin pitäisi valvoa toimintaa esim. teurastamon tiloissa, joissa eläimet odottavat ja teurastuksen jälkeen tarkastaa, että liha kelpaa ihmisravinnoksi. Kuitenkin varsinaisessa teurastustilassa käytetään omavalvontasuunnitelmaa, eli joku teurastamon henkilökunnasta on nimetty valvojaksi. Hän on kyllä käynyt jonkun kurssin, mutta muuten se voi olla kuka vain.

Seuraava dokumentti on YLE tuottanut vuonna 2016 Suomen mm. Paimion (jota käyttää mm. HK) ja Sastamalan teurastamosta. Tämäkin oli kuvattu piilokameroin, eli työntekijät eivät tienneet heitä kuvattavan, eikä myöskään teurastamon johto (mistä nousikin jälkikäteen jopa poliisisyyte). Dokumentti on hyvin asiallisesti tehty YLE:lle ominaisesti ja siinä mm. Sastamalan teurastamon toimitusjohtaja on nöyrästi ja avoimesti suostunut tulemaan omilla kasvoillaan kommentoimaan toimintaa, ja myöntää, että parannettavaa olisi. Muitakin asiantuntijoita on haastateltu. Dokumentissa ei ole mitään niin raakaa ja kuin Dominionissa, eli tästä ehkä jopa kannattaa aloittaa. Dokumentti herättää ajatuksia siitä, että onko Suomessakaan teurastamotoiminta niin kuin pitäisi. 

 “Kidu ensin, kuole sitten”. Se on katsottavissa YleAreenasta ja kestää vain 30 minuuttia.

Vaikka Suomessa on periaatteessa tarkkaa valvontaa tiloilla ja teurastamoissa, niin seuraavakin kommentti oli myös vähintäänkin ajatuksia herättävä.

Eräs seuraajani on eläintilatarkastaja. Hän jakoi minulle kertomuksia työstään, joita sain luvan anonyymisti kertoa eteenpäin. Hän kertoi, että Suomessa on hyvin hoidettujakin tiloja, mutta aivan valtavasti myös epäeettisyyttä ja huonoa kohtelua. 

Eläintilatarkastaja kertoo: “Meillä Suomessa yks ongelma maaseudulla on se, että jos se ainoa eläinlääkäri, joka kiertää siellä, tekee eläinsuojeluilmoituksen, niin sitä ei enää kutsuta jatkossa monellekaan tilalle. Eli siinä on valitettavasti eläinlääkäri puun ja kuoren välissä, vaikka näkisi selkeitä epäkohtia eläinten kohtelussa. Ja jotkut asiat ovat näennäisesti laillisia, mutta äärettömän epääeettisiä. Eräskin maitotilan omistaja piiskasi kituvaa lehmää sähköpiiskalla ja karju samalla. Lehmällä oli vatsakiertymä ja se teki kuolemaa.. Ite jouduin poistumaan tilanteesta ja hyperventiloin ja itkin sitten eläinlääkärin autossa, kunnes lehmä lopulta kuoli pelastusyrityksistä huolimatta. Tästä tapauksesta ei ilmoitettu mihinkään eteenpäin.”

Tätä tukee myös juuri julkaistu SEY:n selvitys eläinsuojelupoliisin tarpeesta – kunnaneläinlääkärin näkökulmasta. Selvityksessä mainitaan, että eläinlääkärit jättävät monistakin eri syistä eläinsuojeluilmoituksen tekemättä. Arkaluontoisen sisällön vuoksi en voi myöskään sanoa muuta kuin, että yksi seuraajistani on itse eläinlääkäri ja hän kommentoi minulle, mitä kaikkia epäkohtia eläinsuojelulakiin liittyy ja mitä kaikkea kauheuksia hän on nähnytkään tuotantoeläinten kohteluun liittyen (mutta en saa, enkä ehkä edes halua julkaista niitä).

Valvonta ei siis tällä hetkellä välttämättä suju ihan ongelmitta?

Mene ja tiedä, miten asiat Suomessa ovat, mutta ongelmatonta ei liha- ja maitotuotanto silti tehotuotantokäyttöön ole. Entäpä jos kaikilla olisi livekamerat tuotantotiloihinsa, entä teurastamoihin?

On oikeasti myös onnellisia eläintiloja

Sen sijaan kun vietti pari kesää sitten kesälomansa Piipposten tilalla Ilomantsissa, niin onneksi näki, että löytyy niitä rakastavia maatilojen pitäjiä, jotka paijaavat eläimiään, ovat nimenneet ja lempinimmeet ne, antavat vasikoiden juoda äitinsä maitoa, ja juottavat kilejä tuttipulolla. Huomasi, että jokainen kanakin on yksilönsä. Piipposten tilan lehmäleiriä kannattaa harkita, vaikka lastenkin kannalta kesälomatekemiseksi, jotta pääsee tutustumaan eläimiin läheltä ja oppimaan niiden lajityppillisestä elämästä. Heidän nettisivuiltaan löytyy myös ihana lehmälive. Onneksi olen kuullut  myös muita ihania tarinoita pientiloilta, miten niissä eläimiä rakastetaan. Kun eläin saisikin viettää tällaista elämää. Siihen ratkaisuna on tietenkin pienemmät eläintilat ja lihankulutuksen radikaali vähentäminen.

Eläintuotannon vaietuimpia epäkohtia

  • Luomu on brändätty hyväksi. Siksi olen suosinut luomumunia ja kehottanut ostamaan luomulihaa, jos lihaa haluaa käyttää. Mutta luomu ei vielä olekaan kovin riittävä eläinten hyvinvoinnin kannalta. Tästä lisää mm. Syötäväksi kasvatetut-blogissa.
  • Luomukananmunat. Luulin aina, että voin hyvällä omatunnolla ostaa luomumunia. Luomutuotantoa valvotaan ja siihen liittyy tiukkoja kriteereitä. Mutta luomukanakin pääsee ulkoilemaan lopulta ehkä kerran elämänsä aikana, sillä vaikka ne saavat ulkoilla kesäisin, niin kanoja yleensä pidetään vain 1,5 vuotta elossa, jolloin ne ovat munatuotannon kautta tuottoisimpia. Tämä tarkoittaa 1-2 ulkoilukautta. Sen jälkeen ne jauhetaan ruoaksi ja syötetään mm. turkiseläimille tai käytetään kotieläinruokaan. Oikeasti kanan elinikä olisi 7-10 vuotta, mutta tosiaan munatehokkuus laskee, joten kana ei ole enää hyödyllinen. Friida-kanat ovat vanhoja kanoja, ja niiden kananmunia kannattaa suosia. Toki on pientiloja, joissa kanat saavat elää pidempään.
  • Kukkotipujen joukkotappaminen. Koko kanatalouden kaamein asia, josta ei paljoa hiiskuta. On kanoja ja on broilereita. Broilerit ovat joko poikia tai tyttöjä ja näiden tuotannosta enemmän puhutaankin, miten ne ylisyötetään hurjalla nopeudella. Mutta munivat kanat ovat eri tyyppejä ja ne tulevat eri pesimöistä kuin broileritiput. Kun munimiseen tarkoitetut tiput syntyvät, niin ei synny pelkkiä tyttöjä. Niille syntyy myös veljiä. Ne poikatiput erotellaan ja tapetaan (sillä eivät kuulemma sovi edes lihatuotantoon). Kukkotiput pistetään silppurista elävinä läpi munankuorien seassa tai tapetaan kaasulla (mikä ei sekään ole inhimillinen tapa tappaa, kuten voisi ajatella. Kaasulla tappaminenkin vie useita minuutteja ennen kuin eläin kuolee). Munatuotanto ei siis ole kovin eettistä ja sama kukkotipuasia koskee myös luomumunatuotantoa. Suomessa tapetaan n. 2,5 miljoonaa kukkotipua täysin turhaan.
  • Maitotalous ja vasikat. Se on yleisempää tietoa, että vasikka vieroitetaan emostaan heti synnyttyään – tai luomumaitotaloudessa muutamien päivien tai parin viikon jälkeen, jolloin eroahdistus saattaa olla vieläkin suurempi. Viemme siis vasikoilta äidit ja äideiltä niiden vauvat. Lehmillä, kuten kaikilla nisäkkäillä on samanlainen hoivavietti kuin ihmisellä. Onneksi Suomessa ei sentään toimita kuten monessa muussa maassa, esim. Australiassa, jossa sonnivasikat päätyvät kukkotipujen lailla suoraan teuraaksi. Suomessa ne sentään kasvavat lihakarjaksi, vaikka olosuhteista riippuen ei välttämättä elämä silti ole niin onnellinen. Maitotalous on myös vahvassa yhteydessä lihantuotantoon. Lihantuottajat perustelevat ihan oikein. Jos haluaa jättää lihan pois, mutta edelleen käyttää maitotuotteita, niin kyllä sitä lihaa vaan tulee. 
  • Vuohenjuusto ja kili”jäte”. Vuohenmaidon kysyntä on lisääntynyt aivan valtavasti vuohenjuuston takia. Jotta vuohesta saadaan maitoa, sen on saatava kilejä tietyn väliajoin. Kilejä taas ei tarvita, sillä vuohenlihalle ei ole vastaavaa kysyntää. Näin kilit päätyvät suoraan “teurasjätteeksi”. Tässä esim. uutisoidaan Ruotsista, jossa n. 6000 kiliä tapetaan tämän takia ja UK:ssa, jossa n. 40 000 kiliä tapetaan vuosittain turhaan. Suomessa vuohenkasvatus on pientä, joten hirveästi tietoa ei löydy Suomesta. Lukijoiden kommenttien perusteella kilivauvat ovat myös Suomessa ongelma”jätettä”. Tätä tukee myös tämä löytämäni opinnäytetyö vuohenkasvatuksesta. 
  • En jatka enää niistä kaikista kauheuksista, mitä esim. Kiinassa tapahtuu untuvatuotannossa tai turkistarhaeläimille, mutta itse katsomalla tuon dokumentin tietää enemmän.

Milloin lihansyönnistä tuli niin arkipäiväistä?

Eläinperäiset tuotteet ovat niin läsnä meidän ruokavaliossa, että kun lautasella on papuja, tomaatteja, salaattia, perunaa ja pari lihan- ja juustonpalaa, niin sehän on vain ruokaa siinä edessä. Palasia, jotka laitetaan suuhun ja jatketaan päivän hommia. Ei sitä pysähdy ajattelemaan, mistä ne siihen tupsahtivat. Kaupasta on niin helppo napata se halpa jauhelihapaketti, koska se on halpaa, nopeaa ja helppoa. Tällä hetkellähän lihaa tuodaan myös ulkomailta vaikka kuinka paljon suomalaisten syötäväksi. Tuon dokumentin jälkeen suhtautuisin erityisesti ulkomaiseen lihaan erittäin varauksella, sillä sen alkuperästä on vielä vaikeampi saada luotettavaa tietoa.

Eläinperäiset tuotteet ovat osana ravitsemusympyrää ja niiden syöntiä korostetaan aina neuvolasta lähtien. 

Lihasta on tehty myös mahdollisimman anonyymia. Ettei lihakimpaletta tunnista eläimeksi. Jos olet matkaillut Aasiassa, niin tiedät, että siellä esim. lampaanpäät ovat esillä lihatiskillä. Se herättää kuvotusta, ja heti tulee se fiilis, että tuota lihaa en ainakaan syö. Niinpä.

Lihasta on tehty perusoikeus, johon kaikilla pitäisi olla varaa. 400g jauhelihapaketin pystyy ostamaan kuka vain ja sitä pystyy syödä päivittäin. Samoin maituotteiden hinnat on poljettu niin alas, että kaikilla olisi niihin varaa. Samaan aikaan vieressä oleva kaurapohjainen tuote on tuplasti kalliimpi, vaikka kaurantuotanto on selkeästi yksinkertaisempaa ja pitäisi olla edullisempaa? 

Markus juuri naurahti, että nykyään vain hyvätuloisilla on varaa olla vegaani; ostaa lihankorvikkeita ja kaurapohjaisia tuotteita. Oumphit ja vastaavat kun ovat kilohinnaltaan jotain sisäfileen luokkaa. Mutta on totta kai edullisiakin vegaanisia tuotteita, mutta monipuolinen ja vaihteleva vegaaniruokavalio ei ole kovin edullista. Jauheliha ja maito on niin halpaa.. 

Hommahan on ihan nurin kurin! Eikö lihan asema pitäisi olla niin kuin se ennen Suomessakin oli? Niin kuin se yhä köyhissä maissa maaseudulla on? Luksustuote, jota syödään lähinnä juhlatilanteissa ja käytetään koko eläin silloin. Ja ollaan valmiita maksamaan siitä vähän parempi hinta.

Indonesiassa asuessani liha todellakin oli vain juhlatilanteisiin; häihin, hautajaisiin ja sellaisiin. Silloin se pihalla käyskentelevä possu tapettiin nopeasti, mahdollisimman vähän kärsien. Se käytettiin aivoja myöten. Lihan osuus lautasellakin oli n. 20g per ihminen. Ja jos vaikka kokonaisen kanan halusi ostaa syötäväksi, niin kanan hinta oli 20 euroa kappale. Siis aivan todella iso hinta indonesialaiselle (yli kymmenen päivän palkka) ja varmasti sen kanan todellinen hinta. Kanassa ei myöskään juuri ollut syötävää; vähän lihaa saattoi kyniä luiden ympäriltä. Kanassa ei lihaa oikeasti paljoa olekaan. Broilerissa on. Suomessa saa grillibroilerin tarjouksesta 5e kappale. Sen broilerin ruokkimiseenkin pitäisi vähintään kulua se 5 euroa.

Itse ajattelen, että kunhan eläin saisi elää pitkään, siitä pidettäisiin huolta ja se saisi normaalisti laiduntaa, hoitaa poikasiaan ja sille tilattaisiin tarpeen tullen eläinlääkäri, kuten muillekin lemmikeille, niin kyllä sen voi sitten syödä, kun sen aika koittaa. Mutta tehotuotannossa sen ajan on koitettava niin pian kuin suinkin ja mahdollisimman vähäkuluisesti.

Onko eläintaloudessa hyviä puolia?

Biologiystäväni on todennut, että koko maailma ei voisi siirtyä täysin vegaaniruokailuun, koska maailmassa on niin monta kolkkaa, jossa ei voida viljellä yhtään mitään kasvia. Mutta karjaa voidaan kuitenkin kasvattaa. Tundra-alueet ovat esimerkiksi tällaisia ja siksi loistavia porotaloudelle. Esimerkiksi Skotlannin ylämaat ovat myös niin vetisiä ja märkiä suoalueita, ettei niissä onnistu kuin lampaiden pitäminen. Tämä on tietysti asia erikseen ja täysin ymmärrettävää. Tämä ei kuitenkaan tehotuotantoa tue, vaan sitä, että eläimiä pidettäisiin luonnonmukaisesti laiduntaen – kuten Skotlannin lampaat tai Suomen porot ovat ympäri vuoden ulkona etsimässä itse ruokaa.

Usein kuulee argumentin, että sitten kaadetaan metsiä soijatuotantoon, jos ihmiset alkaisivat kasvissyöjiksi. Tällä hetkellähän suurin osa soijasta menee eläinten rehuksi ja sitä kuluu aivan valtavia määriä yhden lihakilon aikaan saamiseksi. Jos soija käytettäisiin ihmisravinnoksi, niin uusia peltoja ei tarvitsisi raivata. Se kun nostetaan esiin ulkomailta tuotujen kasvisten ilmastopäästöt, niin ne ovat pieniä verrattuna lihatuotantoon. Ylipäänsä tuotteiden kuljetuspäästöt ovat hyvin marginaalisia koko prosessista. Siitä enemmän tässä Ylen artikkelissa ja tässä. Oatlyn sivuilta löytyy myös havainnollistava pylväsdiagrammi.

Suomessa nautojen rehuna ei käytetä soijaa, vaan nurmea. Osa nurmesta kasvaa maaperällä, jossa ei voida viljellä mitään, ja täällä voivat siis naudat laiduntaa. Tämän vuoksi Suomessa kasvatettu lehmä on karjatalouden kannalta yksi ekologisimmista vaihtoehdoista, mutta ei hiilineutraalia. Se on kuitenkin vain ruokatuotannon kannalta katsottuna ihan järkevä vaihtoehto.

En nosta esille tai ota enempää kantaa ekologisiin aspekteihin karjan kasvatuksesta tässä, koska se on erillinen aiheensa. Jos se kiinnostaa, niin tässä linkki artikkeliin, jossa sitä on käsitelty.

En ole sanomassa, että kaikki karja-ja lammastalous alas. Kuten sanottu, on alueita, johon ei muukaan kelpaa. Ja ovathan ne eläimet niin suloisia ja ihana osa maisemaa. Laiduntavat eläimet pelloillaan. Mutta se, että niiden tuotanto ei tapahtuisi eläimen kärsimyksellä.

Ratkaisuja, mitä itse voi tehdä

Tietysti tavallaan helpoin on olla vegaani, jolloin ei satuta eläimiä. Mutta ymmärrän, jos eläinperäisiä tuotteita tai lihaa haluaa käyttää myös. 

Kunpa eläintuotanto olisi läpinäkyvämpää. Kun faktat tuotaisiin julkisemmin ilmi, niin kukin voisi tehdä sen jälkeen helpommin omat päätöksensä omaan arvomaailmaan pohjautuen. Itselleni tuli jo vähän huijattu olo. Kunpa olisi tiennyt jo aiemmin, niin olisi jäänyt vuohenjuusto kaupan hyllylle.

Eikä siitä tule läpinäkyvää kuin kysymällä ja vaatimalla. Ottamalla selvää, mikä tietysti vaatii vaivaa, mutta koen olevani sen velkaa eläimille. Suomesta löytyy hyvin pidettyjä tiloja, mutta jotta niitä löytyy, niin tarvitsee hieman tutkia. Tiloilta voi, saa ja pitää suoraan itsekin kysellä. Mielelläni edelleen käytän juustoa, jos vain saan tietää, onko sellaista eettisesti tuotettu? Esim. ylimääräisestä ternimaidosta?

Mm. Eggspress ja Reko ovat toimijoita, joilta voi tilata tietyn pientilojen tuotteita. He kannustavatkin suoraan kyselemään tuotteidensa alkuperästä ja pyrkivät tekemään siitä mahdollisimman läpinäkyvää. Eggpressin kautta voi mm. tilata Friida-kanojen munia eli vanhojen kanojen munia. Näin sentään kana saa elää pidempään, eikä jatkuvasti tarvitse tilata uusia kanoja, joiden veljet päätyvät silppuriin. Eggspressin kautta myös kukonlihaa saattaa kysellä, ja kukkotipujen kohtaloa kannattaakin udella.

Ulkomaillakin on joskus haastava ruokailla vegaanisesti, mutta Happy Cow auttaa tässä. Sen kautta voi etsiä lähelläsi olevia vegaaniravintoloita.

Parhaani  aion itsekin tehdä, mutta täydellinen en pysty olla. Erityisesti itse ostamani ruoan kanssa voin onneksi valita, ja onneksi se on Suomessa helppoa ja päivä päivältä helpommaksi tulee. Mietin, että viitsinkö aiheesta edes kirjoittaa, kun aihe on niin julma, mutta koin tämän tärkeäksi.

Maailmassa on niin hurjan monta epäkohtaa (muutamia mainitakseni: vanhusten yksinäisyys, vanhusten kohtelu vanhainkodeissa, tyttölasten silpominen, tyttölasten myyminen bordelleihin, ihmisten pitäminen orjatyöolosuhteissa), johon haluaisi tarttua, mutta ruokavalioon on niistä itse helpoin vaikuttaa. En pysty tässä arjessani moneen muuhun vaikuttamaan, mutta ruokavaliooni ja muihin ostoksiin ja hankintoihin, pystyn.

Pitäisi olla valmis maksamaan isompi hinta ja pitämään lihatuotteet harvemmassa, jolloin lihatuotanto voitaisiin pitää jotenkin kestävämpänä ja eettisempänä. Näin lihatuotanto voisi toimia pientilojen varassa.

Mutta kaikista tärkeimpänä hallituksen olisi ohjattavia maataloustukia kasviperäisten tuotteiden valmistukseen, jotta niiden hintoja saataisiin ainakin jauhelihan ja maidon tasolle tai alemmas. Tämähän tukisi myös ilmastonmuutoksen ehkäisemistä. Sillä raha ja hinnat pyörittävät maailmaa. 

Lisämateriaalia ja lukusuosituksia

Aiheetta kun alkoi tonkia ja penkoa asiaa, niin asiaa todellakin riittäisi kirjaksi asti, enkä tässä pysty kaikkea käsittelemään myöskään paremmin perehtymättä tiettyihin aiheisiin.

 

Jäikö nälkä?

26 comments

Johanna Meinander 22.02.2020 - 12:15

Erittäin hyvä kirjoitus. Olen itse ollut vegaani tai kasvissyöjä monta vuotta eettisistä syistä. En voi vain ymmärtää miten kohtelemme eläimiä niiden elinaikana. Sinänsä minusta on o.k. syödä eläintä, jos eläin on saanut elää hyvää elämää ja tappaminen on nopeaa, ilman kiduttamista. Varsinkin äitinä olen kokenut maidontuotannon ihan kamalana. Pitää synnyttää vasikka, jotta ihmiset saa maitoa . Menen tässä niin lehmä äidin tunteisiin. Lehmät huutavat suoraa huutoa, kun niiden lapsi/vasikka viedään pois.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 22.02.2020 - 20:07

No niinpä <3. En kyllä ikinä unohda tuostakaan dokkarista sitä emon ja vasikan suruhuutoa <3

Reply
Glotter-Bäckerin 24.02.2020 - 13:05

Ärsyttää kun ihmisten mielipide tuotantoeläimiin on että “tunnoton ja tunteeton elukka”

Ja just tuntuu että ei tiedetä, että lehmää ei ole luotu maidontuottajaksi, eli se ei lypsä huvikseen katkeamatta, vaan ainoastaan synnytyksen jälkeen. Mullekin tämä valkeni ja realisoitui vasta kun kävin tuttujen lehmätilalla.p

Reply
M 22.02.2020 - 12:24

Niin loistava postaus ja todellakin tämä dokumentti kannattaa kaikkien eläinperäisiä tuotteita käyttävien katsoa!

Kyllä, se on raaka ja aivan kamalaa katsottavaa, mutta se on totuus, jolta ei tulisi sulkea silmiä. Jokainen tehkööt dokumentin jälkeen päätöksen haluaako omalla syömisellään tukea tuollaista tuotantomuotoa vai ei – koska vaihtoehtojakin onneksi on.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 22.02.2020 - 20:09

Niinpä <3. Tai ei kaikkien sitä tarvitse katsoa, jos lukeminen riittää. Tärkeintä olla valmis katsomaan/lukemaan, miten asiat ovat, mutta mulle katsominen on tehokkaampi tapa uskoa. Ja onneksi Suomessa todellakin on todella hyvä tilanne vegaaniruokavaliolle.

Reply
Glotter-Bäckerin 2.03.2020 - 13:12

Vastuullista kalaa on onneksi saatavilla, mielestäni on mahtavaa että valikoimiin on tullut nyt parikin särkipohjaista tuotetta. Nehön ovat vapaana kasvaneita niiden pyynti hoitaa rehevöitymistä, toisinkuin kasvatettujen kalojen…

Apetitilla on kalapihvejä (sisältävät tosin maitoa ja munaa) ja Särvin-kalajauheliha on kiva tuote. Vastuullista sekä eläinten, luonnon että ihmisten kannalta, sen tiedän koska Särvin on yhden miehen yritys ja olen tavannut omistajan. Tässä olisikin postaustoive Saaralle, eli nosto ja resepti-idea kalajauhiksesta. Jotain ideoita on toki jo kotisivuilla särkifood.fi mutta kaipaisin lisää, kun sopisi varmasti esim. thaimaalaisiin ruokiin.

Reply
Niko R 2.03.2020 - 22:20

”Vastuullista sekä eläinten, luonnon että ihmisten kannalta, sen tiedän koska Särvin on yhden miehen yritys ja olen tavannut omistajan.”
Nuo perustelut eivät kyllä kerro mitään asian oikeasta laidasta. Kalan syömisessä unohdetaan eettinen puoli, eikä se merien rehevöityminen kalojen vika ole…

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 5.03.2020 - 13:15

Ainakin Yle ja WWF suosittelevatkin kotimaisen kalan käyttöä monestakin syystä. Ja mulla on ollut aikomuksena tehdä tästä postaus. Kalan syöminen on tietysti eri asia eettisestä näkökulmasta. Että haluaako syödä mitään ajattelevaa ja tunteita kokevaa. Kalankasvatukseen (kuten Norjan lohi) liittyy tietysti taas ympäristönegatiivisia asioita. Eikä ulkomailta muuta kuin MSC-sertifikoitua kalaa pitäisi syödä, koska liikakalastus on iso ongelma. Itsestäni ei tunnu kuitenkaan eettisesti väärältä syödä kalaa, joka on kuitenkin saanut elää luonnollisessa ympäristössään. Syönhän mä kyllä norjalaista lohtakin, vaikka sitä pitäisi vähentää.. Mutta joo nuo WWF:n ja YLE:n uutisoimat aiheet kotimaisen kalan syömisestä , varsinkin ns. roskakalojen, muikkujen ja silakoiden syömisen lisäämisesti, on tuntunut sen verran tärkeiltä, että aion niistä jossain vaiheessa kirjoittaa. Ja siihenhän sopisi särkiresepti :).

Reply
Soili Kasanen 6.03.2020 - 14:22

Minusta mikään eläin ei ole roska. Kuvaavaa on että Suomessakin puhutaan kalan-, joskus myös broilerienkin viljelystä.
Ennen kalansyönnin promoamista tämä yliopiston kalabiologian laitoksen professorin puhe olisi hyvä kuunnella: ”Do Fish Feel Pain And Why Does It Matter? https://www.youtube.com/watch?v=cyjHHmc7QB0
Kirjolohi oli viimeinen eläin, jota (arvoristiriidasta kärsien) söin ennenkuin empatia ja logiikka lopulta voittivat makunystyräni muutama vuosi sitten. Kalan maun kaipuu on kieleltäni jo unohtunut. Kuitenkin kylmäsavulohen makuista ja näköistä kasviperäistä herkkua oli mukava nauttia ja tarjota joulupöydässä.

Reply
Satu 22.02.2020 - 18:46

Hienoa, että nostit tämän todella tärkeän aiheen esille. Asiallinen ja ajatuksia herättävä postaus, jossa perustelet kantasi hyvin. Eläinten oikeudet pitäisi ottaa tosissaan ja tajuta, että nekin ovat eläviä olentoja, joilla on tunteet. Itsekin koen ruokavalinnat sellaisiksi, joilla voin vaikuttaa ihan joka päivä. Olen siis itse kasvissyöjä ja käytän paljon täysin vegaanisia tuotteita. Vegaanisuutta kohti olen kyllä menossa ja juurikin eläinten oikeuksien ja ilmaston takia. Näistä asioista tulisi todellakin puhua enemmän ja taidan vinkata tätä postausta lähipiirilleni.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 22.02.2020 - 20:15

Kiitos kun tulit kommentoimaan. Se on just niin, että pyrkii tekemään mahdollisimman paljon hyviä valintoja tekemättä omaa elämää ihan liian vaikeaksi silti :).

Reply
Tanja 22.02.2020 - 21:24

Hyvä kirjoitus, kiitos! Mä olen nimenomaan tehotuotantoa vastaan. Kuten kirjoitit, olen samaa mieltä, että lihaa ja muuta eläinperäistä on ihan ok syödä, mutta ei todellakaan eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Jokaisen pitäisi olla paremmin perillä siitä, mistä ruoka lautaselle tulee.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 25.02.2020 - 19:46

Kiitos Tanja! Tärkeintä mustakin olisi, että avoimemmin kerrottaisiin tuotannosta, jotta faktat olisivat esillä ja jokainen voisi sitten itse tehdä päätöksensä sen mukaan :).

Reply
L 23.02.2020 - 00:34

Kiitos tästä postauksesta, arvostan kovasti että tuot tätä näkökulmaa esiin blogiisi! Tuntuu, että eettisiin ongelmiin ei usein uskalleta ottaa kantaa. Mahtavaa, että sinä uskallat! 🙂

Tuohon ihmisoikeusasiaan on pakko lisätä, että eläinoikeusajatteluhan ei suinkaan sulje pois sitä vaan pikemminkin ne kuuluvat samaan pakettiin. Eläinten hyväksikäyttö ja eriarvoistaminen suhteessa ihmislajiin, siis spesismi eli lajisorto, on luonteeltaan samankaltainen ilmiö kuin vaikka rasismi tai seksismikin. Kaikissa tapauksissa kohdellaan eriarvoisesti keinotekoisesti eroteltuja ryhmiä. Siispä voisi pikemminkin ajatella, että niin kauan kuin me perusteellemme itsellemme syitä käyttää eläimiä hyväksi omiin tarpeisiimme, on meillä todennäköisesti keinoja perustella itsellemme syitä luoda eriarvoisuutta myös ihmisten välille ja rikkoa niitä ihmisoikeuksia.

Toivottavasti siis oppisimme kunnioittamaan ihan kaikkea elävää ja tiedostavaa tämän maan päällä. 🙂

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 25.02.2020 - 19:50

Kiitos kun kommentoit! 🙂 Se on totta, vähän mietitytti, että “uskaltaako” tästä nyt kirjoittaa, kun tiedän, että lihansyönti on arka aihe. Varsinkin eettisestä näkökulmasta. Ilmastonäkökulma on vielä helpompi perustella faktoihin pohjautuen, koska siitä on lukuja olemassa. Mutta aivan oikein ja todella hyvin sanoit sinäkin! Liittyy juurikin samoihin ajatuksiin. Onko oikein “orjuuttaa” köyhempiä ihmisiä?

Reply
Eve 23.02.2020 - 06:50

Tosi hyvä ja tärkeä kirjoitus, kiitos!
On kiva lukea jonkun toisenkin “havahtumisesta” näihin asioihin, ja vieläpä sellaisella neutraalilla tavalla kirjoitettuna. Herkästihän näistä saatetaan lähteä kirjoittamaan kovasti meuhkaamalla. Sen tavallaan ymmärrän, kun itsekin olen tehotuotantoa vastaan, mutta senlainen propagandamaisuus tai saarnaaminen tuskin vetoaa kovin moneen.

Mutta kirjoitat siis erittäin tärkeästä aiheesta, ja on hyvä, että muutkin, kuin mainitsemasi “hihhuli-aktivistit” nostavat näitä asioita esille. Asioita, joilta on niiiiin helppo ummistaa silmänsä ja jatkaa normaalina pidettyä eläinperäisten tuotteiden käyttöä. Arvostan tapaasi kuvailla teidän molempien reaktioita ja ajatuksia sekä pohtia rehellisesti asioiden monia eri puolia, omia tottumuksia ja mieltymyksiä, elämää ja ruokaa. Asiat eivät ole musta-valkoisia tai yksiselitteisiä.
Itsekin mietin esimerkiksi omaa taustaani maitotilalla kasvaneena… maailma on myös ollut niin toisenlainen niihin aikoihin, kun vanhempani ovat jatkaneet sukutilaa… siihen kasvatettiin. Onneksi nykyään on enemmän vapautta valita.

Olipa muuten silmiä avaavaa lukea noista luomumunista! En ole juuri enää käyttänyt munia (luomuja käytin ennen), mutta todella… liittyyhän niihinkin paljon ongelmia…

Huh, miten on välillä ahdistavaa olla tiedostava ja pohtia asioita. Mutta toisaalta se on hyvä olla tiedostava, jolloin voi ottaa selvää ja pyrkiä tekemään eettisempiä ja ekologisempia valintoja. Pienilläkin teoilla, esim vegaanisten tuotteiden kysymisellä, ystäville vegaanisesta ruoasta mainitsemisella tai vaikka tällä sinun mainiolla blogillasi (,joka ei ole mikään pikku juttu!), on pitkässä juoksussa varmasti suuria vaikutuksia.

Maailmassa on toki paljon hätää ja kärsimystä, epäkohtia ja asioita, joihin haluaisi parannusta.
Kaikkeen ei valitettavasti pysty itse vaikuttamaan, mutta tärkeintä on, että tekee edes jotain. Se on enemmän, kuin jos ei tekisi mitään.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 25.02.2020 - 19:56

Kiitos Eve, kun tulit vielä tännekin kommentoimaan :). Tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta auttaa sitä tunnetta, että voin tehdä jotain hyvää -varsinkin tässä aiheessa! On aiheita, joista on vain ikävä tietää, mutta en voi tehdä niille mitään..

Reply
Linnu 23.02.2020 - 20:32

Kiitos kiinnostavasta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Olen itse maito- ja viljatilalta kotoisin ja veljeni pitää tilaa tällä hetkellä. Navetta on ns.parsinavetta, jossa lehmien on mahdollista ulkoilla laitumella vain kesäaikaan. Silloin ne ovatkin vain illat ja yöt navetassa. Pihattonavetta olisi monessa mielessä parempi, mutta investointikulut ovat sellaista luokkaa ettei siihen ole mitenkään resurssia reilun 20 lehmän tilalla. Puhutaan kuitenkin miljoonista.

Yksi asia mihin kiinnitin huomiota tekstissäsi oli kun sanoit, että viemme vasikoilta äidit ja maidot. On totta tuo vasikan erotus äidistään, mutta kyllä ne vasikat silti sitä äidinmaitoa (ternimaitoa) juovat, tuttipulloista vaan. Veljeni tilalla (ei ole luomu) vasikka ja lehmä eivät ole fyysisesti toisistaan kaukana, mutta erotettuina kuitenkin tosiaan.

Monet maanviljelijät ovat todella hankalassa tilanteessa ja viime aikoina on puhuttu paljon myös heidän mielenterveysongelmista, koska taloudellinen tilanne on käynyt niin vaikeaksi. On ihan nurinkurista, että edelleen on vaan tosi kova paine isompiin tilakokoihin, vaikka “pientuottajatrendi” on ollut jo pitkään.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 23.02.2020 - 23:02

Kiinnostava kuulla myös sinun ajatuksiasi, kun katsot tätä toista puolta lähempää. Aivan, kiitos erittäin paljon korjauksestasi. On noloa, että ymmärsin tämän asian itse väärin vasikoiden maidon saannin suhteen. Korjaan sen heti.

Tää on tietysti aivan valtavan ikävä tilanne kaikille maanviljelijöille. Mua surettaa tosi paljon, kun ajattelen henkilökohtaisella tasolla sitä maanviljelijää, joka lukee uutisia, joissa kannustetaan ihmisiä lopettamaan lihan- ja maidonkäyttö. Että mistä se elanto nyt tulee, kun tämä on se ainoa, juttu, jonka osaan työkseni. Varmasti juuri tulee ahdistusta ja masennusta sitä kautta :(. Ja huh! En olisi ikinä arvannut investointikulujen olevan noin suuria! Eihän siinä todellakaan voi mitään tehdä itse, eikä ne maataloustuetkaan kovin hääppöisiä ole. Voin hyvin kuvitella, että pientuottajat eivät pärjää kovin hyvin silloin, kun ei olla valmiita maksamaan raaka-aineesta, joka perinteisesti on ollut aika edullista. Eli silloin paine siirtyä tehokkaammin tuottaviin tiloihin kasvaa. Tämä on aivan täysin luonnollista ajattelua sen maanviljelijän kannalta, joka tekee sitä saadakseen leivän pöytäänsä. Ihan tosi kurja tilanne. Maanviljelijöiden määrä kuitenkin koko ajan on vähentynyt, joten itse loogisesti ajattelisin, että jos nyt teoreettisen tilanteen ajattelisi, jossa hallitus jakaisi paljon reilummat maataloustuet niille, jotka pitäisivät pieniä ja hyvin hoidettuja tiloja, joissa eläimet saisivat viettää normaalia elämäänsä, rakennuttaisivat pihattoja, ja lakkauttaisivat isoimmat tehotuotantolaitokset lakkauttamalla tuet, niin eikö kuitenkin kaikille maanviljelijöille näin edelleen löytyisi töitä – nyt vain pienemmän eläinmäärän, mutta isompien tukien, kanssa? Tämä nyt oli tosi teoreettista, koska hallitus on hidas tekemään mitään, ja että kuinka tärkeänä tämä nähdään.. Mutta äsh, joo, mua samalla surettaa just kaikkien näiden maanviljelijöiden puolesta, vaikka samalla haluan vähentääkin heidän tuotteidensa käyttöä..

Reply
Glotter-Bäckerin 24.02.2020 - 13:13

Mä olin kanssa ymmärtänyt, että vasikat ei saa ternimaitoa lainkaan, vaan se myydään kovalla hinnalla ja tehdään itse juustoksi? Ja että maidon joutuvat heti oppimaan juomaan ämpäristä. Ainakaan siellä meidän tuttujen tilalla ei ruokita tuttipulloilla, vaikka muuten hoitavatkin hyvin lehmiä ja välttävät antibioottien käyttöä kaikin tavoin.

Ihanaa jos teillä on toisin!

Sekin harmittaa kun keskieuroopassa vasikat saa syntyä suoraan laitumille. Suomessa ei. Toki tähänkin on varmaan perustelut.

Reply
Linnu 24.02.2020 - 19:57

Varmaan osa ternimaidosta myydäänkin, mutta oman kokemukseni mukaan vasikat kyllä sitä juovat. Tosin maitoa tulee usein niin paljon, että siitä saa kyllä uunijuustonkin tehtyä. Ternimaitoa ei kuitenkaan saa edes lypsää tankkiin “normaalimaidon” sekaan, vaan se lypsetään erikseen, josta sitten vasikka juotetaan useamman kerran päivässä. Veljeni tilalla on kyllä vähintään kerran kesässä syntynyt vasikka laitumelle. Yleensä kuitenkin potkimista odottava jätetään navettaan, jos poimiminen on alkanut, jotta siinä voidaan tarvittaessa auttaa. Usein vasikkaa tarvitsee vetää tai se tarvitsee muuta apua, jolloin on hyvä, että on joku tarkkailemassa tilannetta.

Reply
Glotter-Bäckerin 25.02.2020 - 07:21

Kiitos Linnu selvennyksistä!

Reply
Elina 27.02.2020 - 22:23

Kiitos tästä hienosta postauksesta. On tosi tärkeää, että moraalista ja etiikasta puhutaan, vaikka se usein mielletään syyllistäväksi. Eläintuotantoa vain ei voi vaikenemalla tai puhumalla oikeaksi ja kestäväksi puhua. Vaikka ruokailussa on ilmastoaspekti, mielestäni vielä tärkeämpi tai ainakin yhtä tärkeä on myös se välitön kärsimys, mikä kulutusvalinnoistamme seuraa. Ja vaikka täydellinen on mahdoton olla, täytyy ainakin yrittää parempaan – joka päivä. Kiitos vielä kerran mahtavasta kirjoituksesta ja valoa kevääseen <3

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 29.02.2020 - 07:36

Kiitos Elina! Nimenomaan. Mielestäni minulla on nyt parempi olo, kun tiedän faktoja siitä, mistä se ruoka tulee. Näin pystyn paremmalla omatunnolla tekemään valintoja.

Reply
annika 28.02.2020 - 10:55

Kiitos tästä kirjoituksesta. <3

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 29.02.2020 - 07:34

Kiitos kun luit 🙂

Reply

Leave a Comment