Koti Häät Meidän häät

Meidän häät

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
4 kommentit

Jälkikäteisiä ajatuksia häiden järjestelystä, sekä juttua itse hääpäivän ruoista ja ohjelmasta. Halusin kirjoittaa tämän, jotta sinä voit saada omiin häihisi/juhliisi vinkkejä ja toisaalta antaakseni kiitosta eri ammattilaisille, jotka olivat mukana järjestämässä hääpäiväämme. Päivä onnistui niin ikimuistoisen hyvin, ja jokaista ammattilaista, joka päivään oli buukattu, voimme ehdottomasti suositella eteenpäin. Tietysti kaikista isoin kiitos päivästä kuuluu vieraille, perheelle ja kaasoille sekä bestmaneille :).

Markuksen polvistuttua 15.6.2019 telttaretkellämme Espoon saaristossa pari tuntia meni häkellyksessä, minkä jälkeen jo samana iltana alkoivat ajatukset vimmatusti kieppua häiden järjestämisessä. Kuka kuvaajaksi? Minkälainen kakku? Mikä catering? Nämä olivat ensimmäiset ajatukset, joiden pohjalta lähdin häitä miettimään.

Häämekoksi valikoitui lopulta aivan erityyppinen, mitä alun perin lähdin hakemaan. Kuvittelin päälleni pitkät pitsihihat, mutta muuten kevyesti laskeutuvan mekon. Kaikille vinkiksi: kokeile myös mekkoja, joita alun perin et välttämättä ajatellut. Vau-mekko löytyikin sieltä runsaampihelmaisen puolelta. Mekko tuntui päällä heti aivan eri tavalla juhlalliselta.

Juhlapaikan valinta

Espoon Kartanon tiluksilta löytyi upea koskikin, jossa otettiin first look-kuvat.   

Seuraavana päivänä etsin Venuusta juhlatiloja, joihin saisi tuoda oman cateringin ja lähetin niihin tarjouspyyntöjä. Vaan ei löytynytkään kuin ihan pari kaunista tilaa, johon mahtuisi n. 80 vierasta, olisi liikuntaesteisille sopiva, olisi niin kaunis, ettei tarvitsisi koristella erikseen ja saisi tuoda oman cateringin. Hintalappu näiden paikkojen pelkistä tilavuokrista olisi vienyt jo lähes puolet ajatellusta budjetista, joten hääpaikan etsimisessä  oli tehtävä kompromisseja. Omasta cateringista kun luopui, niin tiloja alkoi löytyä huomattavasti enemmän.

Häiden kukkasomisteet ja hääkimppuni tilasimme salolaiselta Maijalta – Little Wedding Factorysta. Kukat olivatkin ainoat koristeet ja somisteet, joita tilaan enää tarvittiin.

Hakuun otettiin siis myös tilat, joihin kuului catering. Hääunelmani oli pitää häät jossakin vanhassa tunnelmallisessa kartanossa, jossa olisi paljon ikkunoita, joista kesäkuinen valo pääsisi tulvimaan. Ravintolat karsiutuivat lähtökohtaisesti pois siksi, että juomat olisi ostettava sieltä, mikä varmasti kasvattaisi kuluja huimasti (näin siis luulin, mutta jälkikäteen kun häitä pitäneiden toverusten kanssa vertailimme ravintolassa järjestettyjä häiden kustannuksia, niin eroa ei lopulta juurikaan ollut – ravintolassa kun kaikki kattaus, tarjoilu, pöytäliinat, servetit ym kuuluu jo menun hintaan). 

Markuksen bestman nikkaroi meille aivan upeat kyltit

Espoon Kartanon pihaan kaarrettuamme, tuulitakeissa pihaan talsittuamme katsoimme toisiamme, katsoimme kartanoa ja taas toisiamme. Vau, tosi hieno paikka, mutta onkohan se vähän liian hienon näköinen meille? Semmoinen puoliränsistynyt kartano olisi ehkä enemmän meidän tyyliä :D. Espoon Kartanolla meitä oli vastassa aivan Markuksen kaltainen leveästi hymyilevä, naurahteleva ja iloinen veikkonen, joka oli myös Espoon Kartanon cateringin kokki. Omaa cateringia ei tosiaan saisi tuoda, mutta mies niin vakuuttavasti kertoi, kuinka heidän ruoat ovat saaneet aina paljon kehuja, ja viimeistään se vakuutti Markuksen, kun kokki kertoi, että ruoka ei ole koskaan loppunut kesken. Ja että ylijääneet ruoat saisi kotiin. Myös oman kakun saisi tuoda ja omat juomat pitäisikin tuoda (he hoitaisivat niiden tarjoilun). Kartano oli sisältä todella kaunis ja valoisa. Koristeita ei siis tarvitsisi miettiä. Kartanon pihallakin voisi järjestää hyvin kesäistä ohjelmaa. Vahvistimme varauksen Espoon Kartanoon 6.6.2020. Oli muuten ainoa touko-kesäkuun vapaa päivä siinä vaiheessa. Jännä, että näin hieno päivämäärä oli jäänyt varaamatta. Lopultahan päivämäärä siirtyi, mutta ei jäänyt yhtään kakkoseksi alkava syksyn ruska-aika Espoon Kartanon mailla. 

Espoon Kartanon lähin kirkko oli vieläpä Espoon upein kirkko; Espoon Tuomiokirkko, jota alkuperäiselle päivämäärälle oli jo varattu täyteen. Häiden siirtyessä lokakuulle, saimme taas vihkimisajan. Onnea siinäkin siirrossa :).

Valokuvaaja ja kakku  

Alkoi valokuvaajan ja hääkakun pohdinta. En tiennyt yhtään häävalokuvaajaa. Yksi kakuntekijä oli mielessä. Espoon Kartanon kautta olisi saanut edullisesti heidän yhteistyö-leipomosta hääkakun, mutta näin ruoka-ja kakkuihmisenä halusin nyt kerrankin saada tilaisuuden tilata oikein unelmakauniin kerroskakun joltakin yksityisyrittäjältä. Mielessä kävi hääkakun tekeminen itsekin, mutta mielessä kummitteli se, miten Markuksen pikkuveljen yo-kakku oli kuljetuksen aikana kaatunut auton lattialle. 

Kyselin Instagramissa seuraajilta suosituksia valokuvaajista sekä kakuntekijöitä. Sain melkoisen vastausryöpyn ja nämä suositellut valokuvaajat ja leipurit listasinkin erilliseen postaukseen.

Valokuvaajaksi valikoitui Minttu Saarni. Hänen valoisan tunnelmallinen kuvaustyyli ja värien käyttö sekä kuvakulmat ja kuvat kokonaisuudessaan miellyttivät. 

Kakkuja tilasin maisteltavaksi useammalta leipurilta. Ehdottomasti kannattaa maistella kakkuja etukäteen, sillä ulkonäöstä ei voi päätellä vielä mitään mausta. Parhaimmat maistamamme kakut olivat Pala Kakkuu-leipurilta sekä Tingelstiinalla. Lopullisen kakun tilasimme espoolaiselta Tingelstiinalta. Siinä vaiheessa, kun häät siirettiin koronan vuoksi syksyyn oli mielessä kehkeytynyt jo uusi kakkumaku. Alun perin tilasimme Tingelstiinan valikoimasta karamellisoitua vadelmakakkua suolakinuskilla. Hillasadon ollessa tänä vuonna ennätyssuuri, äitini vinkkasi, että miten olisi hillakakku? No kyllä! Lakat ovat aina olleet todella luksusta ja harvinaista herkkuani, ja lakka-kinuskikakku taisi olla omissa yo-juhlissanikin. Olen ihan heikkona hilloihin. Varsinkin kinuskiin yhdistettynä. Se sopisi täydellisesti juuri meidän häihin tällaisina Lappi-intoisina. Kysäisin Tingelstiinalta, olisiko mahdollista saada hilla-kinuskikakku, jos tuon hillat itse. Sehän onnistui. Hääpäivän jännitykseksi jäi, maistuuko kakku tarpeeksi hillaiselta, sillä tätä versiota emme olleet enää päässeet maistamaan. Ja todella upeasti onnistuikin! Kakku sai ihan mielettömän paljon kehuja myös henkilöiltä, jotka kertoivat, etteivät ole kakkuihmisiä. Kakkupohja ei ollut höttöä sokerikakkupohjaa, vaan karamellisoitunutta ja täyteläistä kakkua, ja kerrosten välissä oli kokonaisia hilloja sekä suolakinuskia. 

Häiden ruoat & Itse tehty jälkiruokapöytä

Ruoat tulivat tosiaan Espoon Kartanon Chef’s Gourmet Cateringilta. Olihan mulla joskus villi haave, että teen häihin itse ruoat, mutta onnekseni tällainen hullu idea ei olisi ollut edes mahdollista toteuttaa paikassa, johon ei omaa cateringia saa tuoda. Olisi mennyt koko hääpäivä vain ruoista stressatessa. Chef’s Gourmet cateringin ruokia emme päässeet maistamaan etukäteen ja siinä olikin taas yksi jännityselementti päivään. Ruoat saimme valikoida heidän valikoimasta, josta kala-kasvis onnistui erinomaisesti, mutta täysin vegaaninen olisi ollut aika mahdotonta. Täysin vegaanisen saatiin kyllä vegaanivieraille, mutta se onnistui lähinnä jättämällä ruoista juustot ja kalat pois :D.

Ruoat ja varsinkin niiden kaikki soossit ja kastikkeet olivat aivan ihania! Ruoat saivatkin todella paljon kehuja vierailta.

Espoon Kartanon tapaamisessa kuukausi ennen häitä, ehdotimme, että voisiko kakun tarjota heti kirkosta tultua kuohuviinin kanssa? Näin upea kakku saisi arvoisansa paikan ja huomion – ja toisaalta näin saisimme enemmän jälkiruokia, kun pääruoan jälkeen voisi tarjota vielä uudet jälkkärit. Keskustelussa selvisi, että vaikka suolaisia ruokia ei itse saakaan tuoda, niin ruoan jälkeen tarjottavat jälkiruoat saisi itse tilata tai tehdä. Ja tästäkös ajatukset villiintyivät.

Lähdin suunnittelemaan mieletöntä jälkiruokapöytää. Sellaista, jossa olisi kaikenlaista pientä. Macaronsit karsiutuivat lopulta ajanpuutteen vuoksi. Leipomiseen sai myös hyvin upotettua kaikki häihin liittyvän koronastressin. Aikamoinen jälkiruokakattaus siitä tulikin, kun piti kaikenlaisia lempi jälkiruokamakuja saada mukaan. Olin lopulta niin iloinen, että pääsin omiin häihini tekemään jotain ruoista itse.

Häiden menu

Tervetuloakakku:

Alkuruoka:

  • Kvinoasalaattia, falafel, granaattiomenaa ja raitakastiketta
  • Lohicarpaccio, guacamolea, tomaattia, fenkolia, katkarapuja, kurkkua, verigreippiä ja sitrus-chilivinegrettiä
  • Punajuurta, chèvremurusia, timjami-hunajaa, paahdettuja kurpitsan siemeniä ja vesikrassia
  • Villirucolalla maustettua vihersalaattia, marinoitua omenaa, latva-artisokkaa, manchegoa, paahdettuja pinjansiemeniä ja basilika-hunajavinegrettiä
  • Leipävalikoima ja voita

Pääruoka:

  • Paistettua lohta ja ruohosipulilla maustettua Beurre Blanc kastiketta
  • Kauden kasviksia á la Chefs
  • Maa-artisokka & perunapyreetä
  • Herneenversoilla maustettua vihersalaattia ja valkoinen balsamicovinegretti
  • Leipävalikoima ja voita

Viineinä Deep Roots Riesling ja Castillo de Molina Pinot Noir

Jälkiruokapöytä (itse tehtyinä) ja paikan cateringiltä Hedelmävalikoima limesokerin kanssa

  • Omenakuppikakut speculoos-kuorrutteella (vegaanisia)
  • Kakkutikkarit – makuina turkinpippuri ja marianne (vegaanisia)
  • Fudgevalikoima: Baileys, lakritsa, inkivääri, suolakinuski, polka-suklaa
  • Karpalomarmeladit
  • Gluteenittomille vielä erikseen kakkutikkareiden sijaan vegaanisia mini key lime pieta

Kahvia ja haudutettua teetä sekä portviiniä

Yöpala (myös itse tehty etukäteen):

Bändiä vai ei?

Aluksi ajattelimme, että soittolistalla mennään. Bändin poisjättämällä voi vähän säästää budjetista, joka muutenkin lähti paisumaan, sillä eihän meillä ollutkaan mitään käsitystä, mitä cateringit, valokuvaajat ja kaikki mahdollinen häihin liittyvä maksaisi. Oltuamme live-musiikkitapahtumassa viime marraskuussa, totesimme, että bändi kyllä toisi todella paljon tunnelmaa. Harvoin sitä live-musiikkia kuulee ja kyllä siitä vaan tulee tosi hyvä fiilis. Jos joskus niin häihin sitä kyllä livebändin kustantaisi. Saapahan antaa jollekin taas töitä :). Bändeistä tiesimme vain lääkiksen upeat kurssibändit, jotka olivat kaikki jo varattuja. Ei auttanut kuin kysellä taas Instagramissa suosituksia. Selvisi myös, että hyvin moni hääbändi oli varattu näin puolen vuoden varoajalla. Taas asia, jossa olisi voinut olla jo aiemmin liikkeellä.

Onneksemme yksi ehdottomista suosikeistamme, Soulmost-bilebändi, oli vapaana. Bändin solistina on Sonja Pajunoja, Helsingin kaupunginteatterista. Hauska yhteensattuma oli, että solisti oli myös Markuksen tuttu. Markus ei tiennyt, että Sonjalla on bändikin, mutta nyt selvisi sekin :). Voimme todellakin suositella Soulmostia. Kaikki tuntui onnistuvan ja toiveita sai etukäteen esittää niin paljon kuin mahdollista. 

Muista häiden musiikkivalinnoista oli juttua jo toisessa hääpostauksessa.

Häävalssia varten kävimme kahdesti tanssitreeneissä tanssikoulu Kokossa Espoossa. Jo ensimmäisellä kerralla valssitekniikka korjaantui huimasti ja valssi alkoi tuntua kevyemmältä. Samalla saimme häävalssiin myös suunnitellun koreografian.

Ohjelmavinkkejä

Itse pidän leikeistä ja ohjelmasta. En perinteisistä hääleikeistä kuten morsiamen ryöstöstä, mutta hyvä ohjelma ja juhlakansaa osallistavat leikit auttavan tunnelman nostattamisessa. Olimme suunnitelleet hieman liikaa ohjelmaa, sillä kaikkea ei todellakaan ehditty pitää. Puheitakin meillä oli melko runsaasti. 

  • Pikkusiskoni oli suunnitellut aivan ainutlaatuisen ja huikean tarinallisen tietovisan täynnä aasinsiltoja. Se kertoi meidän tarinan, mutta tietovisan kysymykset olivat vain aasinsilloilla yhdistettynä meihin, eivätkä liittyneet meihin mitenkään. Tietovisat on meillä perinteinen juhlaleikki eri juhlissa.
  • Salatehtävät. Suurimmalle osalle vieraista olimme piilottaneet heidän paikalleen pienen lappusen, joka sisälsi salatehtävän. Eli tehtävän, jota ei saanut tietää kuin itse. Se saattoi olla helppo (kehu jonkun kampausta/kysy kirjavinkki) tai kiusallisempi. Mm. “aloita keskustelu vapaasta tahdosta/lasten hankkimisesta” tai “käy sanomassa/kysymässä henkilölle X sitä ja tätä”. Tällä tavalla sai hauskasti yhdistettyä sellaisia toisilleen tuntemattomia vieraita, joilla itse tiesin olevan jotakin yhteistä (kuten vapaalaskettelijoita tai nikkarimiehiä). Näissä on vain mielikuvitus rajana! Superhauskoja myös keksiä, kun keksimisen vauhtiin pääsee.
  • Musiikkiesitys. Jos vieraista löytyy soitto-/laulutaitoisia, niin vaikka häälahjaksi voisi pyytää esitystä. Meilläkin piti olla juhlan aikana musiikkiesitys, mutta valitettavasti esiintyjät olivat silloin karanteenissa.
  • Kenkäleikki reverse. Emme ehtineet tätä pitää. Kaasot ja bestmanit olivat suunnitelleet kenkäleikin, mutta eivät perinteistä sellaista. He olivat itse keksineet kysymykset, mutta ne olisikin kysytty yleisöltä, eikä meiltä. Me olisimme itse asettuneet huoneen eri päätyihin. Kysymyksen tullessa yleisöstä saisi osoittaa minuun tai Markukseen, kumman luulee olevan oikea vastaus. Oikeat vastaukset olisi siinä selvitetty meiltä, tai kaasot ja bestmanit mielestään jo tiesivät ne. Väärästä vastauksesta tippuu heti pois, ja näin lopulta saataisiin yksi voittaja.
  • Hääbingoa meillä ei ollut, mutta toisissa häissä koimme sen aivan superhauskaksi!
  • Kuulin myös mahdollisuudesta vuokrata pakopeliboksi. Voisi vuokrata valmiiksi suunniteltuja arvoituksia, jotka kiertäisivät aina seuraavaan pöytään yhden pöydän ratkaistua edellisen vihjeen.

Häävuosi ja suunnittelun ilo

Vaikka häissä tärkeintä on itse hääpäivä, naimisiin meno ja vastavuoroinen rakkaus, niin itse hääjärjestelyt olivat todella iso osa tulevaa päivää. Nauti matkasta. Nauti järjestelyistä. Ole ajoissa, älä jätä viimetinkaan. Ajoissa olemalla pääsee paremmin vaikuttamaan. Ajoissa olemalla keksii myös luovempia ja hauskempia ideoita ja ehtii nauttia, eikä tule stressiä, ehtiikö kaiken tehdä ajoissa. Parhaat ideat eivät yleensä ole edes hintavia, ne vain tarvitsi keksiä. Ilman aikaa taas ei niitä keksintöjä tule.

Kaasoilleni kuuluu iso kiitos kaikesta. Juhlien järjestämisessä ehkä parasta oli, miten se lähensi välejä entisestään kaikkien meidän kaasojen ja bestmanien kesken ja heidän kesken. Yhdessä tekeminen ja järjestely oli häissä parasta. Pääsisipä vielä joku päivä kaasoksi..

Pöydät nimettiin tuntureiden/vaarojen mukaan, jossa olemme olleet. Yritimme liittää ne jotenkin myös pöytäseurueeseen sopivaksi.

Istumajärjestyskartan kirjoitin kirpparilta löytämääni vanhaan kehykseen, johon liimattiin kaasoni Julian itse keräämiä ja kuivattamia kukkia. 

Superkauniit ja kustomoidut kortit suunnitteli Papershop. Heillä oli mitä luovimpia ja erilaisimpia ideoita paperituotteiden suhteen eri tilanteisiin. Saimme toki olla vaikuttamassa kaikkeen :).

Luovat keksinnöt liittyivät eniten siihen, miten varmistetaan juhlavieraiden viihtyminen. Olisi ohjelmaa, johon yleisö pääsisi mukaan. Hauskoja, koskettavia ja yllättäviä musiikkikappaleita eri tilanteissa.

 Häistämme eniten kiitosta ja palautetta tuli oikeastaan paikkakorteista/ohjelmalehtisistä. Ystävät olivat todella otettuja heille personoiduista teksteistä. Parin päivän vaivannäkö todella kannatti. Jäi mielettömän hyvä fiilis, kun ystävämme niin paljon teksteistä ilahtuivat. Paikkakortit/ohjelmalehtiset saimme Helsingin Iso Roballa sijaitsevalta Papershopilta Instagramin puolella olevaa yhteistyötä vastaan. Papershop on aivan ihana kauppa täynnä ainutlaatuisia paperituotteita. Häihimme suunnittelimme heidän kanssa uniikit kortit, ja kuulemma helposti onnistui, että jokaiselle painetaan omanlainen teksti kanteen. 

Suunnittelemista ja järjestelyä oli. Jonkun mielestä olimme ehkä liiankin tarkkaan miettineet jokaisen stepin hääpäivänä. Tarkoitus ei ollut, että kaiken pitäisi mennä suunnitelmien mukaan, koska harvoin mikään niin menee. Hyvä suunnittelu ja asioiden huomioon ottaminen helpottaa kuitenkin huomattavasti päivän kulkua, sitä ettei hääparilta tullaan jatkuvasti kyselemään ja että bestmanit ja kaasotkin pääsevät nauttimaan juhlasta, kun tehtävät on selkeästi jaettu. Hyvä suunnittelu todella kannatti ja kaikki meistä pääsi nauttimaan juhlasta täysin rinnoin :D.

Varsinaista häästressiä emme koskaan kokeneet, koronastressi sen sijaan iski pahasti etenevän tilanteen vuoksi. Häitä edeltävä viikko oli lähinnä pelkkää ahdistusta, mutta onneksemme häitä edeltävänä perjantaina saimme kiinni tunnelmasta ja hääpäivä oli lähinnä silkkaa onnea. 

Kuvat: Minttu Saarni

 

 

Jäikö nälkä?

4 kommentit

Glotter-Bäckerin 19.11.2020 - 19:33

Upeita kuvia, erityisesti tuo kosken varrella otettu. Monia hyviä vinkkejäkin oli, juuri liittyen juhlien bändiin, siihen että hääkakun saa leikata ensimmäisenäkin, hääpaikan valintaan…

Jäi kiinnostamaan, että oliko cateringeillä millaisia valmiuksia vegaanisiin pääruokiin? Olisi kiva tuoda juhöaan ruokaa, joka on omien ajatusten mukaista, mutta joka hurmaisi vanhemmankin polven eikä ainakaan saisi ajattelemaan, että pääruoka puuttui.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 20.11.2020 - 21:56

Mietinkin, että ihan unohdin kirjoittaa keskustelun ruoista cateringin kanssa :D. Täysin vegaaninen menu tuntui olevan melko mahdottomuus. Tai olisi onnistunut, mutta olisi jäänyt hyvin vajavaiseksi eli olisi toteutettu niin että juustot pois. Pari täysin vegaania meillä olikin ja näin juustot jäivät pois ja kala vaihtui parsaan? Parsa on kuitenkin mielestäni lisuke eikä pääruoka :D. Eli cateringin osalta en suosittelisi vegaaniseksi cateringinksi.

Vastaa
Glotter-Bäckerin 24.11.2020 - 12:03

Joo tää “juustot pois” tai pääruoaksi parsaa ei kyllä vakuuta ketään. Eikä se iänikuinen kasvisgratiinikaan. Viimeksi kaverin häissä sain älyttömän hyvää bataatti-härkis-savutofu-paistosta. Mm! Epäilemättä herkullisuus perustui paitsi rikkaille raaka-aineille, myös öljyn ja suolan määrälle, mutta niinhän se juhlaruoassa saakin olla.

Ehditkö jutella muiden cateringien kanssa, oliko vastaus samansuuntainen?

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 24.11.2020 - 21:36

Kerrankin kuulostaa, että vegeruoka maistuikin sitten joltain! 🙂 En oikeastaan ehtinyt jutella puusta pidemmälle kenenkään kanssa, kun lopulta tila oli se, joka oli valittava ensin :D. Mun vaihtoehto ois ollut kaverin perustama Ruoto, jotka ihan varmasti ois tajunnut vegaanisesta ruoasta – nimestään huolimatta. Samoin sitte tällaset monet Lähi-Idän ravintolat, kuten Levant, tekee cateringia 🙂

Vastaa

Jätä kommentti