Koti Ajatuksia maailmalta Matkavideo Nepalista ja miten Nepal oli kaiken alku

Matkavideo Nepalista ja miten Nepal oli kaiken alku

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten
3 kommentit

Eilen juhlistettiin kihlajaisvuosipäiväämme. Markus se yllätti minut kahden vuoden takaisesta Nepalin matkastamme kauniisti koostetulla videolla (totta kai myös markusmaisesti huumoripitoisella loppuosiolla). Pääsi todellakin yllättämään, sillä olin jo menettänyt uskoni, että sitä videota koskaan valmistuisi.

Markuksen tekemä video Nepalin matkastamme

Nepalilla on ollut suhteellemme oikeastaan ihan perustavanlaatuinen merkitys. Nepal on se tekijä, joka meidät ihan alun perin saattoi yhteen. Kummallakin oli koskettavia, ajattelutapaa muuttavia kokemuksia, ja paikallisia suhteita Nepaliin.

Olimme tavanneet kerran lyhyesti kaverin kautta (ennen kuin kummallakaan Nepalista kokemuksia olikaan) ja sen jälkeen jääneet toistemme facebook-kavereiksi. Välissä meni melkein vuosi ennen kuin uudestaan juttelimme. Eräänä päivänä feediini ilmestyi Markuksen facebook-päivitys nepalilaisesta orpokodista, jossa hän oli vapaaehtoistöissä. Kiinnostuin heti. Olin juuri palannut itsekin solo-reissultani Nepalista ja palanen sydämestäni oli jäänyt niiden ihmisten ja vuorien luokse. Laitoin viestiä Markukselle. Kasuaalit ajatuksenvaihdot Nepalin kokemuksista alkoivat.

 

Tästä vasta parin kuukauden jälkeen tapasin kasvotusten Markuksen uudestaan. Herran astuessa sisään lääkisopiskelijoiden taukotilaan leveä hymy kasvoillaan, pilke silmissään, valaisten karismaattisuudellaan koko huoneen, syttyi sisälläni tunnne, jota en ollut hetkeen tuntenut. Perhosten kutittelu vatsassa. Rekrysin Markuksen vuosijuhlaemännistöön pienin taka-ajatuksin. Saisin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan, sillä vuosijuhlien järjestäminen on tiivistä tiimityötä. Kului vielä kuukausia ajatuksia viestien muodossa maailmalta ja elämästä vaihtaen ennen varsinaisia treffejä. Ja tietysti, kun olimme juuri aloittaneet tapailun, niin samalla viikolla lähdin kuukaudeksi Nepaliin. Mihinkä ajoitukseen olinkaan reissun varannut! Vaellusäiväkirjaan rustaantui monia ihastuneita aatteita Markuksesta. Puhelinkentätön kuukausi pisti koville, mutta vähintäänkin se suuri kaipuun tunne osoitti, että tässä on oikeat tunteet pelissä.

Nepal on ollut läsnä vuosien aikana suhteessamme. Autolla Nepaliin-leffa valikoitui katsottavaksi ensitreffeillämme, jonka jälkeen menimme nepalilaiseen ravintolaan syömään (silloin en vielä tiennyt nepalilaisiin ravintoloihin liittyvästä riistosta). Rukousliput roikkuivat vuokrayksiömme kattolampussa. Ensimmäinen ruoka, jonka valmistin Markukselle oli butter chicken (tosin intialainen ruoka oikeasti).

Se, että pääsimme vihdoin yhdessä myös Nepaliin, tuntui psykologisesti tärkeältä matkalta. Oikeastaan luulin, että Markus olisi kosinut siellä. Kenties olisikin, jos reissuun olisi lähdetty ihan kahdestaan (rakas kaveripariskunta liittyi vaellus-retkikuntaamme kaikkien Nepal-hehkutusten jälkeen) tai ellei vuoristoreissuun olisi mahtunut niin paljon sairastumisia ja pieniä esteitä.

Toisaalta on ihana, miten arkisen mukavan tekemisen yhteydessä Markus sitten kosikin. Sitä en osannut arvata yhtään.

Nepal elää yhäkin läsnä mielissämme. Ajatuksissa ei ole niinkään lähteä Nepaliin matkalle, vaan yrittää tehdä jotain hyvää ja itsellemme merkityksellistä täältä käsin. Sherpa-ystäväni Dendin tarina on niin koskettava ja valaiseva, että siitä inspiroituneena keksimme yhden häälahjaideamme.


Dendi on kotoisin köyhästä perheestä, askeettisesta vuoristokylästä. Pienenä 10-vuotiaana poikana hän pääsi kantajaksi turistien retkikuntaan (pääseminen on sekin, kun saa siitä perheelleen rahaa). Kantajan kun ei tarvitse osata kieltä, riittää että löytää lihasta ja sitkeyttä. Dendillä kävi todellinen onnenkantamoinen, kun hänet kantajaksi palkannut sveitsiläinen pariskunta halusi kustantaa Dendille englanninkielen opinnot, jotta Dendi pääsisi elämässä eteenpäin. Dendin perhe kunnioitettavasti käytti rahat Dendin opintoihin, eikä esimerkiksi peruna-aidan korjaamiseen (mistä olisi saatu se nopea ja varma hyöty). Englanninkieli on todellakin avain onneen Nepalissa. Ei takuuvarma avain, mutta silti se lähes ainoa keino yrittää päästä parempaan tulevaisuuteen. Turismi on Nepalin ehdottomasti tärkein elinkeino. Englanti mahdollisti Dendille vaellusoppaan ammatin. Vaellusopas, lääkäri ja poliitikko ovat Nepalin parhaiten tienaavia. Vaellusopas ei silti ole sekään tae varakkuudesta, sillä se on hyvin kausiluontoinen työ, eikä reissuja riitä välttämättä kaikille oppaille. Dendi käytti oppaana saatuja palkkojaan englannin jatko-opintoihin, ja pikkuhiljaa sujuvan kielen vuoksi, jolla saattoi jo heittää vitsiäkin, sai yhä paremmin maksavia asiakkaita. Hän ”yleni” jopa kiipeilyoppaaksi (nepalilaiseksi erittäin hyvätuloinen ammatti, mutta oman henkensä kustannuksella). Nykyisin hän on töissä Kanadassa ja näillä töillään pystyy kustantamaan tyttärelleen parempitasoiset perusopinnot Nepalissa. Hänen tytär haluaisi sairaanhoitajaksi. Sveitsiläinen perhe on taas pitänyt Dendiin jatkuvasti yhteyttä, ja kerran Dendi on päässyt heidän luonaan Sveitsissä käymäänkin.

Dendin tarina on ollut meistä niin koskettava, että olemme miettineet haluavamme tarjota jollekin/joillekin nepalilaisille lapsille samanmoisen mahdollisuuden. Dendi tietääkin alkuperäisestä kotikylästään lapsia, jotka olisivat ikionnellisia, jos he saisivat vastaavan mahdollisuuden. Ikään kuin kummilapsia meille. Vaikka teko olisi pieni isossa mittakaavassa, niin se on suuri yksilötasolla.  Tästä kehkeytyi ajatus häälahjatoiveestamme. Että haluaisimme häälahjarahoilla toteuttaa joidenkin pienten nepalilaisten lapsien utopistiset ajatukset englanninkielen opiskelusta.

Lisää tarinoita Nepalista:

Paikallisten tarinoita Nepalista

Piirtäjäpoika Nepalista

Manaslu Circuit

Nepalin ruokapäiväkirja

Kokemuksia Nepalin terveydenhuollosta

Kokemuksia Nepalin lastenkodista

Nepalin vaellukselle varustautuminen

Nepalin vaelluksen suunnittelu

Everestin vaelluksen vastoinkäymiset

Vuoristotauti, oireet, hoito ja ehkäisy

Jäikö nälkä?

3 kommentit

Glotter-Bäckerin 22.06.2020 - 09:54

Tälläiselle romantikolle on ihana kuulla tarinoita, kuinka suhteet alkoivat. Etenkin, kun teillä rakkaus virisi pikkuhiljaa ja siksi olettekin varmasti varmalla pohjalla!
Todella hieno myös tuo häälahjanne. Mainio tapa kanavoida sukulaisten lahjomisvimma, säästyä itse roinavyöryltä ja samalla tehdä isoja tekoja nepalilaisten lasten tulevaisuudelle.

Vastaa
Milla 12.07.2020 - 18:53

Todella kaunis ajatus tuo häälahja.
Itse ajattelin ehdottaa sulholle että kavereille järjestettävissä bileissä pyydämme häälahjaksi että saamme joskus kutsun syömään ko. vieraan kanssa (kotiinsa, ravintolaan, piknikille tms.).

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 13.07.2020 - 20:20

Mietin myös tuota lahjaideaa, että toivoisi kaikilta jotain tekemislahjaa, mikä olisi teoriassa tosi kiva idea. Mutta vain jos ne sijoittuvat vuosien varrelle, tai on pienet häät, ettei tule siitäkin seuraavan vuoden suoritevelvote, mikä tapahtuu jos on paljon vieraita :D.

Vastaa

Jätä kommentti