Home Markuksen asiatekstit Markus: Pyöräretki Naantalista Ahvenanmaalle

Markus: Pyöräretki Naantalista Ahvenanmaalle

8 comments

En ollut tiennytkään, kuinka kätevästi pääsee pyörällä saaristoa pitkin Ahvenanmaalle ihan parissa päivässä! Markus tässä kirjoituksessa kertoo matkan alkuosuudesta, lautoista ja varusteista. Ahvenanmaalta voi hypätä isommankin laivan kyytiin takaisin manner-Suomeen taikka jaksaessaan pyöräillä vielä takaisinkin saaristoa pitkin (tästä seuraavassa osassa). Yhteensä meillä meni matkaan Naantali-Ahvenanmaan ympäri-Naantali viikko, sillä otimme pyöräilyn itse matkana, emmekä nopeuskisana. Kilometrejä tuollaisesta kertyi n. 300.

Lapin tunturit, Kolin kalliot ja Keski-Suomen tasaiset mäntymetsä-pelto-järvi-mäntymetsä-pelto-järvimaisemat nähneenä Turun ulkosaaristo, Ahvenanmaa ja sen svenskatalande segelbåt folkslaget olivat kauniin kotimaamme kenties viimeisiä perinteisestä ABC-moottoritiemaisemasta poikkeavia habitaatteja, joita kohden kengänkärkeni, tai tällä kertaa ehkä osuvammin Merida 400 Silex cyclocrossini pistosuojattu Silkworm-kuvioitu Maxxis Razzo-etupyöräni, ei ollut vielä suunnannut. Ilmeisesti Nepalin vuoriston koettelemukset oli käsitelty jonkinlaisessa pari-pariterapiassa, koska lopullinen kokoonpano muistutti erehdyttävästi tuota viime marraskuista inkivääriteetä lipittävää, pringlesejä rouskuttavaa ja savunkatkuista viisikkoamme. Tosin Pasang Sherpa oli tällä kertaa korvattu Bilteman pyöräkärryllä ja 107 metrinen Getabergen toimi lähimpänä vuorenkorvikkeenamme. Itseni lisäksi samanlaisesta kokemustyhjiöstä kärsivät Saara ja HeksiHekali, joten Juli ”Avalonmaister_699” omaksui luontevasti johtajan roolin yhden Turun saariston rengasreitin kokemuksellaan. Kun kuplivat oli kohotettu Julin yksityiskohtaiselle Google Maps reittisuunnitelmalle, kaikki oli lähtöä vaille valmista. Vai oliko? Neljä nopean näköistä pyörää, check. Neljä nopeahkoa, nuorehkoa, atleettimaista polkijaa, double-check. Telttailukamat ja retkikeitin, check. Mitä siis puuttui? Tapa fuusioida nuo edellä mainitut yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

Joka-aamuinen kahvinkeitto-operaatio tuntui kestävän ikuisuuden. Tai sitten se oli vain kofeiinin nälkäisen mielen tuottama vinouma aika-avaruudessa.

Rinkka selässä pyöräilyn kaksi huonoa puolta ovat jatkuva kipu niskan ja selän alueella, sekä se auttamaton tosiasia, ettet pysty taivuttamaan kypärän suojaamaa päätäsi eteenpäin nähdäksesi minne olet menossa. Mikäli kuitenkin pystyt turvallisesti havainnoimaan ympäristöäsi vispaavia kenkiäsi tuijottaen ja haluat unohtaa jalkojesi väsymyksen siirtämällä kipumaksimin lantion yläpuolelle, pyöräily rinkka selässä voi olla sinun juttusi. Mikäli olet kuten me muut, tarvitset apuvälineitä. Vaihtoehtoja on oikeastaan neljä: pyörälaukut, perässä vedettävä pyöräkärry, huoltoauto tai huoltovene. Kukaan ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi autokuskiksi tai kippariksi, joten jäljelle jäivät laukut ja pyöräkärry. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että tulevat vaikeudet saattoivat olla ilmassa jo muutama viikko uuden pyöräni oston jälkeen, kun minulle ilmoitettiin Fillari Kellarin tiskillä, että mikäli halusin pyörääni lokasuojat, vaatisi se ammattilaisen suorittaman asennuksen, koska mitä ilmeisimmin cyclocrossit olivat nimensä mukaisesti tarkoitettu alun perin cyclocross kisaamiseen, eivätkä joka väylän pyöriksi, joiksi ne olivat viime vuosina muotoutuneet. Muutama rungosta puuttuva reikä ja tarakan asennus osoittautui mahdottomaksi. Saman takatarakattoman tuomion saivat myös Julin ja Heksin vanhuudenrouskeat cyclocrossit. Saaran pyörän tarakka ja ystävältä lainatut kaksi turkoosia sivulaukkua eivät aivan riittäisi kaikkien meidän neljän tarpeisiin.

Juli vääntämässä Saaran hiuksista pullapitkomaisia puikuloita. (Lettipäisenä ei erotu yhtä helposti se, ettei pesulle kovin usein ole päässyt)

Yksi Heksin kaapista löytynyt satulatolppaan kiinnitettävä tavarateline ja yksi Biltemasta hankittu pyöräperäkärry nostivat säilytystilan kuitenkin sellaisille litraluvuille, ettei minulle ja Julille jäänyt kuin pienet selkäreput kannettaviksi. Matka saattoi siis alkaa! Heksi kävi lainaamassa isoäitinsä peräkärryä ja kuten monesti isovanhempien kanssa asioidessa, poistui sieltä peräkärryn uutena autottomana omistajana. Pyörät ja pyöräkärry autoperäkärryn lavalle ja kohti Turkusta. Naantalin aurinko valikoitui reissumme alku- ja päätepisteeksi, joten etsimme lähistöltä syrjäisen parkkipaikan, johon auton saattoi jättää peräkärryineen viikon ajaksi meitä odottamaan. Ja kuten reissuihin kuuluu, Heksin hommaama (auton) peräkärryn lukko ei sopinut kärryyn, joten matka alkoi pienessä epävarmuudessa siitä, olisiko kärry enää viikon päästä parkkipaikalla meitä odottamassa vai siirtyisikö pyöräretken päätepiste koko matkan Helsinkiin asti. Bilteman pyöräkärrykään ei ollut saanut meidän varauksetonta luottamusta, joten olimme pakanneet tavaramme kahteen rinkkaan, jotka keinuivat parin mustekalan varaan kiristettyinä pystyasennossa siltä varalta, että kärry päättäisi sanoa itsensä irti ja päätyisimme kuitenkin kantamaan niitä selässämme. Epäilyksemme peräkärryjä kohtaan paljastuivat kuitenkin perättömiksi, kun viikon päästä kurvasimme samaiselle parkkipaikalle Bilteman kärry sivuliirrossa, eikä auton peräkärryä ollut vielä katsastettu uudelle omistajalle, vaan se kökötti kiltisti keskellä parkkipaikkaa. Mutta palataanpa takaisin reissun alkumetreille.

Fuusioitu toimiva kokonaisuus eli Heksin “RoadRacerBattleCycleWagon_2019”

Hieman epävakaan sään takia pääsimme aloittamaan taipaleemme vasta neljältä iltapäivällä, joten emme pääsisi Kustaviin vielä ensimmäisenä päivänä. Huomattavaa kartanlukutaitoa ja johtajuutta osoittavana Juli kuitenkin huomasi välittömästi, että mikäli pyöräilisimme Teersaloon, sieltä lähtisi lautta klo 19.30 Hakkeenpäähän, josta olisi enää 20 kilometrin matka Kustaviin. Lauttamatkalla säästäisimme yli 20 kilometriä pyöräilyä sisämaassa. Siispä suuntasimme välittömästi Teersaloon vain huomataksemme, että lautta-aikataulujen lukeminen on kartanlukuakin haastavampaa. Kyllä, lautta tulisi paikalle klo 19.30, mutta kököttäisi laiturin nokassa aamu 7.45 asti, jolloin lähtisi ensimmäinen päivän kahdesta lauttakyydistä Hakkeenpäähän. Olimme kuitenkin oppineet jo heti kättelyssä tärkeän seikan Turun saaristossa pyöräilystä: kannattaa hieman silmäillä lauttakyytien aikatauluja, koska ne kulkevat keskimäärin 2-4 kertaa päivässä, jottei päiväsi tyssää 23 kilometrin pyöräilyn jälkeen. Itseäni tilanne ei mitenkään erityisesti harmittanut, koska Wanhan Salakuljettajan hanasta tuli kylmää *krrhhhmmm* … ”mallasvettä”… ja tarjoilija loihti eteeni mitä terveellisimmän näköisen jäävuorisalaatti-tomaatti-majoneesi-pihvileivän friteeratulla perunasalaatilla. Oi että miten uupuneet reisilihakseni palautuivatkaan! Teltta pystyyn lähistölle ja aamulauttaa odottamaan.

Saaristolautat.fi tuovat hyvän ja visuaalisen avun lauttamatkoja suunniteltaessa aikatauluineen.

Miesten versio seesteisestä ruokailuhetkestä
Ja heti perään naisten vastaavanlainen yritys

Hakkeenpäähän rantautumisen jälkeen suuntasimme Taivassalon kautta Kustaviin, jossa odotti lyhyt lossimatka seuraavalle saarelle. Seuraava pidempi lauttamatka oli Vuosnaisista Åvaan (Brändö), joka menee viikonpäivästä riippuen 3 – 5 kertaa päivässä (keskimäärin 07.00, 13.30, 16.00, netistä löytyy tarkemmat aikataulut). Pyörillä matkaaville lippu oli 6 euroa ja se kattoi myös jatkolautat Ahvenanmaalle asti. Mikäli en aivan väärin muista, autolippu oli 24 euroa. Lauttalippua ostaessa sain ensikosketuksen Ahvenanmaahan, kun yritin ostaa lippua röyhkeästi suomenkielellä. Lipunmyyjä kysyi kohteliaasti osaisinko ruotsia tai englantia ja tilanteeseen täysin varautumattomana jouduin vaihtamaan englantiin, kun ruotsinkieliset sanat en biljett, jag ja köpa liukenivat kieleltäni hellepäivän twister mehujään tapaan jättäen tilalleen vain englanninkielisiä korvikkeita. Hieman rajatun ruotsinkielen taidon omaavana matka Ahvenanmaalle oli niin lähellä ulkomaanmatkaa, kuin Suomessa on mahdollista päästä. Välillä meidän piti muistutella toisillemme, että vaikka ympärillämme puhuttiin ruotsia, saattoi joku silti ymmärtää puheemme. Yleensä tuo huoli oli kuitenkin liioiteltu.

Saara poseeraa, Heksi syö sipsiä

Brändön kunta/saari/saaristokokonaisuus oli maisemiltaan yksiä reissumme ehdottomista kohokohdista. Tie kulki lähes koko matkan veden äärellä ja mihin suuntaan tahansa katsoikin, saattoi nähdä kymmeniä pieniä saaria ja luotoja. Brändö pitää hallussaan kenties Suomen päräyttävintä saari/ihminen -suhdelukua. Vajaan 500 ihmisen asukasluvullaan ja yli 1200 saarellaan jokainen brändöläinen eli ”brändöboende” on keskimäärin kahden saaren omistaja (sic!). Selvittäessäni, mistä tuo varallisuus oli peräisin, törmäsin seuraavaan tekstinpätkään Brändön viralliselta esittelysivulta. Kyseessä on suora lainaus, josta olen poistanut kaksi sanaa sisällöllisen selkeyden vuoksi (indikoitu alaviivoin).

”Viinaa salakuljetettiin ja hyvinvointi orasti. Tänä päivänä _____ on edelleenkin se hallitsevin elementti kunnassa, joka muodostuu – mistäpä muustakaan kuin – _____.”

Brändön upeat pyöräilymaisemat hakevat vertaistaan

Koska olen jo höpöttänyt 900 verran jostain muusta kuin ruoasta, mainittakoon, että Brändön pitäjäruoaksi äänestettiin 1980-luvulla beså, Ahvenanmaan mustasta leivästä keitetty velli. Besåå emme päässeet maistamaan, mutta löysimme metsästä leipävellikulhon kokoisia herkkutatteja, joista loihdimme illansuussa herkkutattipastaa. Ei välttämättä aivan besån tasoista, mutta maittavaa. ‘

Tattimetsän megatatti ja Heksin tattipsykoosi

Alkuperäinen tarkoituksemme oli yöpyä Torsholmassa, mutta koska saavuimme lauttarantaan puoli tuntia ennen illan viimeistä lähtöä, päätimmekin jatkaa Kumlingeen asti. Lauttamatkan aikana selailimme korttipelien lomassa Kumlingesta kertovaa esitettä, jossa saaren mainostettiin olevan erittäin hyvien kulkuyhteyksien varrella. Saarelle pääsee kätevästi omalla autolla, veneellä tai yksityislentokoneella. Kätevää. Harmittavasti yksityislentokoneeni oli jäänyt tällä kertaa yksityishangaariini pölyttymään.

Telttapaikka Kumlingessa

Kumlingen visiitti kesti ennätykselliset kymmenen tuntia, joka piti sisällään telttapaikan etsimisen, teltan pystyttämisen ja purkamisen välisen yöunen, sekä avokadoleipien syömisen lauttarannassa. Heti aamusta matkamme jatkui kohti Hummelvikia, joka oli enää yhden lossimatkan päässä Ahvenanmaasta.

Minun, reppuni ja pyöräni heikot yritykset jatkaa lyhyeksi jääneitä yöuniamme hakeutumalla vaaka-tasoon sataman betonille. Taustalla Heksi yrittää orientoida itseään aikaan ja paikkaan.

(To be continued)

Jäikö nälkä?

8 comments

Tiltu 12.08.2019 - 15:19

Pakko tulla kommentoimaan kun liian usein huomaa suomalaisten tekevän tämän virheen: siis Brändö ja Kumlingehan ovat myös Ahvenanmaata 😀 tarkoitan kun kirjoititte että Hummelvikistä on enää vain yksi lautta Ahvenanmaalle…

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 12.08.2019 - 20:00

Se on ihan totta! Varmasti Markuksenkin tiedossa, koska sen kyllä huomasi heti Brändöhen siirtyessä, että nyt siirryttiin Ahvenanmaalle, mutta varmaankin tarkoitti nyt vain Ahvenanmaata Ahvenanmaata, vai onko Ahvenanmaan isolle saarelle jokin virallisempi nimi? 😀

Reply
TUOMINEN 12.08.2019 - 16:02

Hei,mukava kuulla matkastanne itse käynyt vain purjehtien ja laivalla Maarianhaminassa reitti on hieno,kannattaisi mennä Nauvonkin kautta,,,

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 12.08.2019 - 20:01

Kiitos kommentist! Pois päin pyöräilimmekin juuri Nauvon kautta :). Ihanaa seutua sielläkin!

Reply
Kirsti 12.08.2019 - 23:28

Edelleen sanon. Markukselle oma blogi :D.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 13.08.2019 - 15:51

Haha, kiitos ja kumarrus Markuksen puolesta :).

Reply
Elina 13.08.2019 - 15:18

Kiitos mahtavasta jutusta! Sanon tämän siltä varalta, että joku suunnittelee rengastietä ja on saapumassa junalla Turkuun pyörien kanssa. Kesällä junan pyöräpaikat pitää varata ajoissa, sillä ilman pyörälippua ei pääse junaan pyörän kanssa. Myös paluulippu on hyvä varata ajoissa, vaikka voi toki olla vaikea arvioida saapumisaikaa. Kuulin juuri veljeltäni, että hän joutui koukkaamaan Tampereen kautta Helsinkiin, koska Turku-Helsinki välillä ei ollut junassa vapaita pyöräpaikkoja. Olen itse varannut pyöräpaikat kesäaikaan Helsinki-Turku välille noin viikkoa ennen reissua ja silloin on ollut yleensä vielä hyvin tilaa.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 13.08.2019 - 15:52

No jopas! Aikamoisen hyvä tieto! Aluksi ajatetiin nimenomaan, että jos menisi junalla Turkuun, mutta neljä pyöräpaikkaa ja peräkärry on jo ahtaalla saada paikat.eikä edes tiedetty, mikä päivä ollaan palaamassa, niin oltaisiin siis varmaan jääty vielä jumiinkin :D.

Reply

Leave a Comment