Home Markuksen asiatekstit Markus: Kreikkalainen Gyros – virtuaalinen moniaistiärsykeruokamatka Kreikan saaristoon

Markus: Kreikkalainen Gyros – virtuaalinen moniaistiärsykeruokamatka Kreikan saaristoon

9 comments
Kreikkalaiset gyrokset. Vegaaninen

Näinä poikkeuksellisina aikoina, kun lentokoneiden laskutelineet ovat hetkellisesti liimautuneet Helsinki-Vantaan lentokentän asfalttiin ja palaneen kumin ja bitumin tuoksu ovat etelän aurinkorantojen lailla vain kaukaisia muistoja kenttätyöntekijöille, uusi matkustamisen muoto on noussut arvoon arvaamattomaan suomalaisten keskuudessa, enkä puhu nyt niistä vessapaperin hakureissuista lähi-Prismoihin, vaan virtuaalisista moniaistiärsykeruokamatkoista etelän lähi- ja kaukomaille.

Saatoit luulla, että avasit tyypillisen Gyros-reseptin, mutta todellisuudessa lähdit juuri mukaan seikkailuun.

Tänään suuntaamme Kreikan saaristoon ja oikean etelänmatkan tavoin virtuaalinen moniaistiärsykeruokamatka vaatii esivalmisteluja. Luonnollisesti annoksen ainesosat on hankittava etukäteen, mutta ne ovat vain pieni osa tätä kokonaisuutta enkä kiinnitä siihen nyt juuri huomiota. Saara voi, mikäli jaksaa, laittaa jonkin valmistusohjeen tekstin loppuosaan. Mitä siis tähän ruokaseikkailuumme sisältyykään? Ennen kuin luon teille todentuntuisen virtuaalihallusinaation kuumankosteasta kreikkalaisesta ravintolaillasta täynnä osittain täyttymättömiä odotuksia ja lupauksia yhdistettynä jatkuvasti läsnä olevaan tarpeeseen nauttia täysillä tästä lyhytaikaisesta lomakokemuksesta, vaikka hetkittäin tuntuisikin siltä, että olisit mieluummin kotona tai vähintään mökkilaiturilla makaamassa kylmä olu…omena toisessa kädessä, perehtykäämme näihin edellä mainitsemiini tarpeellisiin esivalmisteluihin.

    

Optimaalinen lämpöeristys ulkona vallitsevista  olosuhteista, eli oikeanlainen pukeutuminen, on olennainen osa onnistunutta lomamatkaa. Kaiva siis kaappisi pohjalta auringossa haalistuneet shortsisi, joita et pääse tai kehtaa Suomessa käyttää, vedä varpaiden viileyden pelossa sukat jalkaasi sandaalien hiertäviä reunoja pehmentämään ja hae ullakolta tätisi antama Havaiji-paita, joka mauttomuudessaan kielii asukokonaisuutesi ajan hengen mukaisesta muotitietoisuudesta itseironian suorastaan puskiessa kustakin yksittäisestä vaatekappaleesta katselijoiden tietoisuuteen. Eteisen kaapin syövereistä löytyneen, lähes loppuun kuluneen, aurinkorasvan levittäminen talven kuivattamalle iholle tuntuu aluksi ihanalta, kunnes muistat, miksi vihaat paksua aurinkorasvakerrosta ihollasi. Tunnet itsesi nihkeäksi ja hieman likaiseksi – täydellistä.

Seuraavan ohjeistuksen toteuttaminen vaihtelee riippuen siitä, onko sinulla saunaa käytettävissäsi. Mikäli on, lämmitä se säälittävään viidenkymmenen asteen lämpötilaan, jossa vaatteet päällä seisominen tuntuu lähinnä rangaistukselta ja saunan väärinkäytöltä. Lämpötila on aavistuksen liian korkea miellyttävään oleskeluun, mutta aivan liian matala saunomisesta nautiskeluun, mikä aktivoi suomalaisessa geeniperimässä olevan alueen, joka vastaa ainaisesta valituksesta etelän liiallisesta kuumuudesta ja saunan löylyjen heikkoudesta. Kun tunnet ensimmäisen hikikarpalon valuvan selkääsi pitkin paitasi alla ja saunassa seisoskelu alkaa toden teolla ärsyttää, olet valmis. Ilman saunaa saman efektin saa aikaan toppatakki päällä tasajalkaa kyykkäämällä. Tämän metodin hyvänä lisämausteena jalkasi kipeytyvät imitoiden autenttisesti etelän pitkiä päiväkävelyjä. Hiki ja ärsytyskin saattavat tulla saunassa seisomista nopeammin.

Pieni puna poskilla ja jalat maitohapoilla olet lähes valmis valmistamaan reseptin (ks. alla). Oikeaan mielentilaan pääsy vaatii kuitenkin muutakin, kuin oikeanlaisia tuntoärsykkeitä. Musiikki on musiikkia ihmisen korville, joten tätä viisautta noudattaen asenna äänentoistojärjestelmä keittiöön tunnelmamusiikin soittamista varten. Soittolistana toimii legendaarinen Μπουζουκι το Ελληνικο(2), jonka URL-osoitteen olen ystävällisesti kopioinut tähän alle: https://www.youtube.com/watch?v=fNruCj6nFcI&t=1s

Paina vain Play, ja tunnet, kuinka tunnelma tarttuu.

 

Nyt voit aloittaa reseptin valmistamisen, mutta muista ensin viedä halvin tai kallein valkoviinisi (riippuen siitä, haluatko jäljitellä matkakohteen hinta- vai laatutasoa) saunan jälkilämpöihin oikean nauttimislämpötilan saavuttamiseksi. Levitä lähes isänmaallinen sinivalkoruudullinen pöytäliina, kata aterimet, sytytä muutama kynttilä, sammuta keinovalot ja käännä musiikin volyymia hieman korkeammalle. Sulje silmäsi ja vedä syvään henkeä. Olet nyt Kreikassa.

Kuulet meren liplatuksen ohi ajavan liikenteen ja ihmisten puheensorinan keskeltä. Haistat sen leväisän tuoksun, joka on yhtä aikaa sekä raikas että tunkkainen. Aurinko on jo laskeutumassa horisontin taa, mutta sen lämpö on ja pysyy ympäröivässä seisovassa ilmassa kuin kutsuvieraat illanvietossa – tavallaan tulit tänne sen takia, mutta samalla haluat päästä siitä eroon. Paita hikiseen selkääsi liimautuneena kävelet kumppanisi kanssa rantakadulla sopivaa illallispaikkaa etsien. Molempien vatsat kurnivat nälästä, koska yritätte parhaanne mukaan sopeutua paikalliseen ateriarytmiin vaikuttaaksenne sivistyneiltä ja kokeneilta matkailijoilta, mutta nälkä ajaa teidät syömään illallista heti kun ravintolassa istuu edes pari muuta ruokailijaa seurananne, ja katsotte sen näin olevan edes etäisesti sopivaa, eli joskus kello 19 jälkeen.

Vaikka ajankohta onkin jo valittu, ravintolan valitseminen on vielä tätäkin vaikeampaa. Kysyt kohteliaasti kumppaniltasi mitä tämä haluaisi syödä, ja koska hän on aivan yhtä pihalla ympäröivistä ruokapaikoista, kohauttaa hän vain olkapäitään ja vastaa joko ”kaikki käy” tai ”mitä sinä haluaisit syödä?”. Kysymyksesi on täten täysin hyödytön ja jatkatte kävelyänne ympäröiviä ravintoloita silmäillen. Pyyhkäiset kädellä hikeä otsaltasi ja kädenselkään tarttuu paksu kerros aurinkorasvaa. Huomaat samalla, että sinulla on aurinkolasit vielä päässäsi ja otat ne kiireesti pois. Maailma kirkastuu huomattavasti, eikä auringonlasku ollutkaan niin pitkällä kuin olit kuvitellut. Peilaat nopeasti kasvosi aurinkolaseista tarkistaaksesi, onko aurinkorasva tiivistynyt näkyviksi kokkareiksi. Näin ei onneksi ole, mutta muutama päivä etelän auringossa aurinkolasit silmillä on jättänyt silmänympäryksesi selvästi ympäröivää ihoa vaaleammaksi, joten näet parhaaksi laittaa aurinkolasit takaisin päähäsi. Pehmeän kultainen tummuus palaa muistuttaen sinua ylävatsallasi tuntuvasta ja alati pahenevasta kurnivasta nälästäsi.

Koska et keksi tälle loputtomalle syklille muutakaan järkeenkäypää ratkaisua, kopautat kumppaniasi kylkeen ja osoitat seuraavaa ravintolaa tienvieressä. ”Miten olisi tuo?” Kysyt häneltä ja hän murahtaa hyväksyvästi kiitollisena siitä, että toinen teistä otti vihdoin ohjat käsiinsä ja pääsette viimein syömään. Ravintola täyttää kaikki vaatimanne kriteerit: se on ihan mukavan näköinen, kävelymatkan päässä ja mikä tärkeintä, ette eilen syöneet siinä. Kävelette ravintolan edessä olevan menun luo silmäilemään sitä, kuin muka olisitte vielä tekemässä päätöstä ravintolan valinnan suhteen. Annokset ovat käytännössä samat kuin kaikkialla muuallakin, eikä teillä ole käytettävissänne mitään tapaa sen selvittämiseksi, onko täältä saatava ruoka yhtään viereisiä paikkoja parempaa, joten todellisuudessa silmäilette vain ravintolan hintatasoa. Kun hintataso on todettu kelvolliseksi, kävelette ravintolaan sisään.

Korviisi kantautuu vaimea, mutta alati voimistuva akustisen kitaran näppäily yhdistettynä huilun puhaltavaan melodiaan. Musiikki keinuu kuin meren aallot. Keski-iän ylittänyt mies laulaa sensuellisti ja suomalaisena arvostat oikeaoppista r-äänteen pärinää. Leveästi hymyilevä tarjoilija lähestyy teitä innokkaan näköisenä ja suomalaisina nojaatte aavistuksen taaksepäin. Hän on kuitenkin vain tullut ohjaamaan teidät vapaisiin pöytiin, joita on tähän aikaan illasta vielä runsaasti tarjolla. Istahdatte huojentuneina alas ja kävelystä kipeytyneet pohkeet kiittävät tuolikollegojaan kannatteluavusta. Ehdit hetken huokaista helpotuksesta merta katsoessasi. Pääsit viimein istumaan ja kohta saisit herkullista ruokaa ja juomaa auringonlaskun värien säkenöidessä horisontissa. Tämä on juuri sitä mitä kaipasit, mutta tarjoilija keskeyttää henkilökohtaisen hetkesi ojentamalla menun ja kysymällä alkumaljoista.

Ette tietenkään uskalla tilata mitään menusta katsomatta, joten pyydätte vain lasit vettä, vaikka molemmat teistä tietävät, että ruokajuomaksi on tulossa talon viiniä, mahdollisesti olutta, ja juomalistan tuijottaminen on vain pakollinen ravintolaetikettiin kuuluva rituaali, joka ei koskaan johda minkäänlaiseen toimintaan. Toisaalta olette lomalla, joten täällähän voi vähän hullutella, pohtii alitajuntasi saamatta kuitenkaan mitään merkittävää muutosta aikaan toiminnassasi. Ehkä huomenna. Silmäilet ruokalistaa yrittäen löytää jotain hyvältä kuulostavaa kreikkalaista ruokaa. Valintakriteerinä on, ettei ruoan nimi ole kreikkalainen salaatti taikka moussaka, koska olet kaksi edellistä päivää syklittänyt näitä kahta ruokalajia vuorotellen samaisesta valinnanvaikeudesta johtuen. Tänään siihen tulisi muutos. Selailet ruokalistaa kuumeisesti löytämättä sieltä mitään itsellesi sopivaa ja silmäsi harhailevat jatkuvasti kreikkalaisen salaatin ja moussakan suuntaan. Ei. Olet päättänyt pysyä lujana. Silmäilette satunnaisesti toisianne toivoen, että toinen teistä ehdottaisi jotain annosta, johon voisit itsekin tarttua. Hajamielistä selailua jatkuu vielä hetken verran, kunnes helpotukseksesi puolisosi laskee menun pöydälle ja avaa suunsa.

”Miten olis tollanen kreikkalainen Gyros?” hän kysyy mielipidettäsi kalastellen. Sana Gyros tuo välittömästi mieleesi paikalliselta makkaragrilliltä ostetun rasvaisen majoneesiin upotetun pitaleipähirvityksen ja ulkolämpötilasta huolimatta käsikarvasi nousevat protestoiden pystyyn. Mielipiteesi on helposti luettavissa kasvoiltasi, mutta oman tutkimusmatkasi tuloksettomuuden takia etsit tuon kreikkalaisen Minotauroksen ruokalistalta ja alat silmäillä annoskuvausta suuren epäilyksen vallassa. Hämmästykseksesi huomaat, että tämä ravintola-Gyros poikkeaa täysin mielikuvistasi. Raikas tsatsiki, salaatti, tomaatti ja punasipuli yhdistettynä tuoreeseen pitaleipään tasapainottavat täydellisesti bataattiranskalaisten, majoneesin ja vönerin täyteläisyyden mielesi makupaletissa. Olet viimein löytänyt pyhän kolminaisuusopin mukaisen puuttuvan kolmannen kreikkalaisen ruokalajisi. Valintaa helpottaa, tai ainakin nopeuttaa, muutaman askeleen päässä taka-alalla aktiivisesti odottava tarjoilija. ”Joo kuulostaa hyvältä, otan saman”, vastaat ja tilauksen annettuanne jäätte odottamaan viinilasillisia, joita ei tarvitse onneksi kauaa odotella.

Talon viini on Suomesta poiketen sekä hyvää että halpaa ja liimaat kernaasti auringosta rypistyneet ja aurinkorasvasta liukastuneet huulesi viinilasin reunaan jättäen siihen vaalean tahran, joka pyyhkiytyy osittain näkyvistä valkoviinin huuhdellessa viinilasin reunan matkallaan nieluusi. Uudenlainen puna ja lämpö nousevat poskillesi ja ruokaa odotellessanne syvennytte katselemaan toisianne. Tunteita nousee pintaan kiihtyvällä tahdilla etkä ole aivan varma johtuvatko ne nälästä, lämpöhalvauksesta, viinistä vai kumppanistasi, mutta sillä ei ole merkitystä. Ojennat kätesi pöydälle ja hän ottaa siitä kiinni sinulle hymyillen. Nousette yhdessä Välimeren kosteasta lämmöstä auringonlaskun punaisille pilville. Lokkien yksittäiset naurahdukset vaimenevat taustalla ja meren suolaisuus pyyhkiytyy nenästäsi kevyessä tuulenvireessä, joka saa hiuksenne liehumaan. Vaikka olettekin matkalla, olette myös viimein perillä.


Kreikkalainen Gyros – resepti

Kreikkalaiset gyrokset. Vegaaninen  

n. 6 kpl. Gyrokset ovat oikeastaan pikaruokaakin, jos käyttää valmiita pitaleipiä.

Ranskalaisina voit käyttää myös perunaranskalaisia, ja ne voi myös tehdä itse, jos aika sallii. Tässä erinomainen resepti itse tehtyihin ranskalaisiin.

Tarvitset

PITALEIVÄT – tai osta valmiita

2 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl sokeria
n. 1/3 pakettia kuivahiivaa 
½ tl leivinjauhetta
4- 4½ dl vehnäjauhoja (korvasin puolet spelttijauhoilla)
½ tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Täytteet

2 pkt (400g) Vöneriä (tai vaikka vaikka maustettuja Boltseja, jotka ovat edullisempia)
1 pussi bataattiranskalaisia (Pirkan 500g pakaste-bataattiranet on hyviä!)
jäävuorisalaattia
n. 100g kirsikkatomaatteja (puolikas rasia)
1 pieni punasipuli
maustamatonta (vegaanista) majoneesia
tuoretta minttua
(fetaa, itse en käyttänyt, eikä mielestäni tarvinnut, mutta Markus suosittelee)

Tsatsiki

n. 3 dl (vegaanista) turkkilaista jogurttia
½ kurkku
1 valkosipulinkynsi
pieni loraus oliiviöljyä
½ tl suolaa
mustapippuria 
n. 2 rkl sitruunamehua

Valmistusohjeet

  1. Valmista pitaleivät. Sekoita lämpimän veden joukkoon hiiva ja sokeri. Lisää jauhoja vähitellen. Lisää leivinjauhe ja suola. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa olla kimmoisaa. Lisää oliiviöljyä ja vaivaa vielä, niin että taikina irtoaa kulhon reunoista on kimmoisa. Jätä liinalla peitettynä kohoamaan ½ tunniksi.
  2. Valmista tsatsiki. Raasta kurkku hienoksi ja purista ylimääräiset mehut pois. Hienonna valkosipulinkynsi ja sekoita ainekset keskenään.
  3. Valmista bataattiranskalaiset uunissa ohjeen mukaan (eli n. 10-15 minuuttia 225 asteessa).
  4. Paista vöner miedolla lämmöllä. Vöner kuuluu lähinnä vain lämmittää, ei käristää! Jos paistat liian kuumalla, niin vöneristä tulee rapeaa, vaikka sen kuuluu olla pehmeää ja lämmintä. Boltsit voi paistaa kuumalla lämmöllä rapeiksi.
  5. Halkaise kirsikkatomaatit ja hienonna punasipuli.
  6. Jatka pitaleivistä. Jaa taikina kuuteen osaan ja kauli ohueksi. Paista rypsiöljytyllä pannulla, miedolla lämmöllä, nopeasti molemmin puolin, niin että ne saavat väriä, mutta eivät kuivu. Liian kova lämpötila tekee leivistä rapeita. Nytkin halutaan pehmeitä leipiä.
  7. Leviä pitaleivälle tsatsikia. Revi jäävuorisalaattia. Lisää ranskalaisia, vöneriä, kirsikkatomaattia, punasipulisiivuja ja minttua. Purista kaiken päälle vielä majoneesia purkista.

Kreikka-aiheisista kuvista kiitokset isälleni, joka kaivoi niitä kansioistaan elävöittääkseen kokemustamme.

Jäikö nälkä?

9 comments

akkapaha 21.03.2020 - 12:19

Tätä sanottiin ennen souvlakiksi ei gyroksi. Sama asia eri nimi. No , ei siihen tullut bataattia eikä perunaa 🙂

Reply
Kreikka-fani 22.03.2020 - 09:26

Ainakin niillä kahdella Kreikan saarella, joilla olen asunut, on souvlaki ollut grillattu pieni lihavarras. 🙂 Ymmärtääkseni Gyros tarkoittaa varsinaisesti sitä isossa vartaassa pyörivää lihaa, ja gyrospita juuri tätä pitaleipään käärittyä annosta. Olen syönyt niitä varmaan satoja, ja jokaisessa on ollut perunaa ranskalaisten muodossa – bataattia ei kieltämättä kertaakaan. Kokemukseni tosin perustuvat melko tuoreisiin vuosiin 2014-2016, joten onhan nimi voinut vaihtua ennen sitä aikojen saatossa.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 23.03.2020 - 10:09

Hei, yleensähän niissä onkin perunatanskalaisia, bataattia en ole kuullut käytettävän, mutta koska kaupan valmispakasteista bataattiranskalaiset ovat huomattavasti perunaranskalaisia parempia, niin päädyimme niihin :). Jos itse jaksaa tehdä perunaranskalaisia, niin näin saa vielä autenttisemman gyroksen.

Reply
Tess Margaux 21.03.2020 - 15:35

Hyvin narrattu! Olin varma että olin päässyt jollain kepulikonstilla sittenkin täältä karanteenista meren ja mausteitten tuoksuiseen rantaravintolaan Kreikkaan. Havahtuminen huumasta takaisin todellisuuteen oli sitäkin karkeampi kun huomasin että vesi lasissani ei ollutkaan muutunut viiniksi . Kuivahko leivänkannikka jonka päällä kyytipoikana yksi kurkkusiivu ei ollut myöskään ruokaisa,herkullinen gyrö. Nälkä löi sitäkin lujemman otteen raa’alla koppuraisella kourallaan vatsalaukkuuni josta kuului hirvittävä kurina. Todellisuus on tarua karumpaa ! Tämän todettuani resepti esiin ja gyröja kokkaamaan. Saas näkyä miten onnistuu? Toivon mukaan ainakin nälkä kaikkoaa muutamaksi tunniksi. Kiitos aivan mainiosta visuaalisesta Kreikan matkasta ! Minne matka ensi kerralla? Jään jännityksellä odottamaan vastausta ja ruokalistaa.

Reply
Markus 21.03.2020 - 16:29

Kiitos kommentistasi! Tällainen suora asiakaspalaute on erittäin toivottua meillä virtuaalisia moniaistiärsykeruokamatkoja järjestävillä tahoilla. Palveluala on vielä kohtuullisen nuori, joten empiirinen käyttäjäkokemuksen kerääminen on aloitettava välittömästi. Alan kirjallisuuteen (jota ei ole vielä paljon, jos saanen huomauttaa) tutustuessani aloinkin epäillä, että tällainen tuhansien kilometrien äkillinen siirtyminen uuteen ympäristöön ja kulttuuriin, ja sieltä liian nopea palaaminen, voivat saada aikaan persoonan hetkellistä fragmentoitumista. Tästä mahdollisuudesta minun pitää vielä konsultoida psykologeja. Väliaikaisena pikaratkaisuna suosittelisinkin gyrojen valmistamista ja nauttimista, kuten olet oivaltavasti jo ajatellut tehdäkin. Mikäli pitkäaikaishaittavaikutuksia ilmenee, hoidon voi toistaa kertaalleen. 🙂

Reply
Leena/Mansikkaheinä 21.03.2020 - 16:16

Tämä postauksenne on napakymppi+! Vain Kreeta ja Santorini tulleet tutuiksi, mutta molemmilta reissuilta hauskoja muistoja! Kiitos todella paljon Markus ja Saara!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 21.03.2020 - 16:44

Kiitos todella paljon sinulle Leena – ihanaa jos tällaisella pystyy ilahduttamaan :).

Reply
Päivö 5.04.2020 - 13:27

Tämä oli mainio tunnelmapostaus. En ole koskaan käynyt Kreikassa, mutta nyt iski silmitön himo matkustaa sinne heti kun koronasta on päästy. Sitä odotellessa oli pakko pistää reseptistä vegeversio tulille ja oli kyllä erinomaisen hyvää.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 7.04.2020 - 07:01

:DDD Mahtavaa! Tämähän siis toimi oikein matkailumainoksena samalla 😀

Reply

Leave a Comment