Home Matkat Manaslu Circuit-vaellus – Nepal

Manaslu Circuit-vaellus – Nepal

20 comments

On vaikea aloittaa tarinaa vaelluksestamme Nepalin Manaslu circuitilla. Olisi helpompi vain jättää kirjoittamatta. Itse vaelluksen lisäksi matka avarsi kuin avarsi taas näkemystäni maailmasta – eikä hyvällä tavalla. Voisin kirjoittaa matkan pohjalta ainakin kymmeniä eri aiheisia postauksia. Katsotaan, jääkö tämä viimeiseksi. Entä tuleeko tästä loputon romaani?

On vasta ensimmäisen vaelluspäivän ilta ja jo on käyty läpi koko mahdollinen tunneskaala naurusta tuskan kyyneliin. Tunnevyöryt valtasivat mielen aina vahvemmin, mitä korkeammalle matka kävi.

Yli 200 kilometriä, 10 päivää ja nousua aina 700 metristä yli 5100 metrin solan ja sieltä takaisin alas. Kaulalla roikkuen kahden kilon kamera, selässä 16 kiloinen rinkka ja taivaalla paahtava aurinko. Rinkan sisältä taas löytyy vaatteita aina -30 asteen pakkasiin, vaan ei lainkaan shortseja ja vain pari kurjaa t-paitaa. En siis ollut ainakaan viisastunut aiemmista Nepalin vaelluksistani.

Nepal oli ollut unelmieni matkakohde aina siitä lähtien, kun vanhempani vuosia sitten kertoivat omista parikymppisinä tehdyistä Nepalin vaelluksistaan. Ensimmäisen kerran tutustuin tuohon maahan viitisen vuotta sitten ja sinne pala sydämestäni jäi. Palasin heti vuoden päästä takaisin. Haaveilin ja haaveilen jonain päivänä tekeväni kehitysyhteistyötä lääkärinä Nepalissa. Tuli maanjäristys (10/2015) ja Nepalin matkat vaihtuivat rahalähetyksiin nepalilaisille ystävilleni.

Kun kansainvälinen taitava valokuvaaja, Teru Menclova, kysyi muutama kuukausi sitten minua retkikumppanikseen Nepaliin, tunsin taas suurta paloa päästä takaisin Kathmandun pölyisen hälyisille kaduille, maailman mahtavampien vuorten rinteille ja herttaisten paikallisten kanssa juttusille. Näin taisi tuntea siskonikin, joka ilmottautui kolmanneksi jäseneksi mukaan retkikuntaamme. Oli kuulemma saanut kuulla minun Nepalin tarinoista tarpeekseen, niin että oli päästävä kokemaan tämä maa itsekin.

Aiemmin olin vaeltanut Annapurna Basecamp-, Tamang Heritage-, Langtang-, Gosaikunda-, Helambu- ja Everest Basecamp- vaellukset. Päädyimme yhteistuumin hieman tuntemattomampaan vaellukseen, Manaslu Circuitiin. Maanjäristyksestä pahoin runnoutunut Manaslun seutu kuuluu rajoitettuihin alueisiin, jonne opas ja hieman kalliimmat vaellusluvat ovat välttämättömät.

Samagaon jakkien ja hevosten valtaama aave kylä. Ei ihmisen ihmistä missään, vain valtoimenaan käveleviä jakkeja.

Palkkioksi tästä saimme kulkea ensimmäiset viisi päivää kohtaamatta ainuttakaan toista vaeltajaa – tai no kaksi, jotka palasivat samaa reittiä takaisin korkeuksien koetellessa heitä liian kovin. Loput viisi päivää vaellusreitit yhtyivät toisten kulkijoiden kanssa ja lopulta olimme kuin viidentoista-kahdenkymmenen hengen pieni perhe verraten tuntemuksiamme korkeudesta ja tsempatessamme toisiamme eteenpäin.

Vaellusreitti alkaa alamaiden rehevästä sademetsäkasvillisuudesta ja päättyy lopulta jäätikölle.

Halki santavyöryjen. Kuvasta rajautuu sopivasti ulos jyrkkä rotko, johon kaikki valuva hiekka lopulta putosi.

Reitti kulki halki tiibetiläisvaikutteisten kylien, kasvillisuuden vaihtuessa aina sademetsistä bambumetsiin, havupuihin, tundraan ja lopulta jäätikköön. Reitille mahtui niin hurjia maanvyörymiä, putoilevia kiviä, ukkosmyrskyjä, lumimyrskyjä, hurrikaani sekä tietysti se ainainen paahtava aurinko, jonka jäljiltä aurinkolasien reuna-alue näytti pahaltakin ihosyövältä. Ja kukapa olisi arvannut, että aurinkorasvaa on levitettävä myös leuan alle ja sieraimiin, sillä lumesta hohkaava aurinko voi vaurioittaa nuokin piilossa olevat alueet.

Äärettömän kokenut vuoristo-oppaamme Dendi Sherpa oli lopulta kultaakin kalliimpi. Olin tutustunut tähän todella vastuuntuntoiseen, iloiseen ja taitavaan oppaaseen jo aiemmilla reissuillani. Saimme olla kaikki ylpeitä oppaastamme, kun muut vaeltajat kyselivät hänen yhteystietojaan mahdollisia tulevia retkiään varten. Kokemuksen ja huolenpidon lisäksi Dendillä riitti mielenkiintoisia tarinoita Mt.Everestin huiputusretkistä muihin vuoristoseikkailuihin sekä tietysti Nepalin arkeen ja yhteiskunnan ongelmiin. Jälkimmäisiä voi kutsua mielenkiintoisten tarinoiden lisäksi myös lohduttomiksi ja epäoikeudenmukaisiksi totuuksiksi, jotka saivat minut näkemään maailmaa taas hieman uusin silmin. Näistä hieman selitin aiemmin Insta-Storeissani ja kenties vielä erillisen postauksen muodossa.

Kahdeksas vaelluspäivämme oli se, johon koko reitti tähtäsi ja jota varten paikalliset toivottelivat ohikulkiessaan onnea. Larke La, 5100 metrin ylitys, jonka jälkeen loppu olisi helppoa laskeutumista takaisin turvallisille korkeuksille. Itse ylityspäivästä riittäisi kerrottavaa myös toisen tarinan verran. Sanottakoon, että kukaan ei voi etukäteen ennustaa, miten pärjää yli 3000 metrissä. Eikä näköjään ole ennustava tekijä sekään, että olen aiemmin pärjännyt ihan ok:sti 5200 metriin Everestillä. Larke La ylitykseen lähdettiin 4500 metristä porukalla tarpomaan otsalamppujen valossa neljältä yöllä polven korkuisessa lumihangessa. Saimme kokea henkeäsalpaavan kauniin auringonnousun, jonka jälkeen henkeä salpasi kauneiden lisäksi myös ilman vähäinen happipitoisuus. Maisemat muuttuivat lähellä 5000 metriä pian pelkäksi sumuksi, josta vain halusi päästä alas ja äkkiä. Meidän lisäksemme korkeudet koettelivat jopa osaa kantajista. Tosin osa heistä kantoi selässään jopa 45 kilon lastia.

Telttamajoitus ja lumimyrsky…

Ylityksen jälkeen puoliksi liu’uimme ja puoliksi harpoimme riemuissamme alas jyrkkää lumista rinnettä 1,5 kilometria korkeutta alaspäin.

Kyllä tuntui hassulta palata takaisin matalalle, ensimmäisten matkapuhelinsignaalien pariin kymmeneen päivään, ensimmäiseen suihkuun seitsemään päivään, nähdä oma kuontalonsa peilistä ensimmäistä kertaa yhteentoista päivään (olisi tosin voinut katsastaa tämän vasta sen suihkun jälkeen) ja päästä nukkumaan ilman seitsemää takkia, paksua makuupussia ja täkkiä. Tuskin olin kertaakaan muistanut, mitä edes teen työkseni tai että olin juuri julkaissut keittokirjan. Korkealla vaelluksen haasteet ovat niin fyysisesti että psyykkisesti raskaita ja antavat kyllä totaalisen irtautumisen arjen sähköpostirumbasta.

Turvallisesti takaisin Kathmandussa oppaamme luona viimeisellä dal bhat-lounaalla.

Anteeksi, tästä todella tuli romaani. Enkä vielä edes kertonut mitään Nepalin ruoista, tai varsinaisia käytännön vinkkejä vaellukselle valmistaumisesta, pakkaamisesta, mihin kannattaa varautua, mitä kannattaa odottaa ja mitä ei – entä mitä tällainen maksaa. En, kuinka 200 kilometrin automatka voi kestää 13 tuntia. Enkä siitä, mitä Nepalin yhteiskunnassa tapahtuu, kuinka köyhästä vuoristoperheen pojasta vailla tulevaisuutta tuli onnenkantamoisten kautta yksi Nepalin parhaista oppaista, tai siitä, miksi nepalilaiset janoavat päästä orjatyöoloihin ulkomaille töihin.. Kerro toki, jos sinua kiinnostaa kuulla jostakin enemmän tai kaipaat juuri niitä käytännön vinkkejä.

Mitä on vielä edessä? Siellä se 5100 metrin monsteri on.

Jäikö nälkä?

20 comments

Laura 12.04.2018 - 11:30

Ei ollut liian pitkä romaani minun makuuni! Toivoisin, että kirjoittaisit lisää tästä aiheesta, lukisin mielelläni 🙂

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 12.04.2018 - 20:43

Kiitos Laura :). Hihi, tällaisten kommenttien jälkeen voit olla varma, että Nepalista kuuluu vielä :D.

Reply
Hanna / Hannan soppa 12.04.2018 - 11:38

Voi Saara miten upeita kuvia ja miten ihanasti kirjoitettu! Toivottavasti postaat lisääkin tunnelmia tältä vaellukselta.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 12.04.2018 - 20:42

Voi kiitos Hanna <3 Miten jo ihan liikutuin kehuistasi :). Varo vaan mihin juuri annoit mulle luvan - kohta tästä tulee Nepal-blogi.. 😀

Reply
Airi K. 12.04.2018 - 11:46

Kerro lisää, paljon! Kaikki! Nepal on sieluni maa…

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 12.04.2018 - 20:42

Sinunkin maa <3 Se kyllä todella vie sydämen mennessään. Todellakin kerron, jos saan sinusta lukijan 🙂

Reply
Oona 12.04.2018 - 13:54

Voi veljet miten jännää! Kerro kaikki!!!! Palan halusta kuulla lisää Nepalista ja kuinka päästä vaeltamaan. Olen halunnut matkustaa Nepaliin vaellukselle pienen ikuisuuden verran mutten tiedä mistä aloittaa järjestelyt tai matkojen varailu, joten kaikki info on tervetullutta!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 12.04.2018 - 20:32

No sittenhän minä kerron! <3 Ajattelin juurikin kokemukseni pohjalta tehdä postauksen eri vaellusreiteistä ja käytännön asioista. Nyt sille on ainakin yksi lukija :)!

Reply
Johanna 13.04.2018 - 11:14

Kerro kaikki!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 13.04.2018 - 14:06

No minähän kerron! 😀

Reply
Elina 14.04.2018 - 11:50

Hei, ehdottomasti lisää, ei kaiken tarvitse olla ruuasta, mutta toki kunnon briiffaus ruuistakin kelpaa. Mutta säännöllisenä lukijana luen mielelläni sen romaanin mittaisen postauksen!:) Vallankin kun en muuten missään sosiaalisessa mediassa liiku, niin menee instapostaukset ja muut sivu suun.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 09:11

Kiitos Elina, haha hauska kuulla, että romaanitkin välillä uppoavat :). Kiva myös, että muitakin kuin ruokapostauksia luetaan :D.

Reply
Niina 14.04.2018 - 14:43

Todella mielenkiintoinen postaus! Nyt jäi mietyttämään kaikki se, mitä et tähän postaukseen vielä kirjoittanut 🙂 eli todellakin saa kirjoitella Nepal-aiheisia juttuja lisää!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 09:14

Kiitos Niina! 🙂 Jee, kiva että säkin “annat luvan” kirjoittaa lisää :D.

Reply
Josefina 14.04.2018 - 23:00

Minäkin kuulisin mielelläni kaikesta mahdollisesta. Mielenkiintoisia juttuja ja upeita kuvia!! 😀

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 09:14

Kiitos paljon Josefina :)) Oh, no nyt varmasti tulossa on lisää tarinaa!

Reply
merikukka 15.04.2018 - 15:37

Erittäin mielenkiintoinen postaus. Lukisin mielelläni lisää Nepalista ja vaelluksistasi.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 15.04.2018 - 19:32

Kiitos! Kiva kuulla, että kiinnostaa :))

Reply
Sanna 18.04.2018 - 10:48

Huikeita valokuva, katselisin niitä mieluusti lisää ja lukisin kokemuksiasi muistakin trekeistä Nepalissa! Olen juuri itsekin palannut Everestiltä ja muutkin trekkikohteet kiinnostaa. Keep them coming girl! 🙂 Aika vähän on nimittäin luettavissa suomalaisten blogeja ja matkakertomuksia Nepalista.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 20.04.2018 - 08:31

Oh, huikeeta! Everest on todella hieno vaellus <3. No se on totta, aika vähän on jotenkin ylipäänsä postauksia Nepalista, kun koitin etsiä englanniksi kokemuksia esim tästä Manaslu-vaelluksestakin.. Ihana, että Nepal kiinnostelee muitakin 🙂 ja kiitos!

Reply

Leave a Comment