Koti Ajatuksia Kun mikään ei mene putkeen = syy, miksi ensi viikolle suunnitellut joulureseptit ilmestyvät vasta ensi vuonna

Kun mikään ei mene putkeen = syy, miksi ensi viikolle suunnitellut joulureseptit ilmestyvät vasta ensi vuonna

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Tuntuu, ettei näin paljon stressiä ole suunniteltu yhdelle ihmiselle parin päivän sisään. Tässähän menee ihan sekaisin.

Ensin kuulin kurjan ikäviä uutisia lopputenttiä edeltävänä päivänä, ja jo muutoinkin huonosti nukutun viikon jälkeen nukuin tuskin silmäystäkään, mikä lisäsi lopputenttistressiä entisestään. Lopputentistä matka suuntautui kohti Lapin mökkiä. Lapin loma varmasti auttaisi rentoutumaan ja unohtamaan.

Oli täpärällä, että lopulta edes pääsin lähtemään Lappiin. Ensin eksyin autolla Kirkkonummelle, ja sen jälkeen alkoi moottoriöljyvalo vilkkumaan. Junan lähtöön Pasilasta oli enää tunti. Hanskalokeron ohjekirja kertoi, että kyseisen valon vilkkuessa auto on pysäytettävä välittömästi ja tsekattava öljyn tilanne. Eikä sitä saa ajaa ennen kuin öljyä on lisätty. Isälle ei voinut soittaa. Hän oli parhaillaan pitkänmatkan lentokoneessa… Ainoassa paikassa, mistä nykyään ei enää ihmistä tavoita. Markus taas oli jo Rovaniemellä odottamassa minua, eikä hän edes ole mikään autoihminen. Rohkeasti uhmasin ohjetta ja ajoin muutaman kilometrin verran huoltoasemalle. Ensin ei auennut konepelti ja sen jälkeen ei moottoriöljykorkki. Paniikissa selailin ohjekirjaa… Ohjekirjan ja Markukselle soitetun rohkaisupuhelun myötä päihitin tilanteen, lastasin auton kolhimatta ja täällä sitä nyt vihdoin ollaan.

On pimeämpää kuin vuosiin. Aurinko ei nouse (tietenkään), kuukaan ei nouse, eikä sitä edes tällä viikolla olisi, ja sen lisäksi taivaan peittää paksu pilviverho. No, ei anneta sään kuitenkaan lannistaa.

Olin joka tapauksessa menossa ulos kuvaamaan ja kokeilemaan, miltä pimeäkuvat näyttäisivät. Kiinnitin syksyllä hankkimani maailman parhaan maisemakuvauslinssin kameraan toista kertaa ja hipsin ulos. Kenties Rajalasta käytettynä ostettu objektiivini oli saanut edelliseltä omistajalta hieman hittiä, kun kylmässä ilmeni, että objektiivin sisällä on nestettä, mikä tuhoaa kaikki kuvat. Nyt istun sormet ristissä objektiivin löhöillessä riisipussissa – toivottavasti tokenemassa.

Jos ei kerran voi kuvata, niin päätinpä sitten kirjoittaa kerralla kaikki ensi viikoksi kaavailemani kuusi joulureseptiä (erityisesti vegaanisia, kun sellaisia oli toivottu). Ehdin jo kirjoittaa tekstit ja reseptit, ja liitin sitten ulkoisen kovalevyni koneeseen, jotta saisin lisättyä kuvat postauksiin. Vaan eipä masiinasta tullut pihaustakaan. Ei minkäänlaista elonmerkkiä. Ei voi olla totta. TAAS. Eri tavalla, mutta yhtälailla menetin syksyllä ruokakuvani. Tällä kertaa tämä, vasta muutaman kuukauden vanha, kovalevy sisälsi kaikki niin ruoka- kuin matkakuvani viidentoista vuoden ajalta. Siis kaikki. Osa niistä on olemassa toisellakin kovalevyllä kotona, muutamia hassuja valmiita yksilöitä on koneellani, mutta kaikki viime aikaiset reissukuvat ja ruokakuvat ovat kuitenkin vain tässä rikkinäisessä härvelissä. En enää edes jaksanut itkeä/raivota, olin jo niin stressaantunut kaikesta edellisestä, että vain lamaannuin.

Lapin eristyksissä olevassa vanhassa hirsimökissä asialle ei voi mitään tehdä. Toivoa, että Helsinkiin palatessa kuvat voidaan sieltä pelastaa. Siispä ei ole kuvia postauksiin. Eikä kukaan lue tai tee reseptejä ilman kuvia, joten pahoittelen, että nämä reseptit siirtyvät ensi vuoden jouluun… Kunhan ne kuvat siis saa pelastettua. Muutoin tuntuu, että luovutan.

Nyt kone sulkeutuu viikoksi, ja yritän unohtaa nämä ja keskittyä takkatulen loimuun, romaaneihin, hiihtämiseen ja Markuksen kanssa vietettyyn aikaan.

Jäikö nälkä?

10 kommentit

Taru/Pullahiiri 17.12.2017 - 10:45

No, on tuossa ollut kestämistä stressin kanssa. Nyt yrität rentoutua ja nauttia erämökistä ja lomasta! Muut hommat kerkeää hoitamaan myöhemminkin.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 18.12.2017 - 17:02

Kiitos Taru, on oikeastaan tosi rentouttavaa, kun voi nyt kunnolla keskittyä vain siihen, mitä etelässä taas ei voi 🙂 <3

Vastaa
Eve.V 17.12.2017 - 11:15

Onnea ensinnäkin opintojen loppuunsaattamisesta! Ja voihan harmitus kovalevyjen ja objektiivien kanssa. En voi uskoa, että kaikella on tarkoitus, mutta ehkäpä nämä ovat muistutuksia siitä, että joskus on parempi pysähtyä ja rauhoittua. Joten kaikesta huolimatta rentouttavaa lomaa!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 18.12.2017 - 17:03

nimenomaan, näin olen tässä ajatellut. Eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ole, ja kaikesta kyllä selviää :).. Ihanaa joulua teillekin! <3

Vastaa
Sirpa 17.12.2017 - 12:06

Joskus asiat ei vain mene niin kuin itse haluaisi.
Koeta nyt vain levätä. Jospa olikin tarkoitus tyhjentää myös sinun mielesi vastaanottamaan hiljaisuus ja rauha siellä lapissa. Älä huoli kyllä me elämme tämän joulun ja ensi vuonna sitten uudestaan.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 18.12.2017 - 17:03

Niin sen täytyy olla :).. Mukavaa joulun odotusta sinulle <3

Vastaa
Tanja 17.12.2017 - 21:52

Voi sua ❤️, olisi ollut ihana lukea reseptejäsi kuvien kanssa tai ilman, mutta visualistina ymmärrän ajatuksesi postauksesta ilman kuvia… mutta täällä odotellaan, ensi joulua sitten ;). Koita nauttia pohjoisesta ja rentoudu ❤️

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 18.12.2017 - 17:06

Niin teen :). Ihanaa joulun aikaa sinulle <3

Vastaa
Sanna 19.12.2017 - 17:42

Moi Saara! Jopas elämä nyt heittää kapuloita rattaisiin. Komppaan Even jo aiemmin lähettämää viestiä. Ehkä nyt oli aika vaan pysähtyä ja levätä. Niin rakas harrastus kuin bloggaaminen sinulle varmasti onkin, niin ehkä se olisi syönyt voimavaroja juuri tässä hetkessä liikaa. Ihanan rentouttavaa joulun aikaa ja kiitos inspiroivasta ruokablogista 🙂 Sanna

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 22.12.2017 - 16:31

Kiitos Sanna :). Tuntuu omituiselta, kun ei ole viikkoon päivittänyt blogia, mutta toisaalta ehti täysin keskittyä hetkessä elämiseen Lapin talvessa <3 Ihanaa joulua sinulle :).

Vastaa

Jätä kommentti