Home Brunssille (suolaista) Kanttarelli-sipuligalette

Runsaan kanttarellisadon innoittamana haluan jakaa tämän mehukkaan ja metsäisen makuisen kanttarelligaleten reseptin. Galeten pohja valmistetaan yleensä murotaikinasta. Tällä kertaa päätin tehdä sen hiivataikinasta. Rakastan hiivataikinoiden valmistamista, kun kädet saa kunnolla sotkea taikinaan ja kunnolla oikein purkaa energiaa sen vaivaamiseen. Se on oikeaa taikinaterapiaa. Lisäsin taikinaan ruisjauhoja ja parmesania suolaista juustoisuutta ja pehmeyttä tuomaan. Hiivataikinahan muutoin on kovin vähärasvainen ja helposti kuiva, niin parmesan tuo siihen myös sitä kaivattua täyteläisyyttä. Mausteina on timjamia ja rosmariinia sienien metsäistä makua korostamassa. Tärkeimpänä ainesosana kuitenkin on balsamiviinietikka, joka nostaa muutoin perinteisen maun aivan uudelle tasolle. NAM!

Kanttarellit päätyivät galeteksi piirakan sijaan nimenomaan mökkiystävällisyydensä vuoksi (ei piirakkavuokaa tiskattavaksi). Lisäksi pidän hyvin paljon galeten ulkonäöstä. Se näyttää rennolta ja helposti syötävältä. Melkein kuin pitsa, josta vain repiä paloja. Ei tarvitse hioa täydellistä piirakkapohjarypytystä, vaan taikina taitellaan rennosti täytteen päälle. Rustiikkisuushan on nyt trendikästä, varsinkin ruokastailauksessa.

Tiesitkö, että puhdistettuasi kanttarellit, kannattaa “kanttarelliroska” heittää luontoon. Näistä heitetyistä paloista alkaa paikalle kasvaa uusia kanttarelleja.


Kanttarelligalette

kantarelligalette

4-6:lle

Tarvitset

Pohjaan

1,2 dl vettä/maitoa
1/3 paketti tuorehiivaa tai ½ pussia kuivahiivaa.
n. 2 dl vehnäjauhoja
n. 1 dl ruisjauhoja
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1 dl raastettua parmesania (50 g.)

Täytteeseen

½ litraa kanttarelleja (tai makusi mukaan enemmän)
5 keskikokosta sipulia
1 rkl sokeria
öljyä
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl tuoretta rosmariinia ja timjamia (puolet ja puolet) TAI 2 tl molempia kuivattuna
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
2 rkl balsamiviinietikkaa (jokainen makunsa mukaan, itse pidän niin paljon balsamicosta)
150g creme fraiche


Voiteluun

1 muna
50g parmesania raastettuna

Ohjeet

  1. Valmista ensin pohjataikina kohoamaan. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen/maitoon. Lisää sokeri. Lisää jauhoja vähitellen. Lisää parmesanraaste ja ripaus suolaa. Vaivaa kunnolla käsin n. 5-10 minuuttia tai koneella 5 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisa ja irtoaa käsistä. Jätä se liinan alle kohoamaan n. 45 minuutiksi.
  2. Valmista täyte taikinan kohotessa: Siisti ja huuhtele kanttarellit.
  3. Pilko sipuli ja kuullota sitä keskilämpöisellä öljytyllä pannulla n. 5 minuuttia. Lisää sokeri ja kuullota vielä pari minuuttia. Lisää sitten kanttarellit ja valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes kanttarellit alkavat olla kypsiä. Lisää sitten suola, mustapippuri, yrtit ja balsamiviinietikka. Anna täytteen hiukan jäähtyä.
  4. Sekoita hieman jäähtyneen täytteen joukkoon muna ja creme fraiche.
  5. Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Kauli kohonnut taikina suunnilleen ympyrän muotoiseksi. Levitä täyte sen kaulitun taikinan keskelle ja levitä sitä lähes reunoihin saakka. Taittele reunukset täytteen päälle.
  6. Voitele taikinareunat kananmunalla ja ripottele sitten parmesania koko galeten päälle.
  7. Paista uunissa n. 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kypsää ja kullanväristä.

kantarelligalette

Jäikö nälkä?

4 comments

Elise 20.07.2016 - 14:44

Moi! Ihan täys kymppi! Balsamietikka todellakin teki mausta aivan hurmaavan 🙂 Hyvä lisä.

Reply
Viimeistä Murua Myöten 20.07.2016 - 14:45

Olitpas nopea kommentoija Elise! 🙂 Annoinkin reseptin sulle jo etukäteen testattavaksi ja koemaistettavaksi. Hyvä, että onnistui!

Reply
Eeva / Oh, wie nordisch! 17.08.2016 - 11:07

Asun Saksassa, ja äiti toi Suomesta ison määrän kanttarellejä. Kun perinteinen kermakastike oli tehty ja syöty, ajattelin kokeilla jotain uutta. Ja näin löysin reseptisi. Kiitos reseptistä, tämä oli niin hyvä!
Kirjoitin tästä heti eilen omaan blogiin, ja käänsin myös reseptin saksaksi, toivottavasti et pahastu.
Vähensin vain sokerin ja balsamicon määrää, meidän mielestä sitä oli hiukan liikaa. Mutta senhän jokainen voi maun mukaan itse säätää.

Reply
Viimeistä Murua Myöten 17.08.2016 - 11:29

Sepä ihana kuulla Eeva! 🙂 Kiitos kommentista. Tietenkään en pahastu! Hyvähän se vain on, jos oli niin hyvää, että blogiinkin haluua laittaa. Sepä ruoanlaitossa on mahtavaa, ettei tarvitse reseptiä tarkasti noudattaa. Itse rakastan balsamicon ja sokerin happaman makeaa yhdistelmää, kaikki eivät siitä ehkä niin välitä 🙂 Tietysti tässä reseptissä, jos toista haluaa vähentää, niin myös toista kannattaa vähentää (kuten teitkin), jotta tasapaino kuitenkin säilyy.

Reply

Leave a Comment