Koti Matkat Indonesian matkakohteet Balin ulkopuolella

Indonesian matkakohteet Balin ulkopuolella

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Koska Indonesia on paljon muutakin kuin Bali. Ja koska Bali hukkuu turisteihin ja sen mukana tuomaan roskaan, eikä sen infrastruktuuri kestä nykyisiä turistimääriä. Bali päätyi myös ”Älä matkusta tänne 2020”-listalle.

Indonesiassa on Balia paljon kauniimpia sademetsiä, riisipeltoja, rantoja, vesiä, koralleja ja mukavampia ihmisiäkin. 

Molukit

            

Matkatessani Indonesiassa monet paikalliset haaveilivat päästäkseen Balille töihin, koska siellä on töitä eli turisteja. Samalla paikalliset balilaiset, jotka asuivat töiden perässä Balin turistoiduimmilla seuduilla kertoivat lähes vihaavansa turistien aiheuttamaa melua, biletystä, välinpitämättömyyttä ja hintojen nousua, mutta työt olivat siellä. Entä jos turistit levittäytyisivätkin muualle Indonesiaan tuoden töitä Balin ulkopuolellekin? Samalla pääsisi nauttimaan itsekin rauhallisimmista paikoista.

Vuonna 2013 pakkasin rinkkani ja lähdin menolippu ja Indonesiankielen sanakirja kourassa ensimmäistä kertaa kaukomatkalle. Myös ensimmäistä kertaa matkasin yksin. Täynnä intoa ja seikkailumieltä. Se kokemus todellakin opetti positiivista elämänasennetta ja avarsi maailmankuvaani. 

Dieng Plateau – Jaava

Jo alussa päätin yrittää opetella edes peruslauseet indonesiaksi pärjätäkseni paremmin. Sinnikkäästi kaivoin sanakirjaani joka käänteessä esiin. Kieli alkoi tarttua kuin itsestään ja sen oppiminen tietysti mahdollisti aivan erityisen tilaisuuden päästä tutustumaan syvemmälle kulttuuriin ja indonesialaisiin. Tarkoitukseni ei alun perin ollut välttämättä jämähtää Indonesiaan, mutta paikallisten ääretön ystävällisyys vei mennessään. Ihan jo ensimmäisen viikon aikana kieltä osaamatta päädyin asumaan Sulawesin saarella Torajan kaupunkiin paikallisten luokse. Yksin kiertäessä majapaikoista ei ollut pulaa. Lapset ja naiset olivat jatkuvasti kaduilla ja kulkuneuvoissa pyytelemässä minua tulemaan yökseen heidän luokseen. Pidemmäksi aikaa asetuinkin asumaan paikkalisten luo Sulawesin Torajaan sekä Sulawesin Togeanien saarille pieneen paikalliseen kalastajakylään. 

Koska olen saanut vastata lukuisia kertoja yksittäisten ihmisten kyselyihin Indonesiasta; turvallisuudesta, matkavinkeistä, ruoasta, kulkemista ja milloin mistäkin, niin päätin koota nämä nyt yhteen. Indonesissa opin, etten pidä kuumista kohteista, mutta ihmisten lämminsydämisyys on sen sijaan syy, miksi Indonesia on erityinen paikka. Mikään kokemus ei ole opettanut minulle samalla tavalla vieraanvaraisuudesta, toisista huolenpidosta ja suvaitsevaisuudesta. 


Indonesian eri saaret

Indonesia koostuu n. 17 000 saaresta. Jokainen Indonesian pääsaari on erilainen. Niissä on oma kulttuurinsa, joissain oma uskontonsa (pääasiassa Indonesiassa on muslimeja, Balilla hindut, Sulawesilla pääasiassa kristittyjä, Papualla luonnonuskonnot), oma ruokakulttuurinsa (Sumatran tulisen mausteiset curryt vs. Papuan hiiltyneet bataatit), ja jokaisella oma kielensäkin sekä eriaikaan tulevat sade-ja kuivakaudetkin!

Omat saarisuositukseni niille, jotka haluavat välttää Balia, mutta eivät osaa kieltä ja haluavat päästä kohteeseen melko helposti sekä nähdä monipuolisesti Indonesiaa:

  1. Sulawesi
  2. Sumatra

Tiivistelmä eri saarista – miksi matkustaisit

Sumatra

Upeat sademetsät ja orangit. Banyak paratiisisaaret. Pohjoisen sukelluskohteet ja lännen surffisaaret – Mentawai. Mentawain saarilla on mahdollista myös kokea alkuperäisasukkaiden elämää, mutta pääsy sinne ei ole helppoa. Pohjoinen on äärimuslimi aluetta, mutta turvallista sellaista. Se vain tarkoittaa, että pukeutumisen olisi oltava säädyllistä, ja kesällä on hyvä muistaa Ramadanin vaikutus. Ruokaa ei saa syödä julkisella paikalla. Ei saisi edes juoda vettä. Lähes kaikki paikat ovat kiinni, josta edes saisi ruokaa. Varaudu siis varastoimaan rinkkaasi keksejä ja piiloudu vessaan syömään niitä päiväsaikaan. Sumatralta tulee Indonesian kuuluisimmat ruoat kuten rendang.

Ketamben sademetsä – Sumatra

Jaava

Tulivuorten saari. Jaava on myös se saari, jossa asuu suurin osa Indonesian populaatiosta, eli ihan niin paljon luontokohteita ei samalla tavalla ole. Yogjakarta ja Malang ovat ehkä Indonesian kivoimmat kaupungit, mutta yleisesti Indonesia ei kyllä ole mikään kaupunkilomakohde. Jakartaa pyrkisin välttämään. Jaavan erikoisuus on, että siellä pääsee liikkumaan myös junalla. Hienoin paikka Jaavalla oli Dieng Plateau. Sinne pääseminen vei kyllä aikansa, mutta siitä syystä nämä upeat tulivuoret eivät näe juuri muita turisteja. Itäinen Jaava on helpommin saavutettavissa ja sieltä löytyy ehkä Indonesian kuuluisin tulivuori Mt.Bromo (joka on täynnä turisteja, mutta silti menemisen arvoinen). Useammalle tulivuorelle olen yrittänyt, mutta aktiviteetin takia pääsy ei ole ollut mahdollinen… Myös kuuluisa ja näyttävä Borobudurin temppeli sijaitsee Jaavalla Yogjakartan lähellä.

Borobudur – Jaava

Mt. Bromo

Kalimantan

Eli Borneon Indonesian puoli. Kalimantan on aivan valtava saari täynnä pelkästään sademetsä (tai nykyisin palmuöljyplantaaseja), mutta infrastruktuuriltaan niin haastava, ettei siellä oikeastaan pääse kulkemaan. Vain eteläisen osan Tanjung Puting-sademetsä orankeineen on helposti saavutettavissa. Nykyisin Kalimantan on surullisen kuuluisa sademetsähakkuistaan. Toisaalta tässä näkee matkailun positiivisen puolen. Kun paikalliset huomaavat, että sademetsäretkiltä saa hyvät rahat ja turistit haluavat tulla näkemään niitä, niin sademetsiä yritetään suojella enemmän.

Bali

En käsittele Balia sen enempää, koska tarkoitus on tutustua, mitä ympärillä on. Sanottakoon, että jos todellista Balia haluaa nähdä, niin ainakin vuonna 2013 se onnistui vielä Balin pohjoisosissa. Ubud sekä etelä on hyvin turistien valtaamia alueita. Balin ympärillä olevat saaret eli Gilit ja Nusa Lembongan ovat usein saaria, johon turistit pakenevat eteläiseltä Balilta. Gilit ovat hyvin pienet saaret ja voit kuvitella, miltä ne näyttävät, kun turistit ovat ”paenneet” sinne. Eihän sielläkään paikallista elämää enää ollut juuri lainkaan edes vuonna 2013. Meluisat bilesaaret. Välttäisin näitä, ellei juhliminen ja buddha-ja smoothiebowlit ole juuri se, mitä haet. Nusa Lembongan on edelleen kerrottu olevan aika rauhallinen paikka, joten sitä voin huhujen mukaan suositella.

Nusa Tenggara

Balista itään. Nusa Tenggara on saariryhmä. En ole käynyt Sumbawalla, enkä Sumballa, koska tuohon aikaan ainakin niistä sanottiin, että paikalliset eivät pidä turisteista ja ovat jopa vihamielisiä.

Lombok – Balin itäpuolella ja Balin läheisyyden vuoksi myös vielä aika turistoitu. Lombokilta voin kyllä suositella Gunung Rinjani-tulivuorivaellusta. Lombokille menee moni myös surffaamaan.

Flores – Komodosta olet todennäköisesti kuullut Komodo-dragonien vuoksi. Komodolla on myös aika paljon turisteja, mutta enimmäkseen reppureissaajia ja luontokohteiden perässä matkustavia. Turistit myös jakaantuvat pienille saarille, joissa kussakin on yleensä vain yksi pieni majapaikka. Komodon kansallispuistossa näet varmasti Komodo-dragoneja, mutta se mikä Komodolla oli ehdottomasti hienointa, oli sukeltaminen. Komodolla pääsin sukeltamaan mantojen joukossa ja näin varmasti yhdet elämäni hienoimmat koralliriutat täynnä kilpikonnia.

Floresin keskellä on upea Mt.Kelimutu, mutta sinne pääseminen vie aikaa, eli vain, jos sinulla on pidempi reissu tiedossa.

Alorille on myös haastava päästä, mutta sieltä löytyi upeita snorklauskohteita, joissa on aivan valtavasti kaloja.

Flores

Komodo dragon

Gunung Rinjani -Jaava

Sulawesi

Oma lempisaareni. Paikalliset ovat kaikista ystävällisimpiä, mitä missään Indonesiassa olen kohdannut. Juuri Sulawesilla minua kutsuttiin jatkuvasti asumaan paikallisten luo. Toraja on kuuluisa erittäin poikkeavasta kristitystä kulttuuristaan ja uskomuksistaan, jotka liittyvät kuolemaan. Näistä riittäisi kerrottavaa, jos kuinka. Torajaan turistit matkaavat nähdäkseen suuria hautajaisseremonioita ja erikoisia rakennuksia. Torajassa ihmiset olivat vielä aivan erityisen ystävällisiä. Torajan ympäriltä löytyi aivan upeita riisipeltoja, ja sinne maaseudulle oli mahdollista tehdä oppaan kanssa useamman päivän vaellus asuen paikallisten luona. Togeanin saaret ovat taas juuri sellaisia pieniä paratiisisaaria, joiden perässä ihmiset Aasiaan lähtevät. Palmuja, turkoosia merta ja valkoista hiekkaa. Valitettavasti korallit ovat huonossa kunnossa, eli snorkailu ei ole mitenkään parasta mahdollista. Pohjoisen Sulawesin Bunaken taas palkitsee ainakin kilpikonnien määrällään.

Toraja

Togeanin saaret – Sulawesi

Molukit

Saariryhmä, joka koostuu lukuisista pienistä saarista. Banda saaret ovat myös juuri niitä paratiisi-hiekkarantasaaria, joita haetaan. Snorklaaminen oli ensiluokkaista – erittäin hyvin säilyneet korallit ja valtavasti värikkäitä kaloja sekä kilpikonnia. Hattan saarella vietti helposti useita päiviä snorklaten aamusta iltaan. Banda saarilla voi päästä tutustumaan myös mausteiden valmistukseen ja nähdä, kuinka mausteet oikeasti luonnossa kasvavat ja mistä ne tulevat. Banda saarille pääseminenkin vie aikaa, mutta se palkitsee.

Banda saarilla voit mahdollisesti päästä tutustumaan mausteiden valmistukseen. Tässä hakataan rikki muskottipähkinöitä.

Länsi-Papua

Tunnettu parhaiten Raja Ampatista, eli upeasta sukelluskohteesta. Yleisesti puhutaan, että Papua on hieman turvallisuuden kannalta epävakaata aluetta. Papualla oli juuri itsenikin siellä ollessa mellakoita, mutta turisteista pidetään kyllä huolta. Raja Ampat-saaret ovat kyllä turvalliset, sinne mitään mellakoita ei pääse ylettymään. Papua on tietysti myös tunnettu alkuperäiskansoistaan. Baliem Valley:ssa (eli missä helpoiten voi päästä tutustumaan näiden kansojen elämään) vaeltaneena voin suositella sitä vain erityisen seikkailumielisille.

Baliem Valley – Papua


 

Tarvitseeko osata kieltä?

Indonesian kieli on aivan todella helppo. Ehkä maailman yksinkertaisin kielioppi, ja ääntämys sekä sanat ovat kuin suomalaisten suuhun tehtyjä. Meillä on monia samanlaisia sanoja, mutta ne tarkoittavatkin eri asioita. Kannattaa opetella muutama virke, kuten aina matkustaessa vieraaseen maahan – edes kohteliaisuudeksi. Englannilla pärjää kyllä pitkälle, vaikkei ihan tavalliset paikalliset sitä osaisikaan. Indonesialaiset ovat kuitenkin erittäin avuliasta kansaa ja tulevat jo itsestäänkin kyselemään, että tarvitseko kenties apua (indonesiaksi). Elekielellä pärjää ja aina löytyy joku, joka vähän osaa englantia. Majoituspaikoissa ja järjestetyillä retkillä tietysti osataan tarpeeksi englantia. Indonesian kieli ei edes ole paikallisten oma kieli. Se kehitettiin vasta -60 luvulla yhdistääkseen kansaa. Vanhemmat indonesialaiset eivät välttämättä siis osaa edes indonesiaa. Tietysti kielen osaaminen mahdollistaa hyvin itsenäiselle reissaamiselle ilman oppaita, mutta toisaalta oppaita kannattaa silti suosia tuodakseen töitä paikallisille.


Liikkuminen paikasta toiseen

Tapahtuu julkisilla. En edes tiedä, saisiko autoa vuokrata Indonesiasta ja sitä en ikinä itse tekisi. Balilla ei ole julkisia ja siellä on käytännössä pakko siis liikkua taksilla tai opetella ajamaan skootteria niissä ruuhkissa. Muilla saarilla bussit kulkevat usein ja niillä pääsee. Hokee vain paikan nimeä, johon on menossa, niin joku on aina viittelöimässä eteenpäin. Tietysti saarten välillä pitää sitten käyttää lauttaa tai lentokonetta. Pienille saarille ei tietenkään pääse kuin lautoilla tai veneillä.

 

Mistä löytää luotettavaa tietoa busseista ja muusta liikkumisesta?

Itselläni oli mukanani pari vuotta vanha Lonely Planet, joka ei pettänyt kuin vanhentuneiden hintojen suhteen. Tietysti muuten paikallisilta kyselemällä, ja varmaan nykyisin netistäkin. Tosin nettiyhteyksiä ei kaikkialla – varsinkaan saarilla – ole.


Aktiviteettien mukaan parhaat kohteet

Rauhalliset ja pienet paratiisisaaret

Jos nimenomaan etsit totaalista rentoutumista varten niitä turkooseja vesiä, valkoisia hiekkarantoja ja palmuja haluten olla rauhassa ilman biletystä. Saarilla on yleensä yksi majapaikka tai vähän isommilla voi olla useampia majapaikkoja. Suurimalla osalla näistä pienistä saarista ei ole yhtään ruokapaikkaa, vaan majapaikoissa on täysihoito. Useimmissa paikoissa valinnanvaraa ei myöskään majapaikan suhteen ole, eli majapaikat ovat yleensä melko alkeellisia viritelmiä 😊. Totta kai saarten majoituspaikoissa on muitakin matkailijoita – lähinnä reppureissaajia (ainakin todennäköisesti), mutta näillä vältät ne pahimamt biletys-saaret.

  • Pulau Banyak – Sumatra. Voi vuokrata myös kajakkeja ja kajakoida paratiisisaarille, joissa ei asu ketään! Täydellinen esim. häälomakohde, tai vastaava sellainen, jossa haluat vain omalle paratiisisaarelle, jossa voit vain rentoutua täyshoidolla valkoisen hiekan ympäröimänä. Tämä on siis yksittäinen pieni saari, jossa on vain muutama mökkeröinen.
  • Togeanin saariryhmä – useita eri kokoisia saaria ja vaihtoehtoja yöpymiselle. Osalla saarista asuu paikallisia, osa on majoituskäytössä ja osa ovat asumattomia. Majoituskäytössä olevissa saarilla on yleensä yksi majapaikka per saari. Esimerkiksi Bolilangga on niin pieni, että sen ympäri voi uida. Saarilta voi vuokrata kyytejä toisille saarille, jos haluaa välillä vaihtaa majoitusta. Voit myös vierailla ihan vain paikallisten asuttamilla saarilla, joissa talot on rakennettu veden päälle. Una Unan saarelle voi tehdä myös tulivuoriretken. Togeaneilla voi myös sukeltaa. Snorklaaminen ei ole kovin ihmeellistä tuhoutuneiden korallien vuoksi.
  • Banda saaret – Kolme eri saarta, jolta voi valita majoitusta. Pääsaarella on paikallisten asutusta. Hattan saarella oli upeimmat snorklauskohteet, mitä ehkä missään on ollut. Samalla voit tosiaan tutustua mausteiden valmistukseen.
  • Raja Ampat – kalliimpi paikka, mutta koostuu myös useista saarista. Kauimmilla saarilla on parhaat sukelluskohteet, mutta ne ovat myös kalliimpia majoituksia. Raja Ampatilta löytyy sitten taas luksusmajoituskohteita niitä haluaville. Lähimmällä saarillakin rannat olivat todella upeita valkoisia hiekka-palmurantoja, ja snorklaaminen ihan ok :).

Pulau Banyak – Sumatra

Togeanien saarilta – Sulawesi

Sukeltaminen

  • Komodo– upeimmat sukellukset korallien ja merieläinten kannalta, joissa olen ollut, mutta hienoimmat kohteet olivat myös hyvin vaativissa virtauskohteissa. Komodolla voi kuitenkin helpoilla sukelluksilla nähdä mantoja.
  • Raja Ampat on kuuluisa sukelluskohde. Itse olin budjetilla ja yövyin lähimmissä saarissa rannasta katsottuna, jotka olivat edullisia reppureissauskohteita. Sukeltaminen ei ollut täällä kovin ihmeellistä. Kuulemmat kauemmilla saarilla korallit ovat todella hyvässä kunnossa, eli täytyy olla myös valmis maksamaan vähän reppureissaajabudjettia enemmän. Snorklaamalla sen sijaan näki vaikka kuinka paljon haita!
  • Bunaken Sulawesilla pitäisi olla hyvä kohde ja erityisen kilpikonnapitoinen.

Komodon vesissä ui paljon mantoja

.. ja kilpikonnia 🙂

Snorklaus

Usein snorklaamalla näkee ihan yhtä hienoja merimaisemia kuin sukeltamalla, mutta vain eri perspektiivistä. Joka tapauksessa ne kaikista värikkäimmät korallit ovat lähimpänä pintaa.

  • Banda saaret – erityisesti Hatta. Snorklaamisesta ei saanut tarpeekseen usean päivänkään aikana.
  • Alor– näin paljon parvikaloja en ole nähnyt muualla
  • Pulau Weh – paljon mustekaloja ja kilpikonnia
  • Raja Ampat – katso sukelluskohta

Sademetsät ja orangit

Hienoimmat sademetsät ovat Sumatralla ja Kalimantanilla.

  • Ketambe – Sumatralla – vaikeampi paikka tavoittaa, mutta täten myös vähän turisteja ja enemmän vielä ihan alkuperäistä metsää. Eläimiä ei ruokita, joten kaikki, mitä näet ovat oikeasti luonnonvaraisia. Tosin kääntöpuolena on se, että paikalliset eivät ole tottuneet siihen, että isot länsimaalaiset miehet eivät välttämättä ole kovin rauhallisella tuulella saatuaan kolmen päivän ajan pelkkää riisiä syödäkseen.. Voit kuitenkin tehdä myös vain päiväretken, joka taas ei ehkä ole kaiken sen matkustamisen arvoista. Useamman päivän retki mahdollistaa isommat todennäköisyydet orangeille ja muille eläimille.
  • Tanjung Puting – Kalimantan – Tanjung Putingiin tehdään pääasiassa täyshoidollisia jokiristeilyitä pienissä aluksissa- yhdessä veneessä on siis vain yksi seurue. Vanhempani tulivat tervehtimään minua Indonesiaan ja olivat varanneet meille jouluksi tämän jokilaivaristeilyn Kalimantanilta. Olimme jokilaivassa muistaakseni viisi päivää. Ruoka oli erittäin hyvää 😊. Tanjung Putingissa ei juurikaan ole polkuja muutamia satoja metrejä enempää, eli ideana onkin jokilaivasta käsin bongailla apinoita leikkimässä puissa. Joitakin villejä orankeja näimme kaukaa. Tanjung Puting on samalla myös vankeina (esim. lemmikkeinä) olleiden orankien pelastuspaikka. Näitä orankeja varten on erillisiä syöttöpaikkoja, joihin orangit kerääntyvät aterioille. Ihmisiin tottuneet orangit ovat todella ystävällisiä ja saattavat jopa tarttua kädestä kiinni.
  • Bukit Lawang – Sumatra – Helppopääsyinen sademetsä. Tänne suurin osa turisteista tulee katsomaan orankeja Indonesiaan. Ruoka retkillä on todella monipuolista ja hyvää (tiedetään, että turistit tykkäävät muustakin kuin riisistä), ja oppaat osaavat hyvin englantia. Näet varmasti orankeja, mutta luonnonvaraisia orankeja tuskin näet, sillä oppaat ruokkivat niitä (vaikkei saisi), ja orangit tulevat tämän vuoksi lähelle ryhmiä. Viidakko on kyllä muuten todella kaunis. Tosin törmäät muihin ryhmiin koko ajan. Bukit Lawangista voisi tosin tehdä todella monen päivän retkiä, jolloin retket suuntaavaat kauemmaksi rauhallisimmille seuduille, jolloin saatat nähdä vaikka mitä villejä eläimiä. Kolmen päivän retki ei ollut kylläkään tarpeeksi pitkä, sillä se pyöri vain samoilla reiteillä kuin päiväretkeilijät.
  • Ujung Kulon – Jaava – Päivän tai useamman päivän sademetsäretkiä, joissa on mahdollisuus nähdä villejä Jaavan sarvikuonoja. Näimme vain jalanjäljen. Ujung Kuloniin oli vaikea päästä, uimme vahingossa krokotiililaguunissa (koska opas ei tiennyt, että siellä oli krokotileeja), ja sarvikuonoja on helpompi nähdä esim. Nepalissa (tosin sellaisen nähtyäni, en haluaisi välttämättä törmätä uudestaan viidakossa). 

Tanjung Puting jokilaivaristeily – Kalimantan

Tanjung Puting – Kalimantan

Ujung Kulon – Jaava

Tulivuoret

Olen käynyt useammallakin, mutta tässä hienoimmat.

  • Dieng Plateau – Jaava – Volkaanisesti aktiivista maaperää, jossa näkee pulppuavia mutakasoja. Lisäksi todella kauniin värisiä kraaterijärviä. Vaikeampi paikka saavuttaa, mutta siitä syystä jälleen rauhallinen paikka, joissa ei juuri ainakaan aikoinaan ollut muita.
  • Rinjani – Lombok – Tee se vaellus mieluiten kolmessa päivässä, se on oikeasti rankka.
  • Mt.Bromo – Jaava – suosittu, ja ehkä helppopääsyisin, mutta silti sen arvoinen. Kiipeä auringonnousun aikaan läheiselle rinteelle ihailemaan auringonnousua. Mitä pidemälle kiipeät, sen vähemmän muita. Postauksen ensimmäinen kuva on nimenomaan Bromolta.
  • Mt. Ijen Jaava – Erittäin erikoinen paikka, mutta samalla surullinen. Kuinka turistit tulevat katselemaan, kun paikalliset työläiset kantavat rikkijärvestä myrkyllisten rikkihöyryjen keskeltä lähes sata kiloa rikkiä selässään.. Kraaterijärvi on kyllä itsessään todella hieno.
  • Kelimutu – Flores – Kolmiosainen kraaterijärvi, joista jokainen on oman värisensä. Hankalamman matkan päässä.

Kawah Ijen – Jaava

Kelimutu – Flores

Dieng Plateau – Jaava

Dieng Plateau- Jaava

Surffaus

En surffaa, joten en osaa laittaa rantoja järjestykseen. Tiedän, että surffirantoja löytyy Balilta, Lombokilta, Länsi-Jaavalta sekä Mentawailta. Surffin suhteen Bali taitaa kuitenkin olla se helpoin..

Alkuperäiskansat

Monien alkuperäiskansojen luokse ei pääse, koska he eivät pidä turisteista. Osa ottaa vieraita vastaan, mutta olot ovat sitten erittäin alkeelliset ja syödään, mitä hekin, eli mm. palmunkuorta tai hiiltyneitä bataatteja. Vaatii myös pitkiä matkustusaikoja ja lopulta erittäin pitkiä vaelluksia vaikeissa/vaarallisissa olosuhteissa saapuakseen perille. Suosittelen ehdottoman hyvää perehtymistä ja harkitsemista.

  • Mentawai
  • Baliem Valley

Baliem Valley riippusiltaylitykset..

Päivän vaellus viidakon halki Mentawai-heimon luokse


Lisää kirjoituksia Indonesiasta

Erikoisia tarinoita löytyisi Torajan kulttuurista sekä Mentawain ja Papuan alkuperäiskansoista. Tietysti Indonesiasta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka, ja tiedän, että osa on niitä toivonut. Saa nähdä, jos niistä joskus vielä kirjoittaa. Silloin kun kerrottavaa on paljon, ei vain tiedä, mistä aloittaisi. Myös erikoisiaruokatarinoita – mitä kaikkea onkaan tullut maistettua..

Jäikö nälkä?

2 kommentit

Rita 24.01.2020 - 15:19

Hei, olipa kiva lukea kertomuksiasi itselle niin rakkaasta kohteesta! Kuvat ovat upeita! Baliem valleyn opaskin näyttää niin tutulta, että saattaisi olla sama mies kuin itsellä muinoin. Pieni korjaus ramadanista: se ei satu aina kesäaikaan, vaan kiertää eri tahtiin meidän kalenterimme suhteen. Kannattaa tosiaan välttää reissaamista oikeastaan viikkoa-kahta ennen ja jälkeen Idul Fitrin. Kaupungeissa on kaaos, lippuja lennoille, juniin tms on vaikea saada ja ne ovat kalliita.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 27.01.2020 - 07:43

Kiitos ja kiitos sivistämisestä! Aivan, jotenkin kuvittelin, että se kalenterinne mukaan vain sattuu olemaan aina kesäaikaa :). Todennäköisesti tuo ei ollut oppaanne :D. Meillä ei itse asiassa ollut edes opasta, mutta tämä kyseinen henkilö oli joku random mies, joka oikeastaan rupesi seuraamaan ja ahdistelemaan meitä, ja varta vasten halusi saattaa siskoni tuon kaamean sillan yli.. :/

Vastaa

Jätä kommentti