Syitä, miksi olisi ihana asua maaseudulla. Rauha, kiireettömyys, luonto ja lumoavan kauniit tähtitaivaat. Yllä levittäytyvän ylvään Linnunradan ja sen ympärillä joka puolella loistavien planeettojen sekä ziljooninen tähtien alla tunnet itsesi niin pieneksi, murheesi aivan mitättömiksi. Hetken päästä nekin tyystin unohtuvat, kun bongaat ensimmäisen tähdenlennon!
Varpaissa asti kutitteli jo tutkaillessani darksitefinderista Helsinkiä kohtuu lähellä olevia kohteita, joissa olisi mahdollista nähdä Linnunrata. Pian näkisin taas nuo taivaalta tuikkivat tähtöset. Tuntisin hiljaisuuden. Ihan kuin kohtaisi taas rakkaansa, jota et ole hetkeen nähnyt.
Edellisen kerran olin käynyt kunnolla luonnossa syntymäpäivänäni viime uuden kuun aikaan. Sekin oli ekstemporee retki. Tiistaina olisi pelätty käytännön lopputentti, mutta maanantain vastaisen yön oli luvattu olevan kirkas ja olihan uuden kuun aika eli paras hetki nähdä tähdet. Ilmoitin sunnuntaina puolenpäivän aikaan, että nyt muuten lähdettiin telttailemaan Porkkalanniemelle. Markus onneksi innostui telttaretkestä ja voisimme samalla kutsua tätä syntymäpäivälahjakseni. Saimme olla aivan rauhassa telttaretkellä. Ihmettelin, kun meidän lisäksemme paikalla kävivät nopeasti kääntymässä vain kaksi tähtikuvaajaa, joilla oli jo kiire heti takaisin Helsinkiin kuvia myymään.
Tässä välissä ehti sataa monta viikkoa putkeen. Ulkoiluksi riitti päivittäinen kostean puoleinen pyörämatka kouluun ja takaisin.
Markus oli kavereidensa kanssa viettämässä lauantai iltaa, mutta minulla oli suuri tarve päästä tähtitaivaan luo. Yksin pimeään metsään ja sieltä tähtien valaisemille kallioille. Sekä totta kai testaamaan uutta laajakulma objektiiviani. Kuvittelin, mikä voisikaan olla parempi tapa viettää viikonloppua? Pelkkä ajatuskin savuisista, meluisista ja hajusteilla kyllästetyistä illanviettopaikoista puistatti.
Kohteeksi valikoitui Porkkalanniemen takana olevan niemi; Kopparnäs. Otin perheeni koirat kavereiksi ja ajoin kohti pimeyttä revontuliretkeä muistuttaviin toppavarusteisiin pynttäytyneenä – näyttihän mittari lämpötilaksi -1 celssiusta. Ei siis reissu kaatuisi ainakaan vaatetuksen pettämiseen.
Tähtitaivas saa joka kerta ällistymään. Sitä ei voi kun pohtia suurempia kysymyksiä. Miten me muka olisimme näistä kaikista ainoa planeetta, jolla on älyllistä elämää? Miten koko maailmankaikkeus on ensi kertaa saanut alkunsa? Tyhjästäkö muka alkuräjähdys syntyi? Mahdotonta edes käsittää Linnunradan suuruutta, puhumattakaan sen maailman kaikkeuden. Asteroidit ja meteorit lentelevät ympärillämme, kuinka helposti yksikin suurempi niistä voisi tuhota tämän kaiken. Kysymyksiä ilman vastauksia, joita on saanut itselleen esittää siitä asti, kun oppi lukemaan ja kävi ensi kertaa planetaariossa.
Ensi kerralla otan Markuksen mukaan Kopparnäsiin. Paikassa oli jotakin todella romanttista. Tähtien lisäksi se pieni tulikatos, jossa lämmitellä, juoda termoksesta kaakaota ja paistaa retkieväitä. Kumpi bongaa enemmän tähdenlentoja?
Ja hei! Nythän on taas se aika kuusta.
8 kommentit
Apuaaa miten ihania kuvia. Miten ihmeessä tällaisia kuvia pystyy ottamaan, olet kyllä niin lahjakas! Meinasin ennen viimeisen kappaleen lukemista ehdottaa, että nappaat mut mukaan ensi kerralla kun menet Kopparnäsiin, me nimittäin asutaan aika lähellä 🙂 Olin pikkutyttönä aivan ”obsessed” tähdistä ja taivaasta, ja huomaan innostukseni heräävän taas kun katselee näitä sun kuvia!
Kiiitos Tiina! No mutta hei! Mähän ehdottomasti otan sut mukaan, kun ensi kerran olisi kirkas kuuton taivas :)). Mukava saada seuraa ja kuulostat huomattavasti Markusta innokkaammalta 😀
Kuulostaa kyllä kivalta seikkailulta 🙂 !! Ihanaa päivää!
Oi, ihan huikean näköistä ja mielettömät kuvat! Olin itse perheen kanssa tuossa joskus reilu kuukausi sitten ystävillämme Karkkilassa. Istuttiin nuotiotulen ääressä ja myöhemmin illalla käveltiin pikkuisen sivummalle. Ja voi mikä upea tähtitaivas ja linnunrata! Tosielämän planetaario. Näin Helsingissä asuvana kyllä jää usein niin paljosta paitsi. Luonto on parasta. ❤ Onneksi Helsingissäkin on kyllä luonto tosi lähellä, mut tähtitaivasta ei kyllä ihan kaupungin kyljessä oikein näe.
Kiitos! Tähtitaivas ja Linnunrata on vaan kerta toisensa jälkeen aina yhtä upeita <3. Nimenomaan, nuo ovat juuri syitä, miksi haaveilen ainakin välillä asuvani Lapin erämaassa. Mutta onneksi ei Helsingistäkään tarvinnut ajaa kuin puoli tuntia, että pääsi näkemään tähdet. Ei toki se sama tähtitaivas, mikä nyt vaikka Lapissa, mutta aivan uskomattoman kaunis silti :).
Mahtavia kuvia! Pihin tästä taas taustakuvan, jooks…
Oletko käsitellyt kuvia, vai näkyikö Linnunrata oikeasti noin kirkkaana? Ja värit?
Sopii kyllä, en vain tiedä, onko tarpeeksi iso tiedostokoko :(. Tottahan kirkkauta on korostettu. Tosin väreille en ole sinänsä tehnyt mitään, vaan kaikki muut kuin siniset värit tulevat kaupungista heijastuvista valoista, joita kamera tuntuu joka kerta lukevan hieman eri tavalla. Linnunrata kyllä näkyi todella, todella kirkkaana, mutta todellisuudessa taivas näyttää planteerioilta, melko mustalta, jossa on älyttömän kirkkaita tähtiä. Kun sitä sitten ottaa kuvan, niin yhtäkkiä kamerassa kaikki näyttää ihan erilaiselta. Ihmisen hämäränäkö on niin huono. Jos meillä olisi yhtä hyvä hämäränäkö kuin kameralla, niin kuvat näyttävät sen, mitä silloin näkisimme :). Siksi juuri on kiehtovaa kuvata pimeällä.
Hei Saara,
Kiitti lisäinfosta, ompa mielenkiintoista! Huonona kuvaajana ei tule ajatelleeksi, että jotkut Asiat voisivat näkyä paremmin kuvassa kuin silmällä, kun omissa kuvissa asia on päinvastainen.
Taustakuvasta tuli hyvä, laatu ei kärsinyt ja kollegat Ovat jo ihmetelleet pohjoisen kauneutta. Kiitti!