Home Matkat Grand Staircase Escalante – Utahin ”hidden gem”

Grand Staircase Escalante – Utahin ”hidden gem”

8 comments

Jostain syystä tämä valtava luonnonsuojelualue ei ole saanut kansallispuiston leimaa. Hyvä niin, sillä väki väheni ja maisemat parani entisestään.

En itsekään ollut kuullut Escalantesta halaistua sanaa ennen kuin zoomailin google mapsia, että mitäköhän kaikkea meidän reitiltä voisi löytyä. Hmm, kartalla näkyy valtava vihreä alue (älä herättele toivoja, kyseessä on edelleen aavikko) nimeltä Grand Staircase Escalante National Monument eli siis jotain luonnonsuojelualuetta se on. Googlataan, ”Escalante” ja wow!

Skippasimme tarkoituksella koko maailman tunnetuimman slot canyonin (kertokaa joku suomennos tälle veden uurtamalle erittäin kapealle kanjonille?) eli Antelope Canyonin – tiedäthän, se Windowsin taustakuvasta tuttu. Olimme erehtyneet jo toiselle turistibussikohteelle eli Horseshoebendille. Nope. Koko luontokokemuksesta menee kaikki hohto ja ilo, kun ympärilläsi parveilee bussilastillisia ihmisiä. Antelope Canyoniin pääsi vain maksamalla itsensä turistikierrokselle kymmenien ja kymmenien muiden ihmisten kanssa rajoitetuksi ajaksi alas kanjoniin. Valokuvia on turha toivoa ottavansa kuin ylöspäin, ellei olisi maksanut itseään yli sadan euron valokuvakierrokselle, jolloin opas olisi hätyytellyt ihmislaumoja kuvista pois, jotta ehtisit napata kuvan instagramiin luoden seikkailutunnelmaa – vain sinä yksin hienossa kanjonissa.

 

  

Ei kiitos. Jatkoimme eteenpäin Monument Valleyn ja Capitol Reefin kautta Escalanteen.

Escalante oli sitä, mitä jokainen(?) haluaa matkoiltaan. Ei juuri muita ihmisiä. Maailmanluokan eeppisiä luontoihmeitä. Ei Amerikassa yleensä vallitsevia tiukkoja rajoituksia. Sai telttailla vapaasti missä tahansa. Ei varsinaisia merkattuja patikointipolkuja. Ei päällystettyjä teitä ja kaikkea valmiina. Tässä kohtaa kiitimme, että olimme vahingossa vuokranneet nelivedon. Saatoimme päästä minne vain. (Ilman nelivetoa Escalante on melkeinpä no go-zone).

Suurimman vaikutuksen meihin teki nuo erittäin kapeat slot canyonit. Katso nyt vaikka kuvia! Ei ne voi kuin kokea itse. Suoraan kuin 127 tuntia-elokuvasta. Monessa kohtaa sai ahtautua sivuttain menemään kanjonin seinien raapiessa ihoa (reppu ei mitenkään mahtuisi selkään). Yhdessäkin kohdassa oli tiputtauduttava kapeasta aukosta lähes kaksi metriä alaspäin. Ei klaustrofobisille. Kanjonien läpi ahtautuminen oli hauskaa ja kaunista. Miten luonto onkin muotoillut jotain näin kaunista?

Markuksen taidonnäyte karja-aidan alituksesta.

Coyote Gulch oli täynnä upeita luonnon kivikaaria

Coyote Gulch, Näetkö pienet ihmiset pohjalla – antaa vähän skaalaa!

Upea kanjoni oli myös Coyote Gulch. Kanjonin pohjaa saattoi patikoida kaksi päivää korkeiden punakivisten seinien ympäröimänä. Matkalle mahtuu vesiputouksia ja upeita kivimuodostelmia, erityisesti kaikenkokoisia kaaria. Päästäkseen alas kanjoniin oli taas ensin ahtauduttava kapean halkeaman läpi, minkä vuoksi ihmiset tuovat köyttä mukanaan laskeakseen rinkat edeltä kanjonin reunalta alas. Köyttä tarvittiin myös ylös kanjonista kiipeämiseen, vaikka Markuksen mielestä tuosta 45 asteinen 100 metriä korkeasta seinämästä oli ihan turhaan peloteltu.

Escalante on täynnä mitä erikoisimpia kivimuodostelmia. Tässä luonnon taidonnäyte alaleuan hampaista.

Entäs sitten Wahweap Hoodoos. Lähdimme patikoimaan pimeää vasten kuusi kilometriä aavikkoa pitkin kohti Hoodooseja. Niistäkin olin sattunut vain sattumalta kuulemaan yöpyessämme väliyötä air b&b:ssä. Isäntämme osasi ojennella kuvia ”lähiseutujen” ihmeistä ja sieltä bongasin nuo korkeat kivipilarit, joiden päällä keikkui asteroidin näköisiä paloja.

”Näin uskomattomassa paikassa et oo muuten koskaan yöpynyt ennen. Nyt löyty elämämme telttapaikka. Nimittäin telttapaikka Marsista!” Markus hihkui löytäessään teltalle hyvän spotin.

Marsilta koko paikka tosiaan näyttikin. Eikä nähty ristin sielua missään – eikä seuraavanakaan päivänä. Kojootit ne vain ulvoivat yöllä.

 

Kiinnostunut Jenkkien matkasta?

Grand Canyon – uniikki yöpymisvinkki
Joshua Tree National Park ja Mojave Desert
Zionin kansallispuisto
Reissuvideo Amerikasta ja road trip-reittiehdotus

Jäikö nälkä?

8 comments

Airi K. 18.08.2018 - 13:11

Uskomattoman upeita maisemia – varmasti elämys. Ja vielä bonuksena, että ilman matkailijalaumoja.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 20.08.2018 - 08:39

Kiitos kommentista ! Uniikit maisemat saivat kyllä luontomatkailijan ymmälleen :).

Reply
Leena/Mansikkaheinä 19.08.2018 - 09:46

Ihan huikeaa! Upeita kuvia uskomattomista paikoista! Kiitos Saara!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 20.08.2018 - 08:47

Kiitos sinulla Leena! 🙂

Reply
MS 19.08.2018 - 14:36

Tosi hienon näköinen reissu. Me ajettiin Las Vegasista Havasupai Fallsin lähtöpaikalle, patikoitiin Havasu Falssiin (tosin luvat piti hankkia kuukausia etukäteen), upea paikka. Sieltä Grand Canyonille, Zioniin ja Salt Lake Cityyn ja kohti pohjoista Yellowstonen kansallispuistoon. Suosittelen seuraavalla reissulla lähtemään vielä ylemmäs Utahiin, jossa on upeita paikkoja. Kuiva maasto muuttuu nopeasti vehreämmäksi ja vuoristoiseksi Salt Lake Cityä lähestyessä. Salt Lake Cityn tienoilla myös salaisempia kuumia lähteitä patikointimatkan päässä, jossa ei käy kuin paikalliset esim. Diamond Fork Hot Springs, Utahissa. Myös Bonnevillen suola-aavikko, Utahissa oli omaa luokkaansa. Harmi ettei tuota Grand Staircase Escalantea tajuttu, käytiin näissä kyseississä turistikanjoneissa Arizonan puolella lähellä Horse Shoe Bendiä, nimeltää siis Antalope Canyon. Paljon oli porukkaa, mutta opastettu 2 tunnin retki (ei siis kuvausretki) oli 25 dollaria per nuppi ja alueella syntynyt ja kasvanut intiaani osasi kertoa hyvin alueen historiasta ja kansastaan muutenkin, joten ahtaudesta ja turisteista huolimatta hieno kokemus. Ensi reissulla ehdottamasti tuonne Grand Staircase Escalantella mentävä.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 20.08.2018 - 08:54

Ohh! Te pääsitte Havasupa Fallseille! Me ei vaan osattu suunnitella niin pitkälle, että oltaisiin voitu sanoa, mitkä päivät oltais Havasupalla, niin se jäi välistä:/. Kiitos suosituksesta. Tarkoitus olikin ajaa aluksi Yelowwstoneen asti, kunnes tajuttiin, miten pitkät välimatkat ovat eikä jaksettukaan ajaa. Niinpä ne pohjoisemmat alueet jäävät seuraavaan reissuun :). En tosiaan tiennyt, että jos Salt Lake Cityn läheltä löytyisi jo kuumia lähteitä. Vau, suola-aavikokkin missattiin! Damn, nyt on kyllä pakko lähteä takas :D. Luin kyllä kokemuksia netistä Antelope Canyonista että on ollut kaikesta huolimatta hieno retki, mutta ei silti houkutellut. Hinnatkin olivat nykyään perusretkeltä alkaen 40 dollaria.. Kiitos vinkeistä :). Teille ensi kerraksi Escalante listalle!

Reply
Tanja 11.11.2018 - 15:09

Nämä sun ottamat kuvat ovat tehneet muhun todella suuren vaikutuksen! Olen jo vuosia halunnut päästä käymään jenkkilässä ja koluamassa kansallispuistoja, mutta olen vaeltajana aika keltanokka. Olen kyllä tehnyt pari viikon mittaista Lapin vaellusta ohjatusti, mutta niistä on jo kymmenen vuotta aikaa. Itsekseen (tai siis kaverin kanssa) lähteminen ulkomaille vaeltamaan on ison kynnyksen takana. Päivän retket ovat toki aina ok, mutta telttayöpymishommat arveluttavat. Mitkä näistä sinun kirjoittamistasi paikoista ovat päiväpatikaksi soveltuvia? Tai pystyykö tällainen tavan tallaaja ylipäänsä noissa kulkemaan tappamatta itseään? 😀

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 17.11.2018 - 04:55

Amerikka on kyllä yksi kohteista, joita kaikista eniten suosittelen luonnon puolesta :). Oikeastaan kaikista eniten siellä olikin päiväretkiä – yön yli retket oli aina haastavampi löytää ja vaati enemmän lupia ja järjestelyjä. Kaikissa käymissämme kansallispuistoissa siis päiväretket onnistuvat tosi hyvin. Lähinnä telttailu leirintäalueilla on siitä hyvä, että on valmiiksi lähempänä reittejä ja pääsee ajoissa liikkeelle. Monissa kansallispuistoissa lähimmät majoitukset kun ovat aika kaukana tai kansallispuistojen sisällä olevat majatalot on varattava todella ajoissa.

Reply

Leave a Comment