Kaupallinen yhteistyö – Quickies Buddha Bowl
Paahdettua bataattia, porkkanaa, punajuurta, kukkakaalia, marinoitua sipulia, kikherneitä, herkkusieniä, hummusta, riisinuudelia, tomaattia, kurpitsansiemeniä. Kaikki kvinoapedillä. Lukuisilla mausteilla vielä maustettuna. Joskus olisin ihan vain periaatteesta viettänyt pari tuntia valmistamassa tätä annosta saaden samanmakuisen lopputuloksen kuin mitä nyt sai kahdessa sekunnissa. ”Tosi hyvää. Maistuu ihan sun tekemältä ruoalta”, kommentoi Markus.
”Haluamme tarjota suomalaisille parasta mahdollista valmisruokaa” onkin yhteistyökumppanini, kahden suomalaisen pienyrittäjäkaksikon, Quickiesin motto. Quickiesiin ja heidän uuteen valmisruokainnovaatioon pääsin tutustumaan uusimman valokuvausprojektini kautta. Heistä lisää tässä alempana. Ensin mietin, miten olen ylipäänsä päätynyt arkeen, jossa arvostan valmisruokia (hyviä sellaisia).
Joskus tosiaan käytin about kaiken kotona vietetyn ajan ruoanlaittoon. Hyödynsin opiskelijahintaisia lounasruokailuja aniharvoin. Olihan minun syötävä edellispäivän paistokset lounaalla pois, jotta voisi taas testata jotakin aivan uutta illalla. Nyt olen jo ohi sen maanisimman joitakin vuosia jatkuneen ruoanlaittokauden, jolloin saatoin iltayhdeltätoista alkaa väsäillä vielä terriinejä. Kun on tullut testattua vähän kaikkea laidasta laitaan, niin vapaa-ajalle on löytynyt ruoanlaiton lisäksi muutakin kiinnostavaa sisältöä. Hyvästä ruoasta en silti haluaisi tinkiä.
Tosin täytyy myöntää, että kuluneen syksyn aikana arkiyhtälöön on tullut vielä uuden asunnon laittaminen, ja ruokailu on välillä ollut aivan retuperällä. Kaupasta on tarttunut mukaan yhtä sun toista enemmän tai vähemmän kehuttavaa. Välillä ruokailu on yltynyt ihan vain voileipäralliksi. Valmisruokia on testattu. Suuria suosionosoituksia ei ole juuri jaettu. Vihersalaattipohjaiset salaatit kyllä kelpaavat, mutta pian on jo taas nälkä.
Arkirumbahaaste (nuku, matkusta, tee työsi, matkusta, hoida asioita, laita ruokaa, nuku) on jokaiselle palkkatyössäkäyvällä tuttua. Lapsiperheillä vielä parilla lisäkohdalla höystettynä. Arjen vapaa-ajan lisäämiseksi olen yrittänyt miettiä seuraavia ratkaisuja:
- Ratkaisu 1: Nuku vähemmän. Tehty jo. Älä vähennä yhtään enempää.
- Ratkaisu 2: Vaihda työpaikkaa lähemmäksi kotia – itsellänikin kuluu yli 2 tuntia päivässä matkustamiseen. Juuri olen vaihtamassa työpaikkaa pidemmän matkan päähän, eikä työpaikan vaihtaminen ole kaikille edes mahdollista. Entä etätyöt? Ei omassa ammatissani mahdollisia.
- Ratkaisu 3: Tee lyhempiä työpäiviä. Ei mikään helppo asia neuvotella. Jos nyt ensin pystyisi tekemään edes vähemmän ylitöitä.
- Ratkaisu 4: Älä urheile. Siitäkin on jo karsittu ja keskitetty se viikonloppuihin. Liikunnasta nyt muutenkaan ei pitäisi kauheasti tinkiä.
- Ratkaisu 5: Pakolliset hoidettavat asiat? Mitä nämä edes on? Jotakin juoksevia asioita, joita varten minulla on jatkuvasti päivitettävä lista puhelimessani, etten unohda niitä. Käy siellä, täällä ja tuolla. Suunnittele jotain, hae jotakin, palauta jotakin. Nimi pakollinenkin sen sanoo, ettei niistä oikein voi karsia…
- Ratkaisu 6: Ruoanlaiton tehostaminen. Tämän täytyy olla se helpoin ja konkreettisin asia, jota voi muuttaa.
Kuinka tehostaa arkiruokailua?
Kaksi lämmintä ateriaa päivässä he sanovat. Normaalisti tämä kyllä toteutuu- olkoonkin, että toinen niistä ei välttämättä ole konkreettisesti lämmin. Kun työpaikalla ei ole ruokalaa, niin kenelle tahansa on haaste valmistaa itselleen ja puolisolleen jatkuvasti nuo kaksi ateriaa päivässä – puhumattakaan sitten vielä lapsilleen.
Vai että valmista isompia annoksia kerralla, kuten Markus neuvoo. Syö vähemmän, sanon minä. Valmistan jo kerralla niin isoja annoksia, kun nyt kattilaan tai pannuun mahtuu.
Tee yksinkertaisempia ruokia, neuvoo Markus. Hyvin nopeiden ja yksinkertaisten ruokien arsenaali ei ole tosiaan koskaan liian suuri. Meksikolaisen arkilautasen ja pastavariaatioiden piiri pieni pyörii. Vaikka näitä arjen nopeita omastakin blogistani löytyy paljon lisää, niin siinä vaiheessa, kun pää on työpäivän jäljiltä typötyhjä, sitä vain kaupassa tarttuu summamutikassa johonkin.
Tilataan woltilla jotain. Ei kun eipäs tilatakaan. Ei woltti kuljeta meille asti.
Haetaan lähiraflasta jotain. Ei kun eipäs haetakaan. Mäkkäriin en kyllä mene. Ja sitäkin vähemmän tuohon pubiin. Ja jos kerran kotiin ostettaisiin jotain mukaan niistä kuvitteellisista lähirafloista, niin miksei samantien sitten vain lähikaupasta valmisruokaa. Eihän valmisruoassa ole periaatteessa mitään huonoa, kunhan se on monella tapaa hyvää :D.
Quickies Buddha Bowl – yksi ratkaisu arkiruokailuun
Kun joku muu on valmistanut käsin täysin saman makuisen annoksen kuin olisin itse valmistanut, niin eikö se ole melkein kuin itsetehty? Plussana säästyi vielä runsaasti aikaa ja vihanneshävikkiä, ja sitä kautta todennäköisesti rahaakin. Parempi kysymys on, voiko täysin käsityönä alusta asti valmistettua ruokaa kutsua valmisruoaksi? Sehän olisi kuin Markus kutsuisi minun tekemääni ruokaa valmisruoaksi? Sitähän se hänelle kyllä onkin.
Heti alussa luettelenkin jo tuon pyörryttävän määrän kasviksia, mitä Buddha Bowl sisältää. Eikä muuten sisällä niiden lisäksi mitään muuta. Ei ainuttakaan happamuudensäätämisainetta, säilöntäainetta tai muutakaan epämääräistä sanaa. Terveellisyys ja laatu check. E-koodittomuus check.
Tapasin toisen Quickiesin takana olevista yrittäjistä, Katjan, iltakymmenen jälkeen. Hän oli juuri saanut päivän viimeiset Buddha Bowlit pakettiin kuusitoistatuntia keittiössä häärittyään. Ehtisihän siinä pari tuntia nukkua ennen herätystä. Väsymyksestä ei ollut merkkiäkään. Innostus paistoi kasvoilta. Kyllä minäkin olisin yhtä innostunut, jos olisin yrittäjien yritysidean epäilijöille onnistunut näyttämään muka-mahdottomuuten mahdolliseksi. Suomalainen pienyrittäjyys ja käsityöläisyys check.
Epäilijät ovat epäilleet, ettei olisi mahdollista valmistaa käsityönä oman checklistani mukaista valmisruokaa: tuoretta, terveellistä, monipuolista, maukasta, täyttävää ja vielä suht edullista (suositushinta n. 6e) valmisruokaa – ja ilman noita lisäaineita. Pakettikin vielä täysin kierrätettävä. Maku, ekologisuus ja hinta check.
Tätä minäkin Katjalta kysyin. Että miten te pystytytte, ehditte ja jaksatte kahdestaan kuoria porkkananne käsin alusta asti ja tuottaa valmisruokaa, jota jaetaan ympäri pääkaupunkiseudun kauppoja? Ei kuulemma se kuoriminen ja pilkkominen, vaan annosten pakkaaminen onkin se suurin aikahaaste. Käsityöstä ei kuitenkaan aiota tinkiä, vaan sitten täytyy miettiä lisäkäsien palkkaamista, jos Buddha Bowlit lähtevät hyvin myymään. Niin kuin ovat lähteneetkin. Itse sain tehtäväkseni maistella ja kuvata tätä suosituinta bowlia, joka on täysin vegaaninen ja gluteeniton. Lisäksi löytyy kana- ja lohiversiot. Monipuolisuus check.
Ruoassa omasta mielestäni tärkeintä on maku ja laadukkuus. Markuksen mielestä määrä taas on tärkeintä. ”No tästä kyllä tuli täyteen. Vähän liiottelin leipämäärän kanssa.” Riittoisuus check.
Ruoka oli siis hyvää ja sitä oli riittävästi.
2 kommentit
Näyttääpä himpuran hyvälle! Tosi iso kätten taputus tälle yrittäjälle! Ja hyvä kun vinkkasit täällä, koska itse en edes silmäise valmisruokahyllyä, joten empä olisi tätä löytänyt. Nyt tietää sitten, että tiukan paikan tullen on varteenotettava vaihtoehto. Mikäs näiden saatavuus on? Pikkumarketeista ja sekä S että K?
Harvemmin niitä tulee tarkemmin syynättyä. Jotakin valmisruokia olen tosiaan viimeaikoina joutunut hyödyntämään ja siksi jonkin verran tuttuja :D. Yleensä ei tosiaan mitään hurrattavia makuelämyksiä ole tullut ja kaikenmaailman lisäaineet vielä niissä usein.. (Jokaiselle Tikka Masala on ollut yksi ihan hyvä, mutta tooosi pieni annos.) K-kauppojen valikoimassa tosi hyvin ainakin Helsingissä :).