Home Ajatuksia Älä osta mitään – joulu

Älä osta mitään – joulu

11 comments

Sain eilen ahdistuksen omaisen siivousvimman, mikä nyt yleensä saattaakin juuri iskeä vain silloin, kun pitäisi tehdä jotain oikeasti tärkeää, kuten lukea lopputenttiin. Ympärilläni tuntui olevan aivan liikaa tavaraa.

Olin koko päivän samalla pohtinut, mitä ihmettä annan joululahjaksi. Nykyisin, kun ei keneltäkään mitään puutu. Entä missä välissä lahjoista piti tulla niin spesiaaleja? Ehkä elän vain kuplassa, mutta nykyään, kun lahjat ovat (kaveripiirissä) menneet siihen, ettei Firenzen lentolippuja vähäisempi lahja ole edes lahja.

Viskelin tavaroita kellariin, kierrätykseen (mutta ne Afrikan lapsetkin jo hukkuvat vaatteisiimme) ja roskikseen. Elämme hurjassa tavarapaljoudessa, mutta silti lapset saavat yhä korkeampia joululahjapinoja. En tiedä mitään Tigeria ahdistavampaa kauppaa. Kertakäyttökrääsää. Ei tällaista kulutusta vaan maapallomme kestä…

Lopulta koin pienen valaistumisen hetken. En antaisi tänä vuonna yhtään lahjaa. Pistän kaiken sen rahan luonnonsuojeluun, muovipusseihin hukkuville kilpikonnille ja muuhun hyväntekeväisyyteen – kohteita varmasti riittää. Siinä se nyt tuli, anteeksi sukulaiset, kun paljastin jo suunnitelmani. Se tuntui ainoalta mahdolliselta hyvältä teolta.

Ehkä nyt sitten “lohdutuslahjaksi” itse tekemiä karkkeja pussukallinen. Ruokalahjojen lisäksi hyväksyttävien lahjojen listalla on edelleen tietysti teatteri- ja balettiliput, ravintolalahjakortit, lupaus luisteluretkestä kaakaon kera, retki Porvooseen… Ja eiköhän se välttämätön materiakin löydy kirppareilta :).

Älä osta mitään-joulu tuntuu niin huojentavalta päätökseltä. Lähde ihmeessä mukaan!

 

Jäikö nälkä?

11 comments

Johanna 11.12.2017 - 11:07

Hei,

Onnea älä osta mitään – Joululle ja ihanaa, että valitset hyväntekäisyyskohteita. Muovipussit meressä huolettavat minuakin.
Koska en pysty itse yhtä ylevään toimintaan, yritän panostaa elämyksiin ja aikaan. Itse pidän kovasti lahjoista, joissa tehdään jotain yhdessä. Yhteinen aika on todella arvokasta, ja lahjahan voin olla vaikka yhteinen luontoretki, ja itse tarjoaa eväät. Sun eväillä lahja olisi jo todella hieno 😉

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 11.12.2017 - 16:05

Kiitos kannustuksesta! Pelkäsin tätä kirjoittaessa, että nyt minut leimataan joulunpilaajaksi..:D Nuo lahjat nimenomaan ovat niitä parhaita lahjoja; elämykset, aika tai jokin itse askarreltu ihanuus :).

Reply
Sari Atula 11.12.2017 - 12:01

Ihana postaus! Juuri noin, kannattaa antaa elämyslahjoja tai sitten antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Koska äidit ovat kuitenkin aina äitejä, voipi olla että vielä jonkun pikku (maistuvan) lahjan saat kuitenkin… ja onnea lopputenttiin!!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 11.12.2017 - 16:01

Kiitos 🙂 Haha, se lukikin tuolla lopussa, että eiköhän karkkeja silti tule ;).

Reply
Ella 11.12.2017 - 16:40

Jep, täysin samaa mieltä! Tulin äidiksi tänä vuonna, ja olen jo nyt ahdistunut siitä tavaran määrästä mitä läheiset kuvittelevat vauvan ja myöhemmin taaperon tarvitsevan. Toivonkin kaikilta, etteivät hankkisi mitään uutena, tai mikä parasta, eivät hankkisi ollenkaan. Jouluilonpilaaja? Ehkä, mutta juuri lapsen myötä on tullut suuri tarve elää ekologisemmin.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 11.12.2017 - 17:37

Voin kuvitella. Lasten jouluja seuranneena sille tavarapaljoudelle ei vain ole loppua :D… Taaperot eivät vielä ymmärrä lahjoja, mutta leikki-ikäisille lapsille on tietysti annettava jotakin. Se paljous on vain on se ongelma. Ja nimenomaan, eikö leluja voisi hankkia käytettynä, niihinhän tämä maailma on jo ennestäänkin hukkumassa? Voi helposti tuntua, ettei kirpparilta ostettu käytetty lelu sovi lahjaksi, mutta tässä meillä on vain ajatusongelma.. Ikävä, kun joulu on muuttunut tällaiseksi kulutusjuhlaksi :(.

Reply
Marjo-Riitta 11.12.2017 - 17:33

Täysin samaa ahdistusta podetaan täälläkin! Hyvä idea, pitänee itsekin harkita. Tänä syksynä ei valitettavasti ole hirveästi valmistunut mitään itsetehtyäkään – viime syksynä tikutin kahdeksat (8!) villasukat lämmittämään saajiensa jalkoja.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 11.12.2017 - 17:40

Ihana, että meitä on useampi potemassa tätä ahdinkoa. Etköhän ole viime syksynä jo tämänkin joulun edestä tehnyt sukkia :). Itse tehdyt villasukat on muuten ihana lahja.

Reply
Anna 12.12.2017 - 10:01

<3

Reply
Glotter-Bäckerin 13.12.2017 - 09:50

Sulle on Saara iskenyt maailmantuska! Mua se on jäytänyt kanssa jo pitkään, aina välillä pomppaa esiin, kuten just joulun alla kun mainosten tavaramäärä putoaa niskaan. Kierrätysjoulu on testattu, erityisesti sinä jouluna kun muutin joulun alla – en taatusti ostanut mitään vaan lahjoitin kummilapsillekin suoristusrautaa ja kirpparikirjaa – hyvin meni käytetty tavara läpi. Ei (edes) lapset ajattele, että onko tuote nyt varmasti tuliterä ja saako taistella ostopakkauksen kanssa. Joskus (hätäpäissäni) olen myös lahjoittanut lupauksen yökyläilystä tai ensi kesän mikroautoilusta tai kerran jopa kortin, jossa kerroin ilmoittaneeni isän maratonille 😀

Sellaisia lahjoja toivon itsellekin. Älkääkä ainakaan vain paketoiko mun lahjoja! Se kierrätyskelvottoman lahjapaperin ja narun määrä on karmiva! Sitä ajatusta täytyy vielä iskostaa lujasti lähipiirin päähän, etenkin kun tuli just huono omatunto, että lennän joulun viettoon.

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 13.12.2017 - 21:31

Jep maailmantuska nimenomaan. Tänä vuonna tää kierrätys/lahjaton joulu näyttää jo hyvin toteutuvan, kun kaikki muutkin perheenjäsenet ovat ilmoittaneet antavansa vain jotain pientä, mikä mahtuu kirjekuoreen korkeintaan- kortti tai lahjakortti :D. Haha, me ollaan monta vuotta siskon kanssa paketoitu lahjat hesariin, ja äiti on sitten vähän valittanut, että paketit eivät ole kauniita. Sitten oon paketoinut myös pakkauspaperiin, jota kertyy välillä kun ostaa jotain astioita (sellaista ruskeaa). Sen aina säilytän :). Hahahaa, mikä mahtava joululahja, ilmoittaa toinen maratonille :D.

Reply

Leave a Comment