En voinut lopettaa syömistä – terveisin siskoni
Valitse mieleisesi marja näihin tahmean pehmeisiin ja kinuskiselta maistuviin blondieihin. Tai tee kuten minä, joka ei osannut valita, ja lisää kaikki saatavilla olevat vaihtoehdot! Itse käytin vadelmia, mustikoita, punaviinimarjoja, karviaisia ja raparperia (ei toki ole marja). Näin jokainen syöjä voi valita mieleisensä palan. Tämä herkku todellakin hupeni hetkessä, kun sitä vain aloitti syömään, joten suosittelen, että teet tätä suuremmalle porukalle. Kolmestaan kun syö tämän, niin tulee vain hiukan syntinen olo 😉
Blondiet ovat siis brownien serkkuja, mutta suklaan sijasta käytetään valkosuklaata. Vaikken olekaan valkosuklaan suurin ystävä, niin nämä blondiet ovat iso NAM. Varsinkin, kun taikinan voi on ruskistettu ja päälle lisätty merisuolaa taittamaan makeutta. Alkuperäisestä reseptistä vähensin n. 1,5 dl sokeria, jolloin sain niistä mieleiseni makuisia.
Blondie-resepti on omaksuttu Gordon Ramsaylta, joka sekoitti siihen kuivattuja karpaloita. Itse vähensin reseptistä huimasti sokerin ja voin määrää (joita edelleenkin on kiitettävästi) ja lisäsin tuoreita marjoja (sekä poistin karpalot), ja merisuolaa. Kyllähän valkosuklaa on ihanaa marjojen kanssa. Suosittelen ruskistamaan voin, mutta tämä ei ole aivan välttämätöntä, jos kiire iskee. Ruskistaminen tuo mukavaa pähkinäistä ja toffeemaista makua, ja voi maistuu hieman vähemmän voiselta sen jälkeen.
Blondiet säilyvät testatusti hyvin pari päivää etukäteen valmistettuna ja kenties mehevöityvätkin. Parasta ne ovat huoneenlämpöisenä, joten otathan ne jääkaapista huoneenlämpöön hyvissä ajoin etukäteen (noin neljä tuntia). Itse säilytin niitä kyllä koko kaksi päivää huoneenlämmössä ilmatiiviissä rasiassa, mutta joku saattaa haluaa säilyttää jääkaapissa. Leipomiseen voit käyttää joko pakastettuja tai tuoreita marjoja. Maistuu tämä talvellakin!
P.S. Oma suosikkini oli mustikka. Ei kun raparperi. Ehkä sittenkin vadelma, joo vadelma. Tai ehkä ei.
Tahmean pehmeät marjablondiet
Yksi uunivuoallinen. Itse levitin puolikkaalle pellille, kun ei ollut juuri silloin uunivuokaa.
Tarvitset
200g voita
3 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
200g valkosuklaata
n. 0,75 dl valitsemiasi marjoja (en keksi yhtään, joka ei sopisi. Loistavia vaihtoehtoja ovat mustikka, vadelma, puolukka, raparperi (ei kyllä ole mikään marja…), viinimarjat, karviainen ja kirsikka)
hienoa merisuolaa
Ohjeet
- Lisää voi kattilaan ja sulata se. Suosittelen ruskistamaan voin eli keitä voita matalalla lämmöllä, kunnes se alkaa ruskistua, ja tuoksua ja maistua pähkinäiseltä (jos käytät lämpömittaria, niin voi on valmista, kun se on 165 astetta). Voita ei tarvitse juuri sekoitella samalla. Tähän kuluu n. 5 minuuttia.
- Poista kattila levyltä. Lisää joukkoon sokeri ja sekoita voimakkaasti joukkoon. Anna jäähtyä hetki.
- Rouhi tällä välin valkosuklaa kohtuullisen suuriksi paloiksi.
- Esilämmitä uuni 180 asteiseksi.
- Lisää kananmunat joukkoon yksitellen sekoittaen jäähtyneeseen seokseen.
- Lisää jauhoja vähitellen ja sekoita ne mukaan.
- Lisää suola, leivinjauhe ja valkosuklaamuru.
- Levitä taikina uunivuokaan ja lisää pinnalle marjat. Painele marjoja kevyesti, jotta ne uppoavat paremmin taikinaan. Ripottele päälle merisuolaa.
- Paista 30-40 minuuttia. Testaa tikulla keskeltä. Piirakan kuuluu jäädä hieman kosteaksi (jäähtyessään piirakka jähmettyy), mutta raakaa taikinaa ei kuulu jäädä tikkuun.
- Malta piirakan antaa jäähtyä, koska parasta se on vasta jäähtyneenä mielestäni.
- Tarjoa esim. vaniljajäätelön kanssa.
Vinkki: Tuplaa annos, niin saat uunipellillisen tätä herkkua.
Kerro, minkä marjan sinä valitsisit, tai mitä kokeilit!
Viimeistä Murua Myöten nyt myös Facebookissa
Kuten olette ehkä huomanneet, niin tähän asti olen jakanut tietoa blogin tapahtumista Instagramin kautta. Instagram ei loppujen lopuksi kaikenlaiseen tiedottamiseen ja kommunikaatioon. Senpä vuoksi perustin blogilleni nyt facebook-sivun. Facebookissa jaan teille vinkkejä ja linkkejä ruokamaailman ajankohtaisiin ilmiöihin, kirjoituksiin ja tapahtumiin. Lisäksi pysyt perillä, mitä blogissa tapahtuu ja voidaan jakaa mielipiteitä keskenämme 🙂 Saatanpa hyvinkin kysyä teiltäkin vähän vinkkiä! Instagram säilyy jatkossa parhaimpien otoksieni jakamispaikkana.
Käythän tykkäämmässä! Voit tykätä facebook-sivusta joko sivupalkin napista -> tai menemällä facebook-sivulle.
27 kommentit
Nämä olivat todella poikkeuksellisen hyviä piirakkapaloja kaikilla eri täytteillä. Annosta voisi hiukan suurentaa niin saisi kerralla uunipellillisen.
Kiitos! Ihanan toffeisia, eikö 🙂 Toki kannattaa tuplata annos, jos haluaa tarjota vielä suuremmalle joukolle (kuin kolmelle).
Olipas herkkua! Käytin luumuja ja muunsin ohjetta hieman (käytin mm. spelttijauhoja), mutta ihan mielettömän hyviä! Kiitti ohjeesta! ;o)
Kiva kuulla Tanja! 🙂 Ihanaa, että maistui! Olen aina iloinen, kun reseptejäni myös muunnellaan. Haluan jakaa enemmänkin inspiraatiota kokkauksiin kuin suoraviivaisia tarkkoja reseptejä 🙂
Kokeilimme reseptiä puolukoilla ja ruskistetut voin pähkinäisyys taittoi marjojen kirpeyden loistavasti! Lopputulos oli suussasulavaa. Nämä blondieset ovat varmasti yksi onnistuneimmista leivonnaisista hetkeen! Kiitos reseptistä!
Voi Kiitos Julia! :)) Paljon sanottu sinulta 😉 Mietin itsekin juuri, että seuraavalla kerralla teen puolukoista.
Tein piirakan mustikka-metsämarja-punaviinimarja yhdistelmällä ja ihan hyvää tulii. Omaan makuuni olisi saanut marja maistua enemmänkin, vaikka ohjeen mukaan laitoin. Jotain outuoa leivonnassa kuitenkin tapahtui, koska lopputulos ei ollut ihan sinun kuviesi mukainen. Ruskistettu voi ja fariinisokeri eivät yhdistyneet seokseksi vaan voi jäi ”lillumaan” siihen päälle. Yritin sekoittaa voimakkaasti ja kokeilin myös vatkata, mutta ei auttanut. Osaisitko kertoa syytä? Blondiestani tuli myös kuivahko ja reunoilta kova, vaikka pidin alle 30 minuuttia uunissa. Onneksi maku oli kuitenkin hyvä ja maistui muillekin kera tuoreiden marjojen ja vaniljakastikkeen.
Kiitos!
Marjoja voi tietysti lisätä enemmänkin, itsekin pidän kyllä marjaisasta :). Harmillista tuo! Voi on siis päässyt juoksettumaan, kun noin kävi. Erottuiko voi ja sokeri jo alkuvaiheessa vai vasta kun lisäsit kananmunat? Taikina nimittäin saattaa juoksettua helpostikin, jos kananmunat lisää liian kylminä joukkoon. Kananmunia voi vaikka lämmittää lämpimän veden alla sen estämiseksi. Entä oliko käytössä oikea voi? Margariinit reagoivat taas eri tavalla. Yksi vinkki on myös lisätä sokeria vähitellen voin joukkoon. Toivottavasti näistä nyt oli jotain apua :).
Mulla kävi myös näin! Lisäsin kaikki sokerit kerralla voihin, se voisi siis johtua ehkä siitä. Sokeri valahti pohjalle ja voi jäi päälle vaikka kuinka sekoitin. Tuosta ei siis loppujen lopuksi tullut ollenkaan taikinaa vaan jäi sellaiseksi kiteiseksi. Mielestäni siinä ei ollut kananmunista kyse, ainakin mulla se voi ja sokeri oli kiteistä kun sitä yritti sekoittaa kun sokeri ei sulanut siihen. Painelin sen lastalla vuoan pohjalle, katsotaan mitä siitä tulee.
Voin ruskistamisesta voisi olla vähän paremmat ohjeet, katsoin itse netin syövereistä muita ohjeita (esim. Kuinka pitkään tuossa noin suunnilleen kestää, pitääkö sekoitaa samalla).
Ihania ohjeita täällä! Harmi ettei tämä onnistunut minulla 🙁
No voihan! Mikä lie ilmankosteus tai muu vaikuttanut. Itsekin olen lisännyt sokerit kerralla. Eli vaikka sekoitit jauhot ja muut, niin ei silti tullut taikinaa? Hassua, kun kuitenkin pääasiassa olen kuullut vain onnistuneita kommentteja tästä, mutta leivonta on tosiaan yllätyksiä täynnä. Kiitos, yritin hieman tarkentaa vielä voin ruskistamista :).
En kyllä osaa sanoa mikä oli ongelmana! Joo, ei tullut taikinasta vaikka lisäsi loputkin ainekset. Taikahiekkamainen olisi ehkä oikea sana kuvaamaan sitä miltä se näytti. Se oli siis toki kostean näköinen mutta ei pysynyt oikein kasassa vaan hajosi aina sellaisina ”hiekkakasoina”.
No höh! Kuvauskestasi tiedän, minkälaista tarkoitat, kun mullekin on joskus käynyt niin. En osaa ihan sanoa, miksi tosiaan niin käy, mutta juuri tämän kohdalla niin ei ole käynyt, mutta joskus brownien :/
Mulla kanssa jäi voi kellumaan vaan sokerin päälle vaikka kuinka sekotin ei siitä sitten taikinaa tullut. Harmi homma, kuulosti niin herkulliselle reseptille!
Onpas kurjaa 🙁 Näin leivonnassa välillä käy. Mulla ei oo itelläni näitä leipoessa koskaan käynyt noin, mutta noin voi käydä jos raaka-aineet ovat esimerkiksi kovin erilämpöisiä. Siksi leivonnassa kannattaa käyttää huoneenlämpöisiä raaka-aineita, ellei toisin sanota :).
Nam!
Mies söi melkein puolet piirakasta yhdeltä istumalta.
Kiitos herkullisesta ohjeesta!
:DD Sentään jäi muillekin vähäsen :D. Voi kiitos, ihana kuulla :).
Ihanaa!! Meillä piirakkaan meni vadelmaa, mustikkaa sekä mansikkaa ja kaikki sopivat oikein hyvin. Suolaisuus taittaa kivasti makeutta, joten tämä sai kehuja myös vieraalta, joka ei yleensä makeasta kovin paljon tykkää. En saanut ruskistettua voita, koska sulatin tupla-annoksen kattilassa. Se ei juurikaan makua haitannut, mutta mikrossa lämmitetyssä palassa rasvaisuus korostui hieman: kannattaa siis antaa lämmetä huoneenlämmössä tai syödä kylmänä, oli oikein hyvää niinkin : )
Kiitos Heidi :). Kiva kuulla, että pitivät! Hmm, varmaan olisi pitänyt vaan tosi kauan ruskistaa, että olisi ruskistunut, jolloin siitä juuri taittuu se rasvaisuuden maku pois, mutta antaa kuitenkin oikean rakenteen. Onneksi ei ihan liikaa haitannut :).
Tein näitä tänään puolukkaa käyttäen ja mieheni mukaan parasta mitä olen ikinä leiponut eli suurkiitos reseptistä!
Voi että miten ihanaa kuulla, kiitos kun kerroit ja parasta, että maistui noin hyvin! 🙂
Miten suuri uunivuoka sulla on ollut tässä käytössä? 🙂
Mulla oli toi kuvassa näkyvä uunipelti, eli taikina pysy ihan hyvin koossa ilman reunojakin. Mutta uunivuoka olisi n. 20×30 cm 🙂
Sama juttu, voi ja sokeri ei sekoittunut millään 🙁 Mutta en suostunut lannistumaan vaan laitoin sokerikidevoivellin pakkaseen ja jäähdytin jääkaappipylmäksi. Sitten blenderiin ja perään yks muna kerrallaan ja avot, jo alko sekoittumaan. Sitten nuolijalla jauhot perään ja kyllähän tuo ihan taikinalta näyttää. Nyt uunissa, katsoo miten äijän käy
No höh :/. Tekeeköhän tää kesän kostea ilmanala jotain..? Tuo kikka on kyllä yleensä toimii hyvin ja onneksi hoksasit, toivottavasti onnistui 🙂
Ei johdu kyllä kesäkeleistä tuo voin ja sokerin sekoittamattomuus, sama teki mulla nyt tammikuussa. Voi oli oikean lämpöinen mutta ei vain sekoitu. Suututtaa.
Jenkkifoorumit ohjeistivat lisäämään tilkan kuumaa vettä jos voi – sokeriseos ei meinaa sekoittua. Auttoi heti, eikä tosiaan edellytä pakastelua ja blendaamista.
Hienoa, että nyt löytyi apu erottumiseen! 🙂