Koti Matkat Ruokamatka Tallinnaan

Ruokamatka Tallinnaan

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Kaupallinen yhteistyö Visit Tallinn ja Pieni Ideapuoti.

 Tiesitkö, että Lonely Planet on valinnut Tallinnan vuoden 2018 “Best value for money”-kaupungiksi?

Saimme kutsun Visit Tallinnalta Beach House Kitchenin Helin ja Pullahiiren leivontanurkan Tarun kanssa ruokamatkalle Tallinnaan. Tarkoituksena olisi kaksi päivää herkutella Tallinnassa. Ehdin jo kieltäytyä, koska pitää lukea lopputenttiin, mutta eipä tällaisia kutsuja mitenkään joka vuosi tule. Ehkä se olisikin hyvä tauko, jotta jaksaa sitten taas rutistaa loppuun? Ja siitähän on jo kymmenisen vuotta, kun viimeksi kävin Tallinnassa hoitamassa muuta kuin lääkiksen emännän rooliin kuuluvia välttämättömyyksiä..

Tallinnassa meitä odotti kolme virolaista ruokabloggaajaa, Mari-Liis, Silja ja Liina, jotka olimmekin jo tavanneet Helsingissä Viron suurlähetystössä pidetyssä virolaisen ruoan seminaarissa. Emme vielä arvanneet, kuin mieletön ruokamatka meillä onkaan edessä.

Vaikka Suomesta tehdään Viroon noin miljoona matkaa vuodessa, niin suurin osa meistä viipyy alle vuorokauden perillä. En tiedä, minkä tenttikirjojen alla olen elänyt, kun Tallinnasta onkin yhtäkkiä huomaamattani noussut yksi Euroopan mielenkiintoisimpia ruokakaupunkeja.

Onneksemme meille oli varta vasten valittu erilaisia, kiehtovia ja jollain tapaa täysin uniikkeja, jopa elämyksellisiä paikkoja, joista välittyi aitoa tunnelmaa. Itse tuskin näitä olisin löytänyt. Nyt olen niin innoissani, kun pääsen kertomaan näistä! Ja olen suunnitellut jo vieväni Markuksenkin joku päivä moneen näistä paikoista uudestaan. Eikä se ollut vain meille valitut paikat, vaan tuntui, että kurkkasi sitten mihin tahansa paikkaan sisään, niin sisältä huokui sellaista fiilistä, että olisi halunnut istahtaa alas.

Pohdimme, miksei Helsingistä löydy samalla tavalla joka nurkasta niin tunnelmallisia paikkoja. Totesimme, että sen täytyy johtua sääntösuomesta… Ei saa jättää kattoja auki tai asettaa kahvilan pöytiä kosketusetäisyyden päähän leivontapöydästä.

Toki hintataso on noussut siitä, kun kymmenen vuotta sitten vierailin täällä viimeksi ja leivoksia sai vielä viidelläkymmenellä sentillä vanhan kaupungin kivijalkakahviloista. Mutta eivät ne kuitenkaan maksa vielä lähellekään sitä Helsingin jopa kuuden euron kakkupalaa.

Viimeinen yhteinen mielipiteemme oli, että Tallinna tuntuu olevan Helsinkiä edellä ruokakaupunkina.

Koko matkan aikana ei taatusti ollut nälkä, mutta silti jokainen suupala maistui oikeasti taivaalliselta. Eiköhän se jo vakuuta :).


Flamm – Aitoja flammkucheneja

Heti Tallinkin brunssilta noustuamme kiisimme Rotermannin uusvanhaan kortteliin – Flamm-ravintolaan. Tämä kivijalkapaikka tarjoaa niin rapeita ja mehukkaita saksalaisia flammkucheneja, että! Kyseessä on siis pitsan kaltainen, ohuempi ja ranskankermalla päällystetty lätty erilaisin täyttein. Maisteltiin paikan lähes kaikki flammkuchenit läpi.

Ravintolan idea on nimenomaan, että flammkuchenit jaettaisiin pöytäseurueen kesken. Suosittelen ainakin maistamaan lime-korianteri-katkarapuflammia ja basicilta kuulostavaa, mutta ehkä kaikista parasta (ja halvinta); valkosipuli-pesto flammia. Jälkiruoka omena-flammkuchen oikein liekitettiin meidän edessä pöydässä. Tämä paikka ei ole vegaaneille, mutta kaikki muut ovat takuulla tyytyväisiä. Hinnat yhdelle flammkuchenille olivat 5,9-9,9 euroa.

Röst Pagar – maailman parhaat korvapuustit

Et ehkä usko, kun sanon, että löysin maailman parhaat korvapuustit. Olen Helsingissä juossut vaikka kuinka monen “Helsingin parhaan korvapuustin” perässä, mutta voi juku, nyt löytyi voittaja – tosin Tallinnasta! Juuri flammkuchenin syötyä ja jälkkäri-flammkucheniakin haukanneena ajattelin hetken, että nyt jätän pullan väliin, jotta jaksaa illallisella. No, näin ehdin ajatella tuon kahden askeleen ajan, joka tarvitsi kävellä Flamm:sta Röst Pagariin. Tuollaisista aatoksista ei ollut enää tietoakaan avatessamme leipomon oven ja sen intensiivisen kardemumman, kanelin ja voin tuoksun tulviessa hengitysteihin.

Kahdella ja puolella eurolla pääsi sellaiseen pullataivaaseen, että oli ihan suljettava silmät ja nautittava hetkestä. Oli sekä kanelisempaa että kardemummaisempaa pullaa. Käy ainakin maistamassa kardemummaversio! Näitä ostin vielä neljä kotiinvietäväksikin seuraavana päivänä. Ostettuani pullat muistin, ettei Markus taida välittää pullasta… Oh well, saan syödä kaikki neljä itse! Onneksi en asu Tallinnassa. Kävisin täällä taatusti lähes joka päivä pullakahveilla tenttikirjojeni kera. Tosin lukemisesta tulisi hetkessä odotettua hetki.

Pullien lisäksi ostin mukaani kotiin leipomon juurileivän, joka ”yllättäen” oli aivan suurenmoista.

Parrot Minibar – illalliselämys huipussaan

Lukiessani ohjelmasta, että illallinen on baarissa, niin olin hiukan skeptinen. Mutta eihän se sitten mikään kuvittelemani baari tietenkään ollut, vaan kovanluokan ravintola, joka on puolen vuoden olemassa olo aikanaan noussut Tallinan ravintoloiden kärkisijoille. Jos etsit elämyksellisempää ravintolailtaa seurueelle tai ihan kahdenkeskistä sellaista, niin this is the place to be. En haluaisi liikaa paljastaa… Astut sisään etelä-amerikkalaiseen fiiniin viidakkoon, jossa papukaijateema on otettu ihan kirjaimellisesti tarjoilijoista sisustukseen. Itse ruoka on jotain todella modernia ja kekseliästä, jonka makumaailma on sekoitus Etelä-Amerikkaa ja meille tutumpia aineksia. Listalta valitaan useita pieniä annoksia (5-6e kappale, pääruoat 11-13e) tai sitten voit valita vaikka Milky way menun (105 euroa kahdelle hengelle sisältäen lähes koko ruokalistan). Se on ensi kerran valinta.

Perunaa ja tryffeliä + fish macaroon  = kaksi ehdotonta suosikkiani koko Tallinnan reissusta!

Miltä kuulostaisi suolaiset macaronit hummeriganachetäytteellä ja mädillä? Yksi meistä tilasi näitä vielä jälkiruoan jälkiruoaksikin. Alkuruoat olivat toinen toistaan kekseliäämpiä. Pääruoat eivät tehneet ihan yhtä suurta vaikutusta, mutta näistä parhaat (sain maistella kavereilta) olivat mustekalat chimichurrilla ja meribassiceviche. Erilaisena nuorena valitsin jälkiruoaksi taivaallisen hyvän kookosjäädykkeen, suklaaganachella, guacamolella ja sitruunasorbetilla muiden annoskateuksissaan syödessä ravintolan värikkäintä ja ehkä näyttävintä annosta, joka olikin loppujen lopuksi hivuttautunut sen hienon hienon nerokkuuden rajan väärälle puolelle…

Illallisen jälkeen voi siirtyä ravintolan alakerran salakapakkaan – kunhan ensin löydät salaisen oven sinne.

Chocokoo – artisaanisuklaakonvehteja- ja tryffeleitä

Estoria hotellin maittavan aamaisbuffetin jälkeen kömmimme autoon, joka vei meidät trendikkään Kalamaja-alueen pieneen suklaapajaan – Chocokoo:n. Kyllähän sitä on elämässä huippuhyviä suklaita saanut, mutta kiinnostukseni heräsikin näitä erilaisia makuja kohtaan. En tiedä, mihin mahaan ne yhdeksän suklaatryffeliäkin tässä välissä hujahti, mutta kun joku on näin älyttömän hyvää, niin hetkeen on tartuttava.

Vadelma-litsitryffeleitä

Jokaisen tryffelin ja konvehdin ohuen ja rapean kuoren sisältä löytyi intesiivisen makuinen ja tarkkaan harkittu makuyhdistelmä aidon makuista täytettä. Mango-basilika, vadelma-litsi, aprikoosi, passionhedelmä ja mausteinen karamelli olivat lempimakuni, joita muun muassa ostin mukaani. Jokainen makuyhdistelmä oli täydellisessä tasapainossa. Eikä ihme, kun taustalla on maailmalla palkitun kondiittorin laatimat reseptit. Puodissa vieraillessa pystyi samalla katselemaan ulkomailta tullutta kondiittoria itse suklaatöissä. Hän ehti juuri sopivasti valmistaa nuo passiontryfellit ennen lähtöämme ja olihan niitäkin sitten ostettava rasiallinen.

Niin ja he järjestävät myös suklaakonvehti-ja tryffelikursseja 35e/hlö..! Sinne on mentävä.

La Muu – luomujäätelöt

Hieman hassu tilanne oli, kun astuimme La Muun pienelle tehtaalle. Jäätelöpakettien design oli nimittäin hämmentävän samanlainen kuin Jymyllä. Mietin, että kehtaako asiasta kysyä. Jymy on kuitenkin tullut vasta pari vuotta La Muun jälkeen – asia tarkistettiin vielä internetin lähteistä. No, ei siitä sitten sen enempää… Ihan vain, jos sinäkin ihmettelet asiaa.

Pääsimme vierailulle itse jäätelötehtaaseen. Tehdas on tosin väärä sana tälle hieman isommalle ammattikeittiölle. Saimme tutustua valmistusprosessiin aina kananmunien erottelusta pakkausvaiheeseen asti lähietäisyydeltä – ja työntää lusikkamme juuri koneesta tulleeseen vegaaniseen maapähkinäjäätelöön. Etuoikeutettuja kun olimme, niin saimme jopa maistaa vasta tuotannon alla olevia makuja sekä heidän huvikseen tekemiä testieriä erilaisista jäätelömauista.

Jonkun työ on todellakin vain erotalla kananmunia.

Ikävintä oli, ettei näitä jäätelöjä saa millään tuotua Suomeen mukana. Ei sitten millään, vaikka kuinka mietin erilaisia vaihtoehtoja. Oli nimittäin sellaisia jäätelömakuja, joita ei Suomesta löydy. Maku ja laatukin oli erittäin, erittäin kohdallaan. Ikävä jää ainakin sahrami-mangojäätelöä, vegaanista mokkajäätelöä ja mansikka-rahkajäätelöä sekä passionhedelmäjäätelöä, samppanjasorbettia ja raparperijäätelöä, joita emme edes maistaneet.

He avaavat keväällä tähän kyseiseen Kalamaja-alueen paikkaa jäätelöbaarin. Tällä hetkellä jäätelöitä on ollut myynnissä pakkauksissa ruokakaupoissa.

Restoran Juur

Valittiin juuri Viron parhaaksi virolaiseksi ravintoloksi ja me pääsimme sinne nyt lounaalle. Paikka sijaitsi keskustata jonkin matkan päässä. Ruoka oli kyllä viimeisen päälle hyvää ja mm. alkuruoka tuotiin meille savukuvun alla eli elämyskomponentteja oli kyllä mietitty.

Kuitenkaann kaikkien edeltävien omalla tavallaan erilaisten ja uniikkien ruokakohteiden jälkeen, Juur ei tehnyt ihan sellaista vaikutusta. Jos kuitenkin etsit klassista, tyylikästä ja trendikästä fine dining ravintolaa, jonka ruokaan et pety, niin tämä on paikkasi. Ehkä se oli se, että tämän tyylisiä paikkoja löytyy Helsingistäkin, niin paikka ei ollut aivan niin ihmeellinen.

Erittäin hyvä siika-alkupala, joka maistui yhtä aikaa savuiselta metsältä ja raikkaalta purolta.

Mallasjälkiruoka

Hauska oli, miten he olivat vetäneet alkuruoan kanssa tarjotun leivän ja jälkiruoan yhteen. Leipänä meille tarjottiin mallasleipää karamellisoidun voin kera (maistui kinuskilta). Jälkiruokana taas oli karamellisoitua voi-jäätelöä ja mallasvanukasta. Täsmälleen samat löytyivät tästä nyt makeammassa muodossa.

Top 3 parhaat palat tiivistettynä

-Pelkästään Röst Pagarin korvapuustit ovat uuden matkan arvoisia.

-Chocokoon suklaat tekivät sellaisen vaikutuksen, että aiomme Tarun kanssa lähteä sinne suklaakonvehtikurssille.

-Parrot Minibarin kaltaista paikkaa et löydä Helsingistä. Uskomaton illallishow.

Selittäessäni innoissani Markukselle koko kahden päivän matkan ruokakokemukset, niin tunnin papatuksen jälkeen Markus totesi, että kuulostaa täysin absurdilta. Eihän tollasia ruokamatkoja ole, että mennään ruokapaikasta toiseen. Missä nuo tuollaiset matkat ovat, jossa saa koko ajan syödä?

Olihan tämä aikamoisen ihmeellinen herkkumatka ♡.

Jos sä olet käynyt jossain näissä kohteista tai tulet käymään, niin kiva kuulla sunkin mielipide! Tai jos sulla on taskussa vinkki vielä johonkin muuhun paikkaan ensi kertaa varten, niin kerro! 🙂

Seuraathan blogiani jo:

Facebookissa

Instagramissa

Pinterestissä

Jäikö nälkä?

14 kommentit

Kata 2.12.2017 - 14:42

Olipa huippu postaus! Kiitos vinkeistä! ❤

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 2.12.2017 - 17:50

Oh, mahtavaa <3 Kiva, jos tästä tuli inspiraatiota Tallinnaan :).

Vastaa
Satu, hyvää ruokaa 2.12.2017 - 18:07

Nämä kuvat, NIIN HIENOJA! Hyviä vinkkejä, viime kerrasta tuolla onkin pitkä aika. Nyt on passikin uusittu, joten katsotaan jos saisin houkuteltua jonkun mukaan ruokamatkalle..

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 2.12.2017 - 19:18

Ai oho, kiitos 😀 Hassua, että sanot noin, kun kuvausolosuhteet pimeissä ravintoloissa ei ole mitään helpoimpia.. Kyllä sun pitäisi tosiaan joku kaveri hankkia.. 😉

Vastaa
Taru/Pullahiiri 3.12.2017 - 09:48

Ihana yhteenveto tuosta reissusta. Se todellakin oli yllätystä yllätyksen perään. Aika samat asiat jäivät minullakin mieleeni. Rostin tuoksu oli huumaava.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.12.2017 - 07:05

Sitä edelleen kaivaten <3. Oli meillä kyllä sellainen herkkumatka, että kelpaisi koska tahansa uudestaan :).

Vastaa
Maiju 3.12.2017 - 11:24

Huomenna olen menossa Tallinnaan ja tää sun postaus tuli ihan täydelliseen saumaan. Meinaan käydä tuolla Flammissa!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 4.12.2017 - 07:04

Jo sattuikin sitten hyvä ajoitus 🙂 Flamm on hyvä valinta, kerro toki, mitä itse pidit siitä!

Vastaa
Martina 8.12.2017 - 20:30

Flammkucheneita ja korvapuusteja! Siinä on jo kaksi erinomaista syytä tehdä ruokamatka Tallinnaan. Flammkucheneihin ihastuin syyskuussa Saksassa ja korvapuustit ovat ehdoton lempparini kaikista maailman makeista asioista. Kauhea nälkä tuli. 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 9.12.2017 - 09:41

Hauskaa, että sunkin mielestä korvapuustit voi olla hyvä syy matkustaa :D. Vaikka luulisi niitä täältäkin saavan. Edelleen noita puusteja kaivaten <3

Vastaa
Beachhousekitchen/Heli 9.12.2017 - 19:23

Voi miten herkullinen matkakertomus! Omakin minilomapostaukseni valmistui juuri : ) Saimme kyllä mahtavia kohteita vierailtavaksi, näistä en olisi muuten tiennyt. Mukavaa jakaa vinkkejä myös lukijoille!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 10.12.2017 - 09:03

Oli meillä niin ihana matka! <3 Käynkin lukemassa sun!

Vastaa
Glotter-Bäckerin 13.12.2017 - 14:24

Selviskö sulle, kuinka ”korvapuusteihin” oli saatu tuo hauska muoto? En kyllä pysty hyväksyyn, että parhaat korvapuustit tehtäis muualla kuin Suomessa!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 13.12.2017 - 21:38

Haha, maistatutin viimeistä pakastamaani pullaa eilen äidille ja hän oli myös sitä mieltä, että nyt oli kyllä aivan poikkeuksellisen hyvä puusti. Vaikea kyllä myöntää :(. Uskon, että Suomestakin vielä joku päivä sellainen löytyy! jatkan etsimistä. Tuon muodon aion nimenomaan opetella ja opettaa sitten teille muillekin :).

Vastaa

Jätä kommentti