Koti Kokemuksia Revontulien loimussa

Revontulien loimussa

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Kärsimätöntä ikkunasta vilkuilua. Ei, edelleen pilvistä. Jatkamme pelaamista.

“Nyt Saara! Äkkiä tänne, revontulia!”

Silmäni syttyvät, sysäisen puutuolin altani pois ja ryntään ovet paukkuen ulos.

“Markus!!”

Ja Markus nauraa. “Haha, sua on niin hauska huijata. Hassua nähdä, miten paljon joku voi innostua sanasta revontulet, valoilmiö tai milky way.”

Äsh, siirrymme loikoilemaan ja lukemaan romaaneja.

Perusilta revontulivahdissa.

 


Olemme käyneet Lapissa lähes poikkeuksetta joka talvi. Oikein kunnon loimuavia ja kirkkaita revontulia näimme ensimmäistä kertaa viime vuonna. Niin vahvoja, että niistä sai jopa kännykkäkameralla kuvia. Olisipa ollut täyskennoinen kamera jo tuolloin..

Viime vuodesta opimme, että revontulet menevät helposti ohi, ellei niitä oikeasti kyttää. Parhaimmat niistä saattavat kestää vain sekunteja. Hennoimpia niistä taas ihmissilmä hädin tuskin erottaa, vaikka hyväkennoinen kamera löytäisikin taivaalta värejä.

Tämän talven on sanottu olevan viimeinen vuosi hyvin aktiivista revontuliaikaa. Revontulten aktiivisuus tulee muutaman vuoden sykleissä ja aktiivinen sykli alkaa juuri rauhoittua. Aktiivisisena aikana Lapissa esiintyy revontulia keskimäärin joka toinen yö. Etelä-Suomessakin revontulia havaitaan pari kertaa kuussa. Eri asia sitten, näkeekö niitä. Pilvet, kirkas kuu ja valosaaste voivat olla esteenä.

Ja toisin kuin luullaan, revontulet eivät liity koviin pakkasiin. Silloin vain on useimmiten hyvin kirkasta.


“Hei! Vihdoin luvattu ensimmäinen pilvetön yö!”

Mikä riemu siitä syntyi. Juuri, kun kapusimme puurajan yli, niin nuo heikot paikallaan pysyvät valoilmiöt villiintyivät hurjaan tanssiin. Parhainta esitystä kesti korkeintaan parin minuutin ajan.

Saimme toisenkin pilvettömän yön, jolloin päätimme kokeilla hiihtämistä tähtien valossa. Kuutamohiihto on maagisen upeaa, mutta tällä viikolla kuuta ei ollut, joten kokeilisimme, valaisisivatko tähdetkin hankea. Eihän siellä ilman otsalamppua olisi pärjännyt, mutta jännittävä seikkailu se kuitenkin oli.

Hiihtoa tähtien valossa.

Jäikö nälkä?

2 kommentit

Leena/mansikkaheinä 28.01.2018 - 09:18

Uskomattoman upeita kuvia! Pieni lohtu minullekin, joka en pääse jalkakipujeni vuoksi tänä talvena rakastamaani Lappiin. Kiitos Saara!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 28.01.2018 - 12:35

Voi harmi sinun puolesta :(. Kiitos kuitenkin sinulle <3 Oli kyllä pari upeaa yötä .. Kaiholla muistellen :).

Vastaa

Jätä kommentti