JOULUKALENTERI – LUUKKU 2.
Liian usein ravintolassa ollessa alkoholittoman vaihtoehto on vesi tai hanakokis. Alkoholillisella kaverillani sen sijaan on lukemattomia vaihtoehtoja. Mocktaileja eli siis alkoholittomia cocktaileja löytyy liian harvasta paikasta. Mutta, kun se paikka löytyy, niin sen muistan. Monesti ravintoloissakin nautin juuri niistä alkoholittomista mocktaileista, kunhan niiden maut on mietitty tarkkaan, eikä vain heitetty ”jotain hyviä” aineksia sekaisin.
Kun sain kutsun osallistua FoodLabin järjestämään mocktailschooliin, olin välittömästi mukana! Ehkä oppisin nyt tekemään hyviä mocktaileja kavereillekin! Ja eikö liian usein cocktailien tekeminen kaadu siihen, että pitäisi olla kaapissa yhtä sun toista alkoholia, jota sitten tarvittaisiin vaan pari senttilitraa? Mocktailit sen sijaan valmistuvat vähän tutummista ja monikäyttöisemmistä aineksista.
FoodLab on lähtenyt kehittämään mocktaileja tarinoiden avulla, mitä vähän avasinkin jo aiemmassa postauksessa FoodLabin vegaanikulhoista.
Illan tarkoituksena olisikin, että kehitettäisiin mocktaileja tarinoiden pohjalta.
Ensin jokaista pyydettiin kirjaamaan paperille jokin erityinen hetki tai muisto liittyen johonkin Suomen neljästä vuodenajasta. Olin kävelymatkalla miettinyt ideaksi Himalajan auringonnousua; ne maagiset hetket auringonsäteiden hipoessa teräviä tuhansien metrien korkeuksissa olevia jylhiä jäänpeittämiä vuoria. Kun heräät hyytävän kylmässä, mutta aivan henkeäsalpaavissa maisemissa. Taivas on kirkas, ja lumiset, jäätikön peittämät vuoret kohoavat edessäsi. Noh, se idea kaatui sitten siihen kotimaisuuteen.
Tästä seurasi kuitenkin idea kuutamohiihdosta. Kuutamohiihdossa Lapissa on jotain yhtälailla maagista. Katoat muiden silmissä pimeyteen, mutta todellisuudessa kuutamon valaisema hanki hohtaa niin kirkkaasti, että kokonainen luminen maailma aukeaakin edessäsi; kimmeltävä hanki ja tuhansittain tuikkivat tähdet. Olet yksin, tai kaksin, luonnon hiljaisuuden ja kauneuden ympäröimänä. On miinus kaksikymmentä, hengitys höyryää, nenäkarvatkin jäätyvät, sormia kihelmöi. Lumi narskuu suksien alla, haistat kenties hieman kuusta. Tunnet todellista onnea.
Tämän tarinan saattelemana lähdin kehittelemään kahden muun osallistujan kanssa alkoholitonta drinkkiä. Ensiksi kirjattiin paperille, mitä maistat, haistat, tunnet, kuulet ja näet. Näiden ympärille koostettiin itse juoma.
Lisäksi oli kaksi muuta ryhmää, jotka valmistivat kesäisemmät tarinan pohjalta juomat; saaristomeri ja kesäinen marjaretki.
Mukana oli mocktail-baarimestari kertomassa mocktailien rakentamisesta, ja antamassa vinkkejä ainesosien lopullisista suhteista, ja mitä voisi lisätä tai poistaa (ei olisi tullut esimerkiksi mieleenkään lisätä kokista tähän drinkkiin!). Tarjolla oli runsaasti aineita, joista lähteä juomaa rakentamaan. Oli hedelmä- ja marjapyreitä, makusiirappeja, hiilihappojuomia, mehuja, tuoreita hedelmiä ja marjoja…
Halusimme juomalta hakea sitä talvista pimeyttä, mutta samalla hangen kimmeltävyyttä. Halusimme kirpeyttä, raikkautta, kylmyyttä, metsää… Päädyimme mustikkaiseen pohjaan, jotta saamme tummuutta. Lasiin tuli tietysti jäämurskaa, koska lumihankifiilis. Mustikkaa jatkettiin sitruunamehulla, ja mukaan tuli tietysti jäitä, hieman makeutusta, rosmariinia koristeeksi, ja kaiken kruunasi sitruunajauheesta tehty reunus juomalle. Näin ensimmäinen maku olisi juurikin se sitruunajauheen kirpeä makeus. Mocktail tietysti pleitattiin asiaan sopivasti; pakkasessa olleelta marmorialustalta, johon ripoteltiin sokerikekoja lumihangeksi ja hieman kuusenhavuja rosmariinista. Vielä, kun olisi ollut nestemäistä typpeä imitoimassa höyryävää hengitystä…!
Opinpa myös arvostmaan baarimestareiden työtä. Varoitan heti, että tämä ei ole mitään liukuhihnahommaa ;).
Kahden kokeilukerran jälkeen oli täydellinen mocktailimme valmis, jonka nimesimme ”Pakkasen puremaksi”.
Pakkasen purema-mocktail
2 kpl 3,5 dl lasillista
Tarvitset
0,8 dl makeuttamatonta mustikkasosetta/pyrettä
0,4 dl puristettua sitruunanmehua
1 tl agavesiirappia (tai normaalia sokeria)
jäitä tai jäämurskaa
n. 1/3 dl coca-colaa (teimme myös spritellä, ja kokis toi maut paremmin esiin)
sitruunajauhetta (voit korvata sokerilla, johon on sekoitettu hitunen sitruunankuorta)
(n. 20 kpl jäisiä mustaherukoita/mustikoita)
rosmariinin oksa
Valmistusohjeet
- Pistä lasit ja mustaherukat pakkaseen etukäteen – noin tuntia ennen.
- Kaada lautaselle sitruunajauhetta tai sokeria, johon olet raastanut sitruunankuorta.
- Kasta jäisen lasin reuna sitruunajauheeseen niin, että reunus on kauttaaltaan sen peitossa.
- Nosta lasit takaisin pakkaseen.
- Sekoita mustikkapyre, agavesiirappi ja sitruunanmehu keskenään (baarimestarin neuvojen avulla sekoitimme tässä vaiheessa jo sekaan jäitä, jotka viilensivät juoman, ja nämä jäät siivilöitiin sitten pois, kun juoma kaadettiin laseihin – näin itse juoma on jo niin kylmää, ettei se ala heti sulattaa lasissa olevia jäitä).
- Nostele lasit puolilleen jäämurskaa tai täytä ne kokonaan isoilla jääpaloilla.
- Kaada mustikka-sitruunajuoma laseihin. Kaada coca-colaa sen verran, että lasit ovat täysiä ja sekoita se varovasti joukkoon.
- Koristele rosmariininoksalla ja jäisillä mustaherukoilla tai mustikoilla.
Vinkki: Valmista mustikkapyre survomalla mustikoita ja sen jälkeen painelemalla ne siivilän läpi.
Illan päättyessä hihkuin intoa alkaa kehitellä uusia tarinoita! Ryhmäni jäsen Eeva kysäisi tällöin, että miksi en hakisi FoodLabin VIP-kehittäjäjoukkoon, jolloin pääsisin jatkossakin olemaan mukana ideoimassa uusia konsepteja. Mutta kuulemma olinkin jo tietämättäni mukana ringissä, eikä mitään hakemuksia tarvittu! Jos jotain kuitenkin kiinnostaa liittyä VIP-kehittäjäjoukkoon, niin hakemuksia voi jättää kuka tahansa.