Koti Ajatuksia Päivätyöt vastaan blogi

Päivätyöt vastaan blogi

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

Varsinkaan arkisin en tunnu osaavan nykyään muuta ajatella tai muusta puhua kuin lääketieteestä. Päivän ainoa hetki muille ajatuksille tuntuu irtoavan pyörämatkalla töihin.

Työpäivän kiireissä sitä joka päivä onnistuu totaalisesti unohtamaan kuka on, mistä tulee ja mihin on menossa. Päässä vain pyörivät erilaiset diagnoosivaihtoehdot ja hoitovaihtoehdot. Kahvitauot (jos niille kerkiää) kuluvat konsultoidessa senioria. Työpäivässä tuntuu aina olevan liian vähän tunteja, jotka nekin usein venyvät. Pyörämatkalla kotiin sitä pohtii, että olisinkohan voinut hoitaa jonkin asian vielä paremmin tai että unohdinkohan tilata siltä yhdeltä myös ne maksakokeet? Jarrutan, pistän ylös, että muista huomenna palata vielä tämän potilaan asioihin.  Saavun kotiin ja alkaa kilpapuhe Markuksen kanssa. Vaihdamme työpäivän kokemuksia ja aatoksia. Konsultoimme toisiamme vaikeimmista tapauksista ja pohdimme näihin yhdessä ratkaisua. Ilta kuluu ruokaa laittaessa (tähän kyllä riittää intoa, valokuvata ei aina vain jaksaisi). Unissani pidän vastaanottoa tai joudun itse kuulemaan oman syöpädiagnoosini.

Viikonloppuisin näen usein vanhempiani mökillä, ja konsultointi jatkuu… Sentään silloin osittain pääsen irti uudesta erittäin kiehtovasta ammatistani. Olen onnellinen, että työni tuntuu merkitykselliseltä ja että se on niin mukaansa vievää, että työaika vilahtaa hetkessä.

Kun työt vievät niin ison osan ajatuksista ja ajasta, niin joskus blogiin tarttuminen tuntuu jopa työläältä. Osaanko tätä enää? Ehkä mun kuitenkin kannattaisi ruveta vapaa-ajallani päivystämään, kun se tuntuisi sujuvan sillä samalla työrutiinilla.

Kuitenkin sitä huomaa kovasti kaipaavansa luovaa tekemistä, kun sen pariin vihdoin pääsee. Luova työ tosin ei tule pakottamalla, vaan tarvitsee nimenomaan sitä taiteilijamaista haahuiluaikaa. Luovalla työllä tarkoitan nyt siis reseptien suunnittelu, kokkaus ja valokuvaus. Kun keittiöön vihdoin pääsee ajan kanssa testailemaan päässä jo kauan kehittämiään reseptejään, niin ai että sitä onnea. Tällä viikolla erittäin hyvä ystäväni Julia, kokkausintoilija hänkin, tuli kylään ja ai että miten ihana oli viettää aikaa (hikisessäkin) keittiössä kuusi tuntia kokkaillen ja kokeillen.

Pari viikkoa sitten Jennin luona Suomenlinnassa pääsin hetkeksi taas todella kauniin pöydän ääreen ja olo meni herkäksi muistellessani, miten ihana kesä meillä oli viime vuonna Brunssikirjaa tehdessä. Kuinka paljon sitä luovuutta kaipaankaan. Olisin valmis tekemään Brunssikirja 2:n, jotta pääsisin toteuttamaan taas sitä toista puolta itsestäni sadalla prosentilla.

Ajatuksen tasolla olen pari kertaa meinannut jättää blogin päivittämättä, kun energiataso ei ole tuntunut riittävän. Sitten kuitenkin se tosi hyvä ruoka on saanut toisiin aatoksiin. Enhän mä voi jättää tätä jakamatta, tämä oli niin hyvää! Ja niinpä blogi tulee kuitenkin päivitettyä – tosin ehkä lyhyemmillä saateteksteillä tai määrällisesti vähempien valokuvien kanssa.

Toisaalta minulla on kyllä mahtavia resepti-ideoita niin vaan äärettömän pitkä lista toteutettavana, mutta joko a) en ehdi kuvata tuotoksiani tai b) en ehdi valmistaa koko suunniteltua ateriaa järkevässä ajassa työpäivän jälkeen testailuineen.

Kuten tässä on moneen kertaan blogiuralla tullut sanottua, niin parasta bloggaamisessa on ehdottomasti keskustelu/kommentointi lukijoiden kanssa. Koulun päätyttyä kasvostusten saadun palautteen määrä on tietysti suorastaan romahtanut. Palautteen määrä todennäköisesti on kuitenkin vähentynyt suorassa suhteessa päivittäisten kohtaamisten määrään, eikä siihen, kuinka paljon reseptejä on tehty/luettu? Kummasti positiivisen palautteen määrä kyllä korreloi omaan innostukseeni reseptien jakamiseen. Onneksi sain juurikin Julialta muistutuksen, että kyllä ainakin hänen kaverit ahkerasti kokkailevat blogistani :).

Ruoanlaittointoa sen sijaan ei mikään muserra. Se kyllä säilyy ja pysyy tuoden rentoutumishetkiä ja hyvää oloa elämään oli blogia tai ei.

Ruoanlaittoinnostuksen sisältö tosin vaihtelee jaksoittain. Kesällä se sisältää lähinnä pohjoismaista/italialaista ruokaa, jolloin täysin vegaaniset valinnat jäävät vähemmälle. Syksyn tullessa alkaa taas etnisen ruoan kausi, jolloin ruoat vegaanistuvat kuin itsestään.

Kuten sanottu, ainakaan ruoanlaittoilon en usko laantuvan vuosikymmeniin. Työarki taas varmasti tulee helpottumaan kokemuksen karttuessa, jolloin energiaa ja ajatuksia tulee irtoamaan paremmin muuhunkin. Lähinnä tämä kirjoitus selventää, miksi ainakin omasta mielestäni viime aikaiset postaukset ovat olleet ehkä liiankin lyhyitä ja ytimekkäitä ilman turhaa rönsyilyä.

Haluan kovin kovasti jakaa kulinaristista iloa ympärilleni, ja blogi on myös hyvä kanava pysyä mukana ruokamaailman menoissa ja tavata muita ruoanlaitosta innostuneita. Kuitenkin jokaisen meistä olisi hyvä pitää kiinni työn ulkopuolisista harrastuksista ja menoista, jotta ei pää mene täysin solmuun yhdestä asiasta.

Jäikö nälkä?

17 kommentit

Anni 4.08.2018 - 12:33

Sun blogi on yksi parhaista. Sanoisin, että älä ota stressiä, teet kun siltä tuntuu. Täällä riittää jo nyt herkkuja kokeiltavaksi. Ja ihanaa, kun teet monipuolisesti ettei liikaa jää vegaaniin. Ne alkavat helposti toistamaan itseään. Kivat just että menee vähän sesongeittain, kuten elämä yleensäkin <3

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.08.2018 - 09:07

Kiitos kommentista <3 Ihana kuulla, luulen, että monen muunkin elämä seuraa samaa sykliä, mikä tuo vain kivaa vaihtelua elämään :).

Vastaa
Sanna 4.08.2018 - 13:08

Heippa ! Asun Italiassa … ja hassua valittaa italiasesta ruuasta , mutta toisinaan kaipaan hiukan vaihtelua ja mausteisempia makuelämyksiä , ja täytyy sanoa että ihan odotan innolla sun uusia reseptejä . Kiitos helpoista, selkeistä ja monipuolisista resepteistä ja kuvat on aina ihania . Viime kuussa kävin Suomessa lomilla ja ostin myös brunssikirjan ,siinäkin monta mieleistä ohjetta. En ole hyvä kommentoimaan …mutta sun blogi on yksi mun suosikeista. Grazie di ❤️

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.08.2018 - 18:46

Haha, uskon hyvin, kun kerran siellä asuu, niin tottahan sitä vaihtelua kaipaa :). Kiitos paljon tästä kommentista, lämmittää mieltä :).

Vastaa
Nube 4.08.2018 - 15:22

Pari vuotta menee varmasti noin ja sitten helpottaa. Vaikutat hyvältä ja huolelliselta lääkäriltä – muista kutenkin myös omat rajasi ja lepää ja ole itsellesi armollinen. Ei ehkä kannata päivystää tuohon päälle, kunnes arki sujuvoituu työn osalta lisää. 🙂 kun niin käy, veikkaan että luovuus nostaa aivan itsestään sitten päätään. Tsemppiä ja jaksamista ensimmäisiin työvuosiin!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.08.2018 - 19:00

Kiitos kannustavista sanoista :). Näinhän se nimenomaan on. Ei pidä ylikuormittaa itseään tässä vaiheessa. Se se oikeastaan olisikin virhe.

Vastaa
Hanna 4.08.2018 - 17:16

Omasta puolestani sanon että näillä kesähelteillä ei ole juuri tullut kokkailtua. Mutta on ihana tietää, että syksyn tullen täältä löytyy vaikka mitä ihanaa.

Vastaa
Hanna 5.08.2018 - 10:52

Ja tällä tarkoitin, että reseptipankissa on ihania juttuja odottamassa, vaikka uusia ei tiheään tulisikaan!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.08.2018 - 19:02

Kiitos :)). Joo voih, on niin paljon hyviä reseptejä, joita olen ehtinyt kokkailla, mutta en jakaa. Toisaalta niin paljon ainakin omasta mielestäni hyviltä kuulostavia ideoita vielä toteuttamatta :).

Vastaa
Maarit / Sopusointujablogi 4.08.2018 - 18:56

Olet juuri valmistunut ja koko mielenkiintoinen työelämä alkanut ja vuosia edessä. Älä suotta stressaa blogin kanssa, kirjoita silloin kun siltä tuntuu. Minä ainakin seurailen reseptejäsi joka tapauksessa, vaikka tahti olisi hiljaisempi. Meillä on muuten viime aikoina syöty Mujadarra-riisiä enemmän kuin lääkäri määrää, heh! Mies sanoi, että se on parasta riisiä mitä hän on ikinä syönyt. Kiitos siitäkin reseptistä!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 5.08.2018 - 19:01

Ha 😀 Kiva, että mujadarra on maistunut, se on mun yksi ihan suosikki arjen pikaruoka :). ja kiitos, ei pitäisikään stressata. Itse vain olen a iheuttanut resepti-ideoillani itselleni stressin siitä, että haluan kaiken toteuttaa :D.

Vastaa
J 6.08.2018 - 09:37

Tsemppiä nuoremmalle kollegalle ja kiitos upeasta blogista! Täältä on löytynyt monia hyviä ruokaohjeita ja nykyään suunnistan ekana tänne kurkistamaan, kun alan kirjoittaa viikon ostoslistaa.

Muistan itsekin sen totaalisen uppoutumisen töihin, kuinka millekään muulle kuin lääketieteelle ei kerrassaan riitä aivoja tai energiaa. Mutta kyllä se karisee, älä huoli – pian olet jo kaavoihisi kangistunut ja rutinoitunut konkari 🙂 nauti tästä immersiosta ja tilaisuudesta nähdä kaikki tuorein silmin!

Ihanaa loppukesää, voimia töihin (jos olet puoliksikaan niin perusteellinen lääkäri kuin olet bloggaaja, potilaasi ovat onnenpekkoja) ja koita jaksaa aina välillä heittää tänne joku resepti! Ja jos innostut päivystämisestä toden teolla, voisi siitäkin löytyä reseptinjuurta: vedenkeitinnakit, neljästi lämmitetty mikropuuro, näin tuunaat Saarioisen pizzan -inspis, sairaalavahvuinen suodatinkahvi juonakelpoiseksi -tuunaus jne!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 6.08.2018 - 20:42

Kiitos kommentista :D. Tämä oli oikein piristävän hauska yksilö. Hyvät resepti-ideat heititkin ;). Mä nautin ja toivon, etten heti kaavoihin kangistu töissä 🙂

Vastaa
Laura 9.08.2018 - 09:33

Miten ihmeessä oon onnistunut missaamaan sun blogin vaikka jonkin verran tulee etsittyä netistä inspiraatiota omaan ruuanlaittoon…?! I am in love!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 9.08.2018 - 09:39

Ohhoh, kiitos ihanasta kommentista :)). Kiva, että löysit nyt 😀

Vastaa
Päivi 2.09.2018 - 18:09

Oon tosi myöhässä, mutta blogisi on yksi parhaista kasvisruokablogeista. Ihanat kuvat ja mahtavia, oivatavia reseptejä, jotka innostavat itseäkin kokeilemaan. Pitäisi muistaa aina kommentoida, kun käy testaamassa jonkin nettireseptin, mutta jostain syystä se usein unohtuu. Toivottavasti jaksat jatkossakin päivittää, vaikka sitten harvennetulla tahdilla – hyvää jaksaa kyllä odottaa. 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 2.09.2018 - 19:40

Oi kiitos :)! Ei voi olla myöhässä :D. Tiedän kyllä itsekin, että hieman liian harvoin kommentoi, kun kokeilee jonkun loistavaa reseptiä. Tällaiset kollektiiviset kehut ovat oikein kiva ja hyvä tapa kertoa asia kertaalleen – kiitos :).

Vastaa

Jätä kommentti