Home Ajatuksia Oman ilmastoremontin sisäisen motivaation löytäminen + Miksi ilmastoasioista on vaikea puhua julkisesti?

Oman ilmastoremontin sisäisen motivaation löytäminen + Miksi ilmastoasioista on vaikea puhua julkisesti?

2 comments

Ekologisemman elämäntavan löytäminen on oikeastaan todella hauskaa ja se tuo suurempaa mielekkyyttä ja hyvää omaan elämään. Ihminen voi myös hyvin, kun tuntee tekevänsä hyviä valintoja ja voivansa vaikuttaa omalta osaltaan johonkin suurempaan. Vaikka alussa kaikki voi tuntua luopumiselta, niin vähittäisen ajattelutavan muutoksen avulla ja yhteiskunnan ja yritysten tuottamien vaihtoehtojen avulla, ei ekologisemman elämän tarvitse olla luopumista. Jokainen tekee sen mihin pystyy.

IPCC:n ilmastoraportti tuli melkoisella ryminällä vuosi sitten. Totta on, että faktat ovat olleet tiedossa, omassanikin tiedossa, jo pitkään. Kuitenkin laajasti media heräsi ilmastoasioihin IPCC:n raportin jälkeen. Yhtäkkiä alettiin kertoa, miten pitäisi lopettaa lihansyönti, lopettaa autoilu, lopettaa matkustelu, lopettaa tavaroiden ostelu ja opetella ostamaan kaikki käytettynä, opetella kierrättämään, muuttaa pienempään ja kylmempään asuntoon, ja olla hankkimatta lapsia ja lemmikeitäkin! Huh. Kyllähän sitä helposti lannistuu ja tuntee itsensä voimattomaksi.

   

Esimerkkipotilas kertoo, miten muutos suurimmalla osalla onnistuu vähitellen pienin askelin

Kaikkea ei voi kuitenkaan yksilöltä vaatia tehtävän välittömästi. Äärimmäisen harva siihen pystyykään. Olemme tottuneet niin hyvään elintasoon, että olemme ekologisuudessamme maailman mittakaavassa vähän kuin erittäin epäterveellisin elintapoihin tottunut potilas.

Se on sama kuin sanoisin potilaalleni, että nyt lopetat tupakoinnin, alkoholinkäytön, lihan syönnin, vaihdat rasvat kasvirasvoihin, lopetat herkuttelut ja suolan käytön, syöt enemmän kasviksia ja käyt päivittäin liikkumassa. Niin ja ajoissa nukkumaan! Voin kertoa, ettei muuten tule lainkaan muutosta, ei pienintäkään. Jos taas aloitamme siitä, että lisätään vaikka ensin kasvisten osuutta lautasella ja harrastetaan hyötyliikuntaa, niin kontrollikäynnillä potilas saattaakin kertoa jättäneensä samalla jo herkutteluakin vähemmälle ja käynyt vielä ylimääräisellä kävelylenkilläkin. Oma sisäinen motivaatio löytyi koetun hyvinvoinnin kautta. Vuoden päästä hän saattaa jo kehua, että on vaihtanut oluet alkoholittomiin oluihin ja voisi olla halukas kokeilemaan tupakoinnin lopettamista. Joskus hän silti ”sortuu” makkaraan tai ryyppyiltaan. Mutta sekin on sallittua. Repsahtamisen jälkeen ei vain pidä ajatella, että siinä se kaikki hyvä sitten nollaantui, eli ei tässä auta enää mikään.

Kun sovellamme samaa ekologisempaan elämäntyyliin…sekin onnistuu pienin askelin

Sama koskee ilmastotekoja. Alussa teot ja muutokset voivat helposti tuntua pelkältä luopumiselta. Mitään ei siis voi enää tehdä? Liian vaikeaa ja raskasta, en siis tee mitään. Ihmisen on vaikea luopua saavutetuista eduista ja oppia uutta elämäntyyliä. Mutta se on mahdollista.

Jos asian pureskelee osissa itselleen helpoimmasta aloittaen, niin voimme päästäkin eteenpäin. Mikä sulle tuntuu helpoimmalta? Pienikin teko merkitsee, eikä kenenkään tarvitse pystyä kaikkeen.

Kierrättäminen on esimerkiksi hauska peli, kun repii pakkausten osia eri astioihin.

Lihansyönnin ja maitotuotteiden vähentäminen on iso teko ja yllättävän helppoa, sillä nykypäivänä on jo niin paljon vaihtoehtoja näille. Tarvitsee vain kokeilla niitä. Moni huomaa myös siinä samalla mielensä virkeämmäksi ja energisemmäksi.

Ehkä voisi selvittää, pääsisikö julkisilla töihin auton sijaan ja samalla voisi käyttää matkustusajan johonkin muuhun kuin istumiseen. Vaikka lukemiseen, tai kenties kollegoja kulkee samassa kulkuvälineessä?

Voisiko jotain lainata tai hankkia käytettynä?

Kun yhdestä asiasta tulee itsestäänselvyys ja helppoa, ja siitä saa jopa sisäistä mielihyvää, niin on energiaa taas perehtyä uuteen ilmastoaiheeseen. Ilmastoasioista on myös sitä helpompi lukea, mitä enemmän kokee jo tekevänsä.

Ekologisuusaihe on kuitenkin valtavan laaja, eikä aina niin yksinkertainen. Matkustusmuodoissa lentäminen ei ole aina pahin, eikä kasvis aina parempi kuin kala. Uusiutuviin luonnonvaroihinkin liittyy omat kommervenkkinsä ja hiilijalanjälkensä. Ekologisimmin tuotettu vaate ei välttämättä ole se kestävin.

Mitä huomaan itse tehneeni vuodessa?

Ainoa, millä omaa ilmastoahdistustaan on saanut lievitettyä on se, että tuntee tehneensä parhaansa. Vähitellen yksi sun toinen ekologisempi tapa on ujuttautunut huomaamatta elämääni. Olenkin tänä vuonna elänyt näköjään erittäin ilmastoesimerkillistä elämää melkeinpä vahingossa; lentotunteja on kertynyt yksi, matkaillut kotimaassa, lihaa olen syönyt riistan muodossa kerran tai kaksi, olen alkanut kierrättää erittäin tunnollisesti ja tehokkaasti, edelleenkään emme ole ostaneet autoa (tarvittaessa vuokrattu tai lainattu), vaihtanut ekosähköön, Pk-seudulla liikkumiseen käyttänyt vain pyörää, junaa tai metroa, ostanut vain pari vaatetta uutena, enkä muutenkaan ostellut juuri mitään (paitsi pakollisia valokuvaukseen liittyviä asioita). Niin ja ruvennut kuukausilahjoittajaksi WWF:n sademetsäsuojeluohjelmaan.

Enkä edelleenkään itse ole täydellinen- en lähellekään. Enkä äärimmäinen. On kuitenkin mietittävä myös omaa mielenterveyttään. Jokaisella on omat akilleen kantapäänsä ekologisuuden suhteen.

Tänä syksynä tulen kuitenkin matkustamaan Euroopassa erittäin mielenkiintoisten työkeikkojen vuoksi ja ensi kesän tuleva häämatkamme suuntautuu kaukaiseen kohteeseen.

Matkailu 

Matkustelun vähentäminen on ollut vaikeinta. Helpoiten se on onnistunut sopimalla niin tiiviit työaikataulut, ettei ole ollut aikaa ulkomaanmatkoille. Nuoruudessa matkustelimme sen perinteisen kerran vuodessa johonkin Eurooppaan perheen kanssa. Silloin jo alkoi hiukan oppia, miten matkailu antaa uusia kokemuksia ja oppia kulttuureista. Matkailu ja äärioloihin tutustuminen on ollut myös oikeasti maailmaa muuttavaa itselleni. Mikään ei ole muuttanut omaa ajatteluani niin kuin köyhien maiden asukkaisiin tutustuminen.

Kun on aikuisiässä alkanut säästää palkastaan muiden valintojen kustannuksella juuri matkoja varten, niin on vaikea kohdata se hetki, kun kerrotaankin, kuinka epäekologista lentäminen on ja pitäisi keksiä jokin muu palkinto työnteolle.

Toisaalta Suomi-matkailu ei ole ollut yhtään huono vaihtoehto! Välillä tarvitaan töistä ihan vain maisemanvaihdos, eikä rentoutuminen ole kiinni siitä, kuinka monta tuhatta kilometriä tuli poistuttua kotiovelta. Mökkikin usein riittää. Suomi ja Pohjoismaat ovat helppoja matkakohteita, eivätkä lainkaan edes niin kalliita kuin moni kokee. Trangia, teltta ja autiotuvat auttavat. Silti haluan vielä käydä Pohjoismaiden ulkopuolellakin. Mutta jo se, että asian tiedostaa ja siitä on huolissaan, niin saa automaattisesti valitsemaan ekologisempia matkailutapoja ja vaihtamaan osan matkoistaan lähimatkoihin. Esimerkiksi meidän piti matkustaa Uuteen Seelantiin viime keväänä. Ahdistuin ilmastoasioista niin paljon, että ajattelimme, että ehkä ensi keväänä (2020). No nyt sekin ajatus on jo peruttu. Ehkä vielä joskus.. Kyllä kaukomaille voi joskus lähteä, mutta ei mielellään kovin usein. Tähänkin auttaisi parhaiten lentolippujen hintojen raju nousu.

Matkailusta on tehty myös jostain syystä se kaikista isoin syntipukki, vaikka ruokavaliolla on ihan yhtä suuri osuus. Puhumattakaan isommista ympäristöongelmista, joihin yksilö ei pääse edes vaikuttamaan; kuten palmuöljy, sademetsien poltto ja muu maankäyttö. 

Matkailuun liittyy kuitenkin myös niin paljon hyvää ja positiivista. Merkittävimpänä se lisää kulttuurien välistä suvaitsevaisuutta ja sitä kautta maailmanrauhaa.

Ilmastosyyllistäminen 

Useat ekologisemman elämän puolesta puhujista ovat kertoneet saaneensa negatiivista kommentointia ja sormella osoittelua pienistäkin vähemmän ekologisista teoistaan. Erityisesti lentomatkailusta lokaa lentää niskaan helposti. Kiitos teille lukijoille, en aiemmista ilmastopuheistanikaan huolimatta ole saanut negatiivista palautetta.

Ken tulee maininneeksi sanan ilmastonmuutos, joutuu välittömästi suurennuslasin alle tarkempaan syyniin. Kun on kerran avannut suunsa ekologisuudesta, niin häntähän on sitten lupa syyllistää ja syytellä kaikista epäekologisista valinnoista tai teoista. Saa helposti tekopyhän leiman otsaansa. Kun pysyy hiljaa, eikä mainitse ilmastonmuutosta missään, ei myöskään kuule syyllistämistä. Näin onkin helpompi pysyä hiljaa ja välttyä ylimääräiseltä ahdistukselta syyllistävien katseiden alla.

Jos vain ne, jotka toimivat täydellisen ekologisesti saisivat avata suunsa aiheesta, niin aika hiljaista olisi. Eikä äärimmäisyys ole ihan tavalliselle suomalaiselle kuluttajalle mitenkään samaistuttavaakaan. Toisaalta onko se niin, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen kieltäjät tai he, jotka eivät ole aiheesta huolissaan, niin heillä olisi jokin etuoikeus tehdä epäekologisia valintoja? Kun taas hän, joka on ilmastonmuutoksesta huolissaan, ei saisi enää koskaan syödä suklaata, omistaa autoa tai matkustaa lentokoneella?

Omasta mielestäni ei ole tekopyhää puhua ilmaston puolesta ja silti joskus matkustaa tai syödä lihaa. Tärkeämpää on, että tekee edes jotain, ja aiheesta puhuminen pitää myös ilmastoasiat mielessä. Aikaisemmissa teksteissä olen kuitenkin tuonut jo senkin esiin, että asioihin tarvitaan myös politiikkaa ja isompia päätöksiä, mutta kuluttajat voivat esimerkiksi ostopäätöksillään näyttää, mihin suuntaan haluamme muutosta. Jos nyt ostamme kaikki vähän kalliimpaa kauramaitoa tai vegaanisia tuorejuustoja, niin tulevaisuudessa ehkä maataloustukia voitaisiin siirtää karjataloudesta kauratalouteen?

Sovitaanko kuitenkin niin, että emme syyllistä toisiamme. Emme etsi epäkohtia toisistamme, vaan nyt voidaan ihan luvan kanssa keskittyä omaan napaan. Syyllistäminen ei saa muutosta toisessa aikaan. Jotkut ovat jo vitsailleet salamatkustamisesta. Kun matkustamisesta niin paljon kuulee syyllistämistä, niin olisi helpompi olla kertomatta matkastaan muille.  Keskitytään siihen, mitä hyviä muutoksia itse tai toinen on tehnyt. Kehutaan toista ja taputetaan olalle. Se saa kunkin kokemaan tehneensä oikein ja helpommin löytää sisäisen motivaation vähitellen muitakin muutoksia kohtaan.

Jokaiselle sallitaan myös ajottaiset epäekologiset valinnat. Kunkin arjessa on niin monta muuttuvaa tekijää ja tilannetta, että ei todellakaan voi aina tehdä parasta valintaa. Eivätkä hyvät teot nollaannu vähemmän ekologisilla valinnoilla.

Jokainen valinta auttaa – edes vähän.

Aiempia ilmastoaiheisia tekstejäni:

Palmuöljy – se yksi pahin ilmastosyöppö

Kun tajuaa itse olevansa pahinkin ilmastontuhoaja – lentomatkustelun tuska

Tunnetko itse voivasi vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Tavoitteena ilmastoystävällisempi kokkailu

 

Jäikö nälkä?

2 comments

Tanja 28.09.2019 - 09:38

Tämä teksti oli mielestäni hyvin kirjoitettu. Kuulun joukkoon, joka on ilmastonmuutoksesta erittäin huolissaan, ja vuosi sitten julkaistu raportti sai minut tekemään isoja muutoksia omassa elämässäni. Aika moni niistä on samoja kuin sinulla: lopetin lihansyönnin ja vähensin rutkasti maitotuotteiden käyttöä, vaihdoin ekosähköön, päätin vähentää lentämistä ja käyttää mahdollisimman paljon julkista liikennettä sekä pyörää, järjestin työpaikalleni muovinkierrätyksen ja niin edelleen. Olen myös hiljalleen vaihtanut kaikki pesuaineet tiskitableteista shampoisiin ja saippuoihin biohajoaviksi vähentääkseni vesistökuormitusta, mikä on mielestäni myös tärkeää.

Mutta se matkustaminen. Uusiin maihin ja niiden kulttuureihin tutustuminen on parasta mitä tiedän, joten lentokoneesta pois pysytteleminen tuntuu kovin vaikealta. (Vaikkakin ironista on, että pelkään lentämistä… :D) Minua on kuitenkin rohkaissut ja antanut aivan uudenlaista inspiraatiota Maata pitkin matkustavien facebook-ryhmä, jossa kuulee todella hyviä vinkkejä vaihtoehtoisten matkustustapojen käyttöön ja uskomattomia tarinoita ihmisten junamatkoista. Maatapitkin.net-nettisivusto ohjeineen on myös ihan loistava, suosittelen vilkaisemaan mikäli se ei vielä ole tuttu. Tulen varmasti joskus tulevaisuudessa vielä lentämään, mutta noiden vinkkien avulla olen ymmärtänyt, että vaihtoehtoja on olemassa etenkin Euroopan sisällä matkustettaessa.

Pitää vielä kiittää sinua tästä blogista. Eksyin tänne vahingossa joskus puolisentoista vuotta sitten, jolloin olin vielä ihan täysi sekasyöjä. Olet tekstiesi kautta opettanut minua ymmärtämään, että kasvissyönti on helppoa ja vegaaninenkin ruoka voi olla ihan oikeasti hyvää. Kiitos kaikista näistä ihanista resepteistä!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 2.10.2019 - 22:59

Kiitos Tanja kommentista! Luin tämän heti kun sen kirjoitit, mutta nyt näköjään vasta tulin blogiini vastaamaan. Sähän oot myös tehnyt vaikka mitä! Kun kaikki tekisivät nämä ns. helpot jutut, niin oltaisiin pitkällä :). Viimeisessä kappaleessa sanoitkin juuri sen, mitä olen blogillani toivonut voivani välittää, kiitos <3. Mäkin oon ihan hurahtanut miettimään, miten matkustaisi maata pitkin, mutta ongelma taitaa isolla osalla olla lomien pituus.. Mutta onneksi on olemassa vaihtoehtoja ja niistä puhutaan :). Sillä matkailu todellakin on arvokasta henkistä pääomaa.

Reply

Leave a Comment