Koti Ajatuksia Blogin 1 v-synttärit – näin kaikki alkoi – ja Foodlover-taipale päättyi

Blogin 1 v-synttärit – näin kaikki alkoi – ja Foodlover-taipale päättyi

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

”Onpa nää falafel-pihvit hyviä! Ois kyllä tosi kiva tehdä kotonakin kasvisruokaa, mut tarvis vaan löytää hyviä reseptejä…”

Nämä Jorvin sairaalaruokalassa viereisen pöydän tuntemattoman tytön sanat löivät sen viimeisen niitin, joka tarvittiin blogin perustamiseen.

Teki mieli sanoa tytölle, että voi kuule, mulla on reseptejä vaikka kuinka! Anna sähköpostiosoitteesi, niin kirjoitan sulle litanjan. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan en kuitenkaan mennyt keskeyttämään vieraan ihmisen keskustelua, vaan jäin hautomaan tätä lausahdusta päässäni. Ilmeisesti kasvisruokaresepteille olisi kysyntää. Eikä vuosi sitten maailma, tai ainakaan Suomi, ollut vielä ihan näin pullollaan vege- tai vegaanireseptejä kuin tällä hetkellä.

Olinhan käynyt ja kiertänyt ties mitä kokkauskursseja, kokannut kaiken vapaa-aikani, ahminut kaikki eteeni osuvat reseptit, lukenut luennoilla ruokablogeja, osallistunut kaikkeen ruoka-aiheiseen, vetänyt lääkiksen kokkauskerhoa, valmistanut juhlaruokia aina parin sadan hengen tilaisuuksiin asti ja ollut aina ensimmäinen vapaaehtoinen tekemään ruokaa mihin tahansa! Hyvä ruoka oli niin iso osa elämääni, että usein ihmeteltiin, miksei mulla ole blogia. ”No, niitähän on jo niin paljon. Enkä jaksa kuvata ruokia – haluun mieluummin syödä ne heti.” Hyvälle sisällölle näyttää kuitenkin aina olevan tilaa ja satuinpa perustamaan blogini sellaiseen hassun hyvään saumaan, jolloin vegebuumi lähti hyökyaallon tavoin liikkeelle, mikä tietysti siivitti myös omaa blogiani eteenpäin. Ruokakuvauksesta ja valokuvauksesta on sittemmin tullut yhtä suuri intohimo ruoanlaiton kanssa, ja itse asiassa siitä on tullut jo hyvin pienimuotoinen sivutulolähteenikin päästyäni tuottamaan jonkin verran ruokakuvia yrityksille.

Välillä tuntui, etteivät kaverini enää jaksaneet höpöttää siinä määrin ruoasta, mitä itse olisin pystynyt puhumaan. Tarvitsisin ruokakavereita. Varmoja ruokaintoilijoita löytyisi tietysti ruokabloggaajista.

Tarve ja into jakaa hyvät reseptit eteenpäin sekä toive tutustua ruokabloggaajiin olivat ne syyt, miksi 30.5.2016 keräsin rohkeuteni ja kirjoitin ensimmäisen postaukseni (mustikka-minttujäätelö, onko joku nähnyt tämän?). Blogin nimi oli syntynyt aiemmin päivällä ollessani lenkillä. Jostakin se pulpahti mieleeni juuri, kun olin juoksemassa Töölönlahden pikku-rantatörmäkahvilan ohi. Se tuntui juuri silloin oikealta. Kuukauden päästä jo kaduin, mutta tuntui liian myöhäiseltä vaihtaa enää nimeä. Nyt se on, mitä on, ja edelleen ajoittain kamppailen sen kanssa, että tuli valittua hetken mielijohteessa juolahtanut nimi, joka on kamalan pitkä ja täynnä ääkkösiä.

Ette arvaa, kuinka paljon jännitti ekaa kertaa jakaa facebookissa kavereille, että nyt mulla on blogi. Siinä vaiheessa ei ollut enää perääntymismahdollisuutta. Nyt olisi vain katsottava, mitä tapahtuu, kiinnostuuko kukaan? Eniten siinä vissiin jännitti se, että jos kukaan ei lukisi, ja olisi myönnettävä häviönsä. Mutta eihän mitään koskaan tapahdu, jos ei yritäkään? Ja mitä sitten, jos ei kukaan äitiä lukuu nottamatta lukisi, ainakin hauska projekti se olisi joka tapauksessa.

Alussa tietysti varsinkin vanhemmat epäilivät, olisiko tämä järkevää ajankäyttöä. ”Olisit saanut väitöskirjan kasaan ajat sitten, jos olisit käyttänyt kaiken ruokaan käyttämäsi ajan siihen”. Nyt molemmat heistäkin ovat todella kannustavia ja kertovat ylpeänä tyttärensä olevan ruokabloggaaja :D. Hakipa isäni minulle tässä vähän yli viikko sitten Turusta saakka vanhan ladonoven kuvauksia varten..

Ruokabloggaaja tittelistä puheenollen. Pohdin vielä neljän kuukauden päästä blogin aloittamisesta ja lähes päivittäisestä postaamisesta huolimatta, että milloin itseään voi sanoa ruokabloggaajaksi? Silloin vielä vähän hävetti, jos minut esiteltiin jossakin ruokabloggaajana. ”Hys hys, en mä mikään ruokabloggaaja ole, mulla on ruokablogi joo, mut se nyt vaan on tommonen joku hassu pieni”. Kai siihen titteliin vaan kasvaa, kun sitä tarpeeksi kuulee. Nykyään tuntuu jo ehkä hassummalta sanoa itseään juuri valmistuvaksi lääkäriksi… Mutta paras siihenkin tottua, jollain se elanto pitää kuitenkin ansaita :D.

Koko blogihomma lähti kuitenkin rullaamaan huomattavasti odotettua nopeammin. Edelleenkin on joka kerta yhtä hämmentynyt, kun joku kertoo tehneensä jonkun ruoan täältä blogista! Vau, siis joku oikeasti tekee perässä näitä!  Ihanaa. Ja palaute on ollut ihan mieletöntä ♡! Kiitos sulle, kun olet ollut matkassa mukana :). Nyt tuli ihan tippa linssiin, kun ajattelen kaikkia niitä ihania kommentteja, joita olen sulta saanut! Palaute on se, mikä motivoi eteenpäin. Eiköhän me vielä nähdä ainakin blogin 2 v-synttäreillä!

 

PS. Blogini viettää tänään sattumoisin viimeistä päiväänsä Foodlover-yhteisössä. Päätin alkaa itsenäiseksi toimijaksi – ainakin näillä näkymin. Foodlover on näkynyt blogini oikeassa sivupalkissa sekä etusivun yläpalkissa. Huomisesta eteenpäin et enää blogiani Foodloverista löydä. Jos olet sitä kautta blogiani seurannut, niin muistathan seurata jatkossa joko Instagramin tai Facebookin kautta :).

Jäikö nälkä?

20 kommentit

Katarina 30.05.2017 - 11:10

Paljon onnea! Sinun blogi on ihanan inspiroiva.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 12:27

Kiitos paljon Katarina 🙂 <3

Vastaa
Hantsu 30.05.2017 - 12:46

Onnea saavutuksistasi! Reseptisi ovat ihania, ja tekstiesi läpi vaikutat hämmentävän määrätietoiselta ja herttaisen lämpimältä ihmiseltä samaan aikaan. 🙂 Kaikkea hyvää! Ja hei kyllä näitä tosiaan kokkaillaan perässä; joskus suoraan reseptistä lautaselle kopioiden, joskus taas inspiraatiota ammentaen. 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 12:57

Kiitos! Ihanasti sanottu 🙂 Ja voi miten kiva kuulla, että olet kokeillut. Tarkoitus onkin tuoda inspiraatiota, onhan kokkaus aina parasta kun voi itse varioida.

Vastaa
Kototeko/Sanna 30.05.2017 - 12:48

Paljon onnea yksivuotiaalle! Huikea menestys noin nopeasti! Mut en ihmettele kyl. Minä ahmin enempi sun kuvia, mut ehkä joku kerta kokkaankin resepteistäisi. Minullakin on meneillään blogisynttäriviikko. Viisi vuotta tuli täyteen. Nopeasti on aika mennyt.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 12:59

Kiitos Sanna! 🙂 Kuka kuvia ja kuka reseptejä. Itsekin tykkään selailla monia blogeja kuvien tähden. Paljon onnea sinullekin – todellinen synttäriviikko meneillään <3

Vastaa
Julia 30.05.2017 - 13:05

Onnea!! Kiitos ihanista resepteistä! Niin mageeta että saat toteuttaa unelmaasi! Tästä on tullu mun luottoblogi, josta voi nopeesti tsekata kaupassa reseptin illan kokkailulle! Hyvää kesää

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 13:21

Ihanaa Julia <3 Ja kiitos sulle aktiivisesta kommentoinnista - toiveista. Niitä on aina kiva lukea 🙂 Oikein kivaa kesää sulle!

Vastaa
Kata 30.05.2017 - 13:18

Sun blogi on todellakin inspiroinut laittamaan monipuolisempaa ruokaa ja joka kerta kun olen jotain reseptiä täältä kokeillut, on tullut paljon kehuja maukkaasta ruuasta! 🙂 KIITOS!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 13:40

Jes! <3 Ihanaa! Kiitos sulle ja kiitos myös sulle ahkerasta kommentoinnista 🙂

Vastaa
Leena / mansikkaheina 30.05.2017 - 15:17

Lämpöiset onnitteluni sinulle tänään ensimmäisestä bloggausvuodestasi! Iloitsen jo etukäteen tulevista postauksistasi:)) Olet virkistävällä tavalla innostunut ja taitava kuvien sommittelija sekä reseptien laatija!
Virkistävää kesää ja iso KIITOS! T. 3 kk ikäinen bloggari-mummi

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 21:05

Niin iso KIITOS myös sinulle! 🙂 Ihanaa, kun säkin olet aloittanut ruokablogin. Nuo sinun uusimmat lakritsan makuiset keksit vaikuttavat todella ihanilta!

Vastaa
Sari Atula 30.05.2017 - 18:21

Onnea yksivuotiaalle myös äidiltä! On ollut hauska seurata miten olet kehittynyt bloginpidossa tämän vuoden aikana, sekä reseptien että kuvien suhteen. Kuvat ovat kyllä nykyään ihan huikeita! Vielä jäin odottelemaan sen raparperijäätelön reseptiä…Toivottavasti pääsemme viettämään myös kaksivuotissynttäreitä 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 21:06

Kiitos äiti, blogini ahkerin kommentoija! Raparperijäätelö kyllä on tulossa! Ja semmoinen resepti, että paremmasta ei olekaan tietoa 🙂

Vastaa
Eve.V 30.05.2017 - 19:35

Suuret kiitokset tästä blogista Saara!Ja nyt en yhtään liiottele kun kerron, että sun blogi on saanut mut innostuun ihan uudestaan kokkailusta ja on ollut myötävaikuttamassa kovasti siihen, että meidän perhe syö nykyään hurjasti enemmän kasvisruokaa. Sillä näitä ihania vegereseptejähän täällä riittää!Käyn täällä päivittäin sekä ihanien kuvien että reseptien houkuttelemana. Jotenkin tää blogi saa aina hyvälle mielelle!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 21:08

Miten mahtava kuulla Eve, kiitos! 🙂 Sinä se sitten olet aina ollutkin niin positiivinen :D. Sitähän tässä on yritetty – ei liian kiihkomielisesti, vaan nimenomaan näyttää, miten hyvää kasvisruokakin voi olla :).

Vastaa
Iisa 30.05.2017 - 19:53

Löysin blogisi nyt tänä keväänä ja olen ollut ensimmäisestä näkemästäni reseptsitä asti aivan koukussa upeisiin kuviisi ja inspiroiviin ideoihisi! <3 Ainut "huono puoli" on, että olen usein löytänyt itseni katselemassa noita herkullisia ruokakuvia päivän viimeisillä oppitunneilla… 😉 Kiitos!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 30.05.2017 - 21:10

Kiitos Iisa! <3 Haha 😀 Voi että 😀 Mutta voisi ne päivän viimeset tylsät tunnit käyttää huonomminkin 😉

Vastaa
Marjo 31.05.2017 - 09:13

Blogisi on ihana, luulin tätä paljon vanhemmaks i blogiksi kuin vain vuoden. Kuvat on niin ammattitaitoisen näköisiä ja reseptit samaa luokkaa, huhhuh. Hurjasti onnea!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 31.05.2017 - 09:35

Oh, kiitos Marjo :)! Ruoanlaittoa olen onneksi harrastanut huomattavan paljon pidempään, mutta valokuvauksessa sitä on tullutkin kehityttyä huimasti 🙂

Vastaa

Jätä kommentti