Minkälaista on ruokabloggaajan assarin työ?

Tätä ihmettelin ensin itsekin, ja sitten kyselivät kaverit. Varmaan joku muukin on pohtinut?

Pääsiäislomahan vierähti ihan Planeettamme maa- ja Skam-maratonin merkeissä (ja juhlakokkauksissa). Tosin ei tässä ole kuin kaksi koulupäivää, kun taas lähden lomalle :D. Mutta nyt on aika kurkistaa ruokabloggaajan assarin kulisseihin.

Kun suuri ruokablogi-idolini Liemessä avasi viime joulukuun alussa assarihaun, tiesin, että tässä on työ minulle. Salaisiin haaveisiini oli vastattu. Jenniä ollenkaan tuntematta (muutoin kuin blogin perusteella) olin aiemmin syksyllä miettinyt, että jospa Jennillä lähtisi blogin kanssa sujumaan niin hyvin, että tarvitsisi joskus assistenttiä, niin varmasti hakisin.

Esimerkki sisällöntuotaprojekteista. Veikkauksen lauantaireseptivideo: Mämmitiramisu!

Työnhaun klassinen kämmi

Raapustin innostuksessa hieman liian pitkän hakemuksen wordillä. Teinpä vielä sähköpostia lähettäessäni klassisen kämmin, ja unohdin liittää hakemuksen liitteeksi. Ja kuten aina, asian tajuaa juuri, kun on jo peruuttamattomasti painanut Lähetä-nappia. Parin päivän päästä Hesarissa olikin listattuna isoimmat mokat, joita työnhakija tekee, miksi töitä ei tule. ”Työnhakija unohtaa lisätä hakemuksensa sähköpostin liitteeksi ja lähettää sen vasta seuraavassa viestissä. Kielii huolimattomuudesta.”

Onneksi Jenni taisi tulkita sen hermostuneisuuden ja innokkuuden piikkiin, koska puhelimeni siitä huolimatta soi aaton aattona kertoen, että nyt on unelmapesti plakkarissa.

Kaikkea paitsi paperitöitä!

Liemessä-blogi valittiin viime vuoden Suomen parhaaksi ruokablogiksi, ja siitä asti Jennin kysyntä on ollut jatkuvassa nousussa, ja apukädet olivat paikallaan. Ei, Jenni ei pakannut kimpsujaan ja kampsujaan ja lähtenyt Karibialle löhöilemään ja jättänyt minut pakertamaan töidensä parissa. Sen sijaan olemme yhdessä touhunneet vuoden alusta asti, välillä monta päivää putkeen.

Vaikka aluksi ajattelinkin Jennin pinoavan käsiini ne paperityöt, niin Jenni onkin osottaunut reiluksi kaveriksi ja hoitaa edelleen kaikki pitkäveteiset, tylsät paperityöt ihan itse, ja antaa sen sijaan mulle paljon mielekkäämpiä hommia.

Kuten kokkausta! …Kulissien takaa.

Alun tulikoe

Alku alkoi pienellä tulikokeella. Työilmoituksessa luki, että assarin ruokavalio saa olla mitä tahansa, mutta lihaa on pystyttävä käsittelemään. Ei sen käsittely tai syöminen mulle mikään iso ongelma ole, mutta Jennipä testasi tätä vähän radikaalimmin. Ensimmäisenä työpäivänäni tehtäväni oli paistaa kananjauhelihaa koiranruokakuvauksia varten. Paketti näytti jo ulospäin epäilyttävältä ja sen avatessani yritin mahdollisimman huomaamattomasti nyrpistää nenääni ja pysyä hiljaa. ”Ehkä se broilerinjauheliha haisee aina tältä, en vain enää muista, kun siitä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi tehnyt.” Sisukkaasti pistin jauhelihat pannulle, jolloin Jennikin jo puuttui asiaan, ja ihmetteli, mikä täällä oikein löyhkää. No, ne oli ne pilaantuneet jauhelihat..

Kuva ei liity juuri edeltäneeseen tarinaan.

Assarin työ sisältää tietysti syömistä!

Liemessä-blogin sisältö kulkee edelleen hyvin pitkälti Jennin käsissä. Mitä nyt olen saanut muutaman kerran stailata ja kuvata tai olla ideoimassa reseptejä (ja ujuttaa vähän lisää kasviksia mukaan). Sitäkin useammin olen mukana avustamassa syömisessä (vitsi mikä työnkuva), toimimassa käsimallina, keittiössä kokkaamassa – tai tiskaamassa. Aktiivisemmin saan olla mukana blogin ulkopuolisissa sisällöntuotannoissa, joihin liittyen olen saanut ihan omia pikkuprojektejanikin.

Mutta ennen syömistä tietysti kuvataan! Taustalla videokuvaa Mustarttu, Jenni edessä instastoriesin parissa.

Omia projekteja

Esimerkiksi Jenni lähetti mut kerran Viipurilaisen Kotileipomon Lähipala-ruispalan mainoskuvauksiin ruokastailaajaksi. Se se vasta oli päivä! Sai toimia ruokastailausammattilaisena ja toteuttaa ihan omaa visiota hämärässä bändikellarissa.

Jee, oma kevätmessu-projekti! Huomaa pinkit sukat!

Toisena esimerkkinä omasta projektista toimikoot Jennin Kevätmessu-postaus. Sain tehtäväkseni toteuttaa ”Kevätmessu-blogikuvat”. Siispä kauppaan keräilemään kaikkea, mikä puhuu vähänkin luomu-tai lähiruoan puolesta. Noh, lopputuloksesta näette, että taisin innostua. Eipä siinä muuten mitään, mutta kaiken tuon ruoan sain ensin illalla rahdata pyörällä mukaani synnytysosastolle yövuoroon. ”Toin vähän evästä, ettei yöllä tule nälkä”- huikkasin kätilöille. Yövuorossa hieman huolestutti, mitenkä innovatiivinen stailaaminen sujuu väsyneenä.. Aamulla sitten samoilla silmillä pussukoiden kanssa suoraan Jennin työhuoneelle. Aurinkoinen päivä ja Jennin inspiroiva työhuone sai täysin unohtamaan, mitä väsymys on. Ihan kelpo stailaus- ja kuvaussuoritus yli 24 tunnin valvomisen jälkeen vai mitä?

Jenni Luovassa Workshopissa opettamassa stailausta.

Mukava assaribonus oli sekin, kun pääsi assariksi töihin Jennin ja Veeran vähäaika sitten järjestettyyn Luovaan workshopiin – ja olla opastamassa ruokastailausta sekä kertoa vähän Instagramissa käyttäytymisestä.

Kansanterveydelliset teot t. lääkisopiskelija

Jenniltä olen oppinut ja ymmärtänyt, että ruokabloggaajan on mahdollista tehdä tätä työkseen! Yrittäjyyspuolesta olen saanut Jenniltä paljon, paljon tukea ja käytännön neuvoja. Vastaavasti olen pitänyt huolta Jennin kasvisten päivittäisestä saantisuosituksesta ja tehnyt huomaamattanikin pieniä suuria kansanterveydellisiä tekoja. ”Joko sä muka lisäsit tähän suolaa?” – t. Jenni. Kyllä ne lääkäriopit edes vähän nostaa päätään.

Työnantajasta superihanaksi ystäväksi

Kevään aikana ollaan pakostikin lähennytty, ja välillä varmaan Markuksestakin tuntuu, että vietän enemmän aikaa Jennin kuin hänen kanssaan. Hauskojen projektien ja hyvien oppien lisäksi olenkin saanut Jennistä uuden, ihanan ystävän. Kun näitä assaritöitä on tässä kevään ajan paiskinut oman blogin ja lääkisopintojen ohessa, niin muutaman ylihuomenna onkin hyvin ansaittu loma Kreetalla! Kurssikaverini kysyi, ai että Markuksen kanssa lähdette? Heh, no en, kun kyseessä on ruoka- luovuus- ja kuvausretriitti, jonka senkin vietän mm. Jennin kanssa.

Ja assarihommista irrallisena alamme kirjoittaa yhdessä omaa keittokirjaa!