Home Ajatuksia Markuksen kuukauden sanoma: Miksi kaikki pitää lokeroida?

Markuksen kuukauden sanoma: Miksi kaikki pitää lokeroida?

6 comments

Poikaystäväni Markus kirjoittaa tällä kertaa ruokamaailman uusimmista trendeistä. Päästetäänpä hänet nyt ääneen.

Kello on 10.02 ja vedän lääkärintakkia niskaan Mocsussa (opiskelijoiden taukotila). Varttia yli alkaa gastroenterologian ryhmäopetus tulehduksellisista suolistosairauksista. Kertaan niitä hieman päässäni samaan aikaan kun varmistan, että kuittausvihko ja stetoskooppi löytyvät taskusta. Morbus Crohn, ulseratiivinen koliitti ja sitten niitä pieniä ja harvinaisia, joita en muista. Oskari pamahtaa sisään naama punaisen hikisenä, pyöräillyt vauhdilla siis. Jokin hänen vakavassa ja jopa hieman hajamielisessä katseessaan kiinnittää huomioni. Kaikki ei ole kunnossa.

Kuvan lammas ei liity millään tavalla tähän juttuun

Lähdemme kävelemään Meilahden tunneleita pitkin kohti tornisairaalaa ja seuraamme on lyöttäytynyt Lauri, joka pyyhkäisee kädellä tukkaansa ja asettelee silmälasit paremmin paikoilleen. Ei tainnut tulla tänään kotoaan kouluun. Kerron tyypilliseen tapaan jotain hullunkurista tarinaa unestani, mutta Oskari vaikuttaa edelleen epätyypillisen totiselta. Normaalisti hän nauraa paskimmillekin jutuilleni. Lopetan tarinani ja annan hänelle mahdollisuuden puhua. Tunnelin täyttää kolmen kandin askelten läpsyminen ja takkien kahina.

”Mulla on teille kerrottavaa.”

Vaikka nyky-yhteiskunta on liberaali ja avomielinen, ovat vanhat normit ja asenteet edelleen vahvasti esillä. Jos ulkokuori ei vastaa sisäistä olemusta, on sen myöntäminen jopa lähimmille kavereille erittäin vaikeaa ja rohkeutta vaativaa. Oskari oli kuitenkin rohkea ja kertoi meille.

”Mä olen transvegaani.

Muistatteko hänet? Tässä on Oskari. Oskari on transvegaani.

Termi oli minulle uusi, mutta olin kuullut sen osat erillään useassakin eri asiayhteydessä. Mitä ikinä se olikaan, oli sen ääneen myöntäminen Oskarille iso asia. Ystävänä osasin vain laittaa käden Oskarin olkapäälle. ”Kaikki kääntyy vielä parhain päin.”

Ilmeisesti transvegaani on henkilö, joka tuntee itsensä sisäisesti vegaaniksi, mutta joka syö lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita. Ulkokuori ei siis vastaa sisimpää. Transvegaanit saavat muilta vegaaneilta huomattavan määrän paheksuvia katseita tuodessaan esiin identiteettinsä. Monet jopa kyseenalaistavat heidän vegaanisuutensa.

”Et ole vegaani, kun syöt lihaa!”

”Mutta se on vain ulkoinen minä, sisäinen minä ei syö.”

Kuvitelkaa itsenne tuohon tilanteeseen. Tiedän. Haluan siis antaa tukeni kaikille Oskarin kaltaisille transvegaaneille. Lisääntynyt tietoisuus asiasta auttaa toivottavasti ihmisiä ymmärtämään paremmin transvegaaneja ja heidän jokapäiväisiä haasteitaan.

 

Pätkävegaani

Pätkävegaani on henkilö, joka noudattaa suurimmaksi osaksi vegaanista ruokavaliota, mutta saattaa luistaa siitä ajoittain sekaruoan puolelle. Hän on vegaani 95% ajasta, mikä tarkoittaa, että päivässä jää aikaa liharuokien nauttimiselle noin 72 minuuttia. Hän voi siis päivän kahdella melko nopealla aterialla syödä lihatuotteita, kunhan pyhittää muun osan päivästä ainoastaan kasvikunnalle. Pätkävegaanisuus sopii etenkin aloitteleville vegaaneille, joilla ei ole vielä kunnollista ajatusta, millä lihatuotteet korvaisi.

Kuinka monta transvegaania ja pätkävegaania tarvitaan makkaranpaistoon? Yksi.

Carne-vege eli karppaaja

Carne-vegetaristi, eli tuttavallisemmin karppaaja, syö punaista lihaa ja kasvikunnan tuotteita, mutta kieltäytyy eettisistä tai terveydellisistä syistä kalan, kanan, maidon ja kananmunan syönnistä. Carne-vegetaarisuus on moniallergikon pelastus, harva kun on salaatille ja naudalle allergisia. Toinen allergikolle sopiva vegetaarinen ruokavalio on hyla-ovo-pesco-pollo-keliakia-vegetaristi. Tosin kun ilmoitat ravintolalle ruokavaliosi, saattaa illan kattaus olla yllättäen täynnä.

Tyypillinen carne-vegetaristin ateria. Raakamakkaraa ja rehuja.

Edellä mainitut ovat uusimmat lisäysehdotukseni vegaani- ja vegetaristiruokavalioihin. Lista todennäköisesti vain kasvaa vuosi vuodelta, eikä kukaan ole kohta (tai edes nyt) tietoinen, mitä eri nimitykset kätkevät taakseen. On trendikästä olla pesto-pizza-pallo-vege. Ymmärrän, että saadakseen kasvisruokaa, pitää se jollain tavalla tuoda esille, koska kuitenkin suurin osa ruoista sisältää eläinkunnan tuotteita. Ehdotan kuitenkin kärjistetyn vastakkainasettelun ja puritaanisuuden höllentämistä. Jos olet vegaani ja syöt hunajaa, olet minun silmissäni edelleen vegaani.

Liiallinen pilkunviilaaminen ainoastaan karkottaa kasvisruokavaliosta kiinnostuneita ja sotii siten itseään vastaan. Nykyään syön huomattavasti vähemmän lihatuotteita kuin ennen ja välillä jopa useampi perättäinen päivä menee vegaaniruokavaliolla. Tästä saan välillä vittuilua kavereiltani, mutta se ei haittaa. Vittuilu on välittämistä.

Saara jo kirjoittikin aiemmin jutun vegaanikuukauden haasteista ja siinä käytetty termi himavegaani oli minusta kekseliään hyvä. Saaran patojen ääressä on toisaalta erittäin helppo olla himavegaani.

Tässä vegaaniartikkelissa on ennätysmäärä kuvia makkaranpaistosta.

Loppusanat:

Minua on aiemmin kritisoitu hymiöiden käyttämättömyydestä. Vastasin facebookissa kurssikaverini syntymäpäiväonnitteluun tuttuun tyyliini: ”Kiitos.” Vastauksesta puuttuivat nykyaikaisen kommunikoinnin tärkeimmät elementit, hymiöt, ja kaiken pahan lisäksi lopussa oli vielä piste! KÄÄK. Tuollaisen vastauksen oli pakko tarkoittaa, että välimme olivat selvästi kylmettyneet. Olin varmasti suorastaan provosoitunut hänen onnentoivotuksestaan. Kahden päivän päästä kyseinen tyttö lähestyi minua ja kysyi, oliko meidän välillä kaikki kunnossa. Tähän pisteeseen oli päädytty yhden liiallisen pisteen ja yhden liian vähäisen hymiön takia. Muistakaa siis vastuullinen hymiöidenkäyttö ja muistakaa myös, että jokaisen kieli poskessa kirjoitetun kommentin takana istuu erittäin leveästi hymyilevä Markus. Se ei välttämättä välity hymiöllä. Välillä siihen riittää piste.

ps. Laitan tänne loppuun vielä varmuuden vuoksi tällaisen 😉

Jäikö nälkä?

6 comments

Essi Nurmi 13.02.2019 - 22:38

Loistava postaus!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 13.02.2019 - 22:54

Haha kiitos 😀 Itse nauran tälle ääneen yhä edelleen – nyt kun sen juuri uudestaan alusta loppuun luin :D.

Reply
Saramia 14.02.2019 - 09:21

Ihana kirjoitus!

Reply
Saara / Viimeistä murua myöten 14.02.2019 - 11:56

Haha 😀 Sana hallussa miehellä!

Reply
Emma 14.02.2019 - 14:43

Siis ihan paras.

Reply
Katri 14.02.2019 - 16:01

Tää oli niin hyvä 😀

Reply

Leave a Comment