Karamellisoitu sipulipasta ja valurautarakkautta (V)

Kaupallinen yhteistyö Fiskars

Upeaa!

Noin vuosi sitten metsästin kauppoja läpi valurautapannun perässä. Vaan sellaisen sain lopulta käsiini vasta kirppikseltä. Mutta voi sitä öljyn ja voin määrää, joka tarvittiin estämään ruokaa täysin jämähtämästä kiinni pohjaan.

Halusin valurautatuotteita keittiööni nimenomaan niiden kestävyyden, lämmönvarauskyvyn ja toki myös esteettisyyden vuoksi. Normaalit paistinpannut (hinnasta riippumatta) kuluvat puhki omassa käytössäni parissa vuodessa. Valurauta taas kestää lähes ikuisuuden, eikä myöskään naarmuttuessaan ala tuottaa myrkyllisiä aineita, kuten teflon-pannut.

Lämmönvarauskyky taas on edukseen, kun halutaan ruokiin kunnolla rapsakkaa pintaa tai karamellisoitunutta makua. Valurauta kestää myös hyvin korkeita uunin lämpötiloja, oikeastaan niin korkeita, ettei kotikeittiössä ole edes sellaisia mahdollista saavuttaa. Pannun voi siis siirtää suoraan hellalta uuniin (mahdollistaa esimerkiksi frittatat, shakshoukat ja dutch pancaket, huomio, että Fiskarsin pannuissa puinen koivuosa on irrotettava uuniin laittaessa – lähtee helposti). Valurauta on myös monessa leivonnassa kova valtti. Jos vain valurautaa omistaa, niin kannattaa muuten leipoa leipää tai piirakkaa kaatamalla taikina valurautapannuun tai -kattilaan keraamisten vuokien sijaan. Valurauta kuumenee tarpeeksi nopeasti, jolloin se rapeuttaa myös taikinan pohjan ja reunat jättäen sisällön pehmeän kuohkeaksi.

Valurautatuotteissa on ollut kuitenkin kaksi huonoa puolta. Yksi on paino, mutta vielä suurempi on juuri se, kuinka ruoka tarttuu helposti kiinni pohjaan. Olin niin tyytyväinen Fiskarsin kertoessa heidän uusista ruostumattomista Norden-sarjan valurautapannuista ja valurautapadoista, jotka on käsitelty Fiskarsin kehittelemällä Thermium-mineraaliseoksella (myrkytön ja muoviton), joka estää ruoan tarttumasta kiinni sen pintaan. Pannujen pinta kestää myös esimerkiksi metallisia paistinlastoja. Eikä näitä valurautatuotteita tarvitse edes käsitellä yleensä valurautatuotteiden vaatimilla säännöllisillä pinnotteilla.

Tätä ominaisuutta oli testattava kontrolloiduissa olosuhteissa. Päätin siis karamellisoida sipulia. Kirppari-valurautapannuni vaati öljyä nelinkertaisen määrän verrattuna Fiskarsin Norden-valurautapannuun, ja sipuli meinasi silti jämähtää kiinni. Tavallinen teflon-pannuni taas vaati noin kaksinkertaisen määrän verrattuna tähän Fiskarsin valurautapannuun. Tosin tutkimusharhaa voi aiheuttaa se, että teflon-pannuni on nyt kaksi vuotta vanha (mutta ihmeen hyvässä kunnossa silti).

Joka tapauksessa ihmeellistä. Valurautapannu, jonka kanssa tuntee olevansa täysin kontrollissa raaka-aineiden paistumisesta. Voin sanoa, että tämän pannun testaamisen jälkeen en ole muita pannujani enää ruoanlaitossa käyttänytkään ja aion hankkia uuteen kotiimme tälle kaveriksi näistä Fiskarsin Norden-pannuista myös pienemmän 24cm ja ehkä suuremmankin 28cm.

Kuvien veitset kuuluvat myös Fiskars Norden-sarjaan. Oikeastaan tykästyin niin paljon niiden kauniiseen suomalaisesta koivusta valmistettuun kädensijaan, että päätin jättää aikoinani omille muuttaessani lahjaksi saamani Fiskarsin mustan veitsisarjani pikkusiskolleni ja lisätä toivelistalle Norden-sarjat loputkin veitset leipäveitsen ja pienen kokinveitsen lisäksi. Kyllähän uusi hieno asunto tarvitsee kauniit veitset. (Tämä kappale voisi toimia hienovaraisena vihjauksena esimerkiksi syntymä-/tuparilahjaa miettiville sukulaisilleni ;)).

Tästähän tuli oikea valurautapannun mainospuhe, mutta olen niin tyytyväinen tähän pannuun, että voisin puhua vielä toisen tovinkin siitä.

Jatketaan kuitenkin itse ruokaan. Karamellisoin niin runsaasti sipulia testeissäni, että osan heitin leipätaikinan joukkoon ja paistoin sen Fiskars Nordenin valurautapadassa pataleiväksi. Lopuista sipuleista valmistin nyhtökauran ja kanttarellien kanssa pastakastiketta. Jep, juuri sitä pastakastiketta, johon moni olikin jo toivonut reseptiä viime keväänä sen vilahtaessa instagram-stooreissani. Syksyiseen versioon lisäsin siis kanttarelleja, mutta ne voi toki jättää poiskin. Olen valmistanut pastaa aiemmin myös cheddar-raasteen kanssa ja tällä kertaa ravintohiivahiutaleilla maustettuna – molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja.

Pastakastike on niin ihanan helppo, mutta samalla maukas, että käy hyvin arkiruoaksi tai sitten vaikkapa tällä kertaa nykyisen asuntomme viimeiseksi juhla-ateriaksi ennen muuttoa ensimmäiseen omaan asuntoomme!

Karamellisoitu sipulipasta – resepti

3-4:lle

Tarvitset

n. 250g pastaa

2 isoa sipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 rkl sokeria
n. 3 dl tuoreita kanttarelleja
1 pkt nyhtökauraa (tomaatin makuista)
1 prk kaurakermaa (250ml, käytin pippurin makuista)
½ dl valkoviiniä
½ dl ravintohiivahiutaleita (tai 1 dl raastettua vanhaa goudaa)
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria

tuoretta persiljaa ja halutessasi tomaatteja (paahdettuna halutessasi)

Valmistusohjeet

1. Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi puolirenkaiksi. Lisää pannulle oliiviöljyä pari ruokalusikallista. Lisää sipulirenkaat ja sokeri, ja kuullota miedolla lämmöllä ainakin pari minuuttia.
2. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet sillä välin. Lisää ne pannulle mukaan ja jatka kuullottamista noin viiden minuutin ajan, kunnes sipulit ovat kauniin ruskeita ja karamellisoituneen näköisiä/tuoksuisia.
3. Lisää kanttarellit ja jatka kypsentämistä miedolla lämmöllä, kunnes kanttarellit kypsyvät.
4. Lisää nyhtökaura pannulle ja paista hetki. Jos haluat oikein hifistellä, niin paista nyhtökaura aluksi erikseen/erillisellä pannulla, jotta se saa rapeutta. Lisää se kuitenkin nyt kastikkeeseen. Kaada mukaan kaurakerma, valkoviini ja lisää ravintohiivahiutaleet (tai gouda).
5. Anna kastikkeen muhia vielä muutama minuutti. Mausta ripauksella suolaa ja rouhi mustapippuria.
6. Keitä pasta kypsäksi kattilassa.
7. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon pannulle ja leikkaa päälle tuoretta persiljaa ja tomaatteja.

Seuraathan blogiani jo:

Facebookissa

Instagramissa