Koti Kokemuksia Hetkeni tubettajana Roni Backin kanssa – vegaaninen maistelumenu

Hetkeni tubettajana Roni Backin kanssa – vegaaninen maistelumenu

kirjoittanut Saara / Viimeistä murua myöten

”Siis pitääkö mun esiintyä siinä videossa?!”

Kun isäni hyvän työkaverin poika, Roni Back, asteli sisään toisen kerran (koska sisääntulo piti tietysti kuvata niin, että kamerat ovat jo sisäpuolella) ja ilmoitti, että minä osallistuisin hänen vegaaniruokavideoonsa, niin suuni loksahti auki.

Mitä, tästä ei ollut mitään puhetta. Kokemusta kameran takana puhumisesta minulta onneksi löytyy ala-asteen kolmannelta luokalta maikkarin aamu tv-stä, liikuntaseikkailun tiimoilta. Toivotaan vain, että nyt kahdenkymmenen vuoden päästä olen päässyt eroon jäykästä kirjakielen käytöstä jännittäessäni tai tylsistyneen kuuloisista äänekkäistä huokailuista ja mutrunaamasta. Apua, tuskin uskallan katsoa tuota videota itse…

Jos olisin etukäteen tiennyt, että esiinnyn tube-videossa muuten kuin vilaukselta ruokia tarjotessa, niin olisi voinut mennä pupu pöksyyn ja homma peruuntua :D.  Tilannetta ei helpottanut huomautus, että yli satatuhatta ihmistä näkisi videon, jossa sotken naamani vegaanikebabiin ja nauran hermostuneesti kamerajännityksissäni.

   

Brunssikirjan vietnamlaista nuudelisalaattia nyhtökauralla.

Videon kuvaustauoilla Roni innostui ruokakuvaamaan. Ammattilaisen tunnistaa ergonomisesta kuvausasennosta.

Kuka Roni Back?

Olin kyllä vanhempieni ja itse sinihiuksisen tubettajapojan isän kautta kuullut Ronista. Ja Hesarikin hänestä hetki sitten teki ison jutun Sunnuntai-numeroon. Kuten Hesari kutsui, ”superjulkkis” Suomen tubettajamaailmassa (josta en itse ole kovinkaan perillä).

Saara lähti laittamaan tiskejä ja jätti koneensa auki. Tilaisuuteni tuli. -Markus

Tapaamisen synopsis: Carnivorena tubettaja (älä kuitenkaan sekoita putkittajaan) Roni Back toivoi kurkistusta kasvisruokamaailman verhon taakse. Toteutuksen osalta Saara sai vapaat kädet. Mitä hänelle siis tekisi Saaran päässä kullakin hetkellä pyörivien ksantiljoonien kasvisreseptien joukosta? Saara päätti lyödä Ronille luun (kuvainnollisen meta-eläimen vegeluun) kurkkuun ja mennä täysin vegaanisilla resepteillä (vegan, vegan all the way).

Sieltä se Saara tuleekin taas takaisin. Parempi livetä.

Vegaanista vutakakkua ja soijakermaa. 

Viikon tuskaisen pohdinnan jälkeen päädyin valmistamaan Brunssikirjasta intialaista paistettua riisiä ja vietnamlaista riisinuudelisalaattia nyhtökauralla. Lisäksi tein sushisalaattia teriyakitofulla, oumph-nachoja ja vain paria tuntia ennen tähden saapumista paikalle keksin vielä valmistaa vöneristä kebab-leipiä. Jälkiruokana tarjoilin vegaanista mutakakkua (soijakermavaahdolla ja vadelmilla) ja mansikka-kuohuviinisorbettia (resepti tulossa).

Markus toimi ammattimaisena tarkkailijana seuraten Ronin joka liikettä tube-videon tekemisessä. Lieneekö siis itse herättelemässä hiljaiseloa elävää tube-kanavaansa (yksi kahden miljoonan viewin video, tiedän, kuulen siitä usein ;))?

”Touu, mikä sen nimi nyt olikaan? Vöner vebab, vibab, bibap, bibimpap?”

Sinne se Saara taas lähti jokailtaiselle tofun kuivatukselleen, joten pääsen sopivasti jatkamaan ilman totalitaarista sensuuria.

Joten minkälaista oli kuvata YouTube (lausutaan juutube, mutta niin, että juu on hiljainen äänne) video? Kuten jokainen suurenbudjetin elokuva, idea tube-videoon lähtee, no, siitä ideasta liikkeelle. Eli pitää keksiä jokin aihe. Ruoka on hyvä, koska kaikkien pitää syödä ja ihmiset tykkää katsoa toisten ihmisten syömistä (?). Juonen pitää olla selkeä, eli ensin ollaan sisällä ja sitten kuvataan uudestaan sisääntulo. Nerokasta. Roni oli myös suunnitellut tarkasti videon juonenkäänteet ja ohjeisti näyttelijöitä ja kuvausryhmää seuraavasti:

”Joo mä kelasin et syödään tässä ja sit Saara kyselen sulta kaikkee vegekasvis-vegaani-ruokaan liittyviä juttuja ja sit sä vastailet ihan vapaasti. Kuvataan vaan ja ollaan ihan rennosti.”

 

Man vs. soycream

Saara selvästi nautti mahdollisuudestaan päästä käyttämään kaikkea tuota taiteellista vapauttaan. Hän ihan tärisi innosta. Johtuen esiintyjien raudanlujasta kokemuksesta, uusintaotoksia ei tarvittu. Kuvaaja oli selvästi ammattinainen, koska siirtymät ihmisten ja ruokien välillä olivat sulavia. Optimaalinen valaistus saatiin sulkemalla verhoa kymmenen senttimetriä niin, että kasvot edelleen valaistuivat, mutta sarveiskalvoja polttava, silmät sokeuttava auringonvalo ei päässyt ylivalottamaan otoksia.

Tube-video vaatii hyvän audion, koska tube on audiovisuaalinen kokemus. Huoneen akustiikkaan kiinnitettiin siis huomattavasti huomiota ja tarpeelliset muutokset tehtiin. Onneksi Ronin 115 Hz puheen perustaajuus loi sointuvan, yhden aallonpituuden korkuisen, seisovan aallon (eli huonemoodin) kolme metriä korkeassa asunnossamme ja resonoi sopivasti Saaran 100 Hz korkeamman äänen kanssa, jonka johdosta huoneen akustiikkaa parantaville bassoansoille tai diffuusoreille ei ollut tarvetta. Kameran mikin herkkyys optimoitiin 12 yksikön kohdalle. Kadulta avoimen ikkunan kautta tapahtuvaa häiriöäänen diffraktiota Roni vähensi ohjeistamalla:

”Voisko joku laittaa ikkunan kiinni, niin ei kuulu kaikki auton äänet sisälle?”

 

”Kuvaustauko. Syö nopeasti, ettei tarvi mussuttaa kameran edessä”

 

Mikäli haluaa pärjätä tube-maailmassa, pitää kiinnittää huomiota myös ulkonäköön. Pitkä on hyvä. Auts-löin-pääni-ovenkarmiin-Roni-Back-pitkä on vielä parempi (osta läskipohjakengät, check). Ja ne hiukset. En tiedä edes mistä aloittaisin niiden hiusten kanssa. Sininen, tottakai sininen! Sininen tuo mieleen taivaan, kevättaivaan. Nyt on kevät ja Ronin pää viistää lähellä taivasta. Se käy täydellisesti järkeen (osta sininen hiusväri, check)! Tämä yhdistettynä miniskeittilautaan vähensi paikallisten punavuorihipstereiden katu-uskottavuutta silmissäni vähintään sadalla respect-pointilla.

Teriyaki-tofu-sushisalaatti

Kieliposkeilut sikseen. Tube-videon kuvaamisen seuraaminen oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Kuvaamisen jälkeen pääsimme syömään Saaran valmistamia, jo hieman jäähtyneitä (tuttua minulle, seurustelenhan ruokabloggaajan kanssa) kasvisherkkuja. Kiireisyydestään huolimatta heillä oli aikaa jäädä syömään ja rupattelemaan niitä näitä. Puheenaiheet poukkoilivat robottikirurgiasta banaanivideoihin ja tunnelma oli erittäin rento ja miellyttävä. Somejulkisuudesta huolimatta kaikkien kännykät pysyivät taskuissa, mikä on nykypäivänä harvinaista kenen tahansa kanssa ruokaillessa. Ylipäätään on hienoa tavata ihmisiä, jotka tekevät sitä mistä ovat haaveilleet ja kaiken lisäksi vielä selvästi nauttivat siitä. Ehkä seuraavalla kerralla vaksa- tai vihamakaronilaatikkoa?

Nyt on tofut kuivateltu, joten paras postata, ennen kuin se huomaa.

Taisi Roni puraista Saaran meta-eläimen vegeluuhun. Vebab osui ja upposi.

Itse video!

 

Jäikö nälkä?

10 kommentit

Jee 15.04.2018 - 22:19

Kiva lukea blogia välillä, kirjoitus tyyli oli mukava ja kuvat kivoja. Normaalit blogin aiheet ei vain kiinnosta mutta tämä oli mielenkiintoinen teksti.

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 16.04.2018 - 15:40

Jee! Ymmärrän, ettei kaikki tietenkään kiinnosta, mutta hauska, että pidit tästä :).

Vastaa
Tanja 16.04.2018 - 08:37

Sä olit tosi hyvä ! Tai te molemmat olitte . Hauska maanantaiaamun piristys❤️

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 16.04.2018 - 15:39

Hih, kiitos ja kiva kun kommentoit vielä tännekin! 🙂 Nauroin itsekin videolle – siitä tuli lopulta kuitenkin tosi hauska 😀

Vastaa
Oona 17.04.2018 - 19:45

Ihan huippu video ja postaus! Mun mielestä olit ihanan luonnollinen etkä yrittänyt liikoja ☺️ Ja jestas mitkä ruuat!! Tota sushisalaattia pitää tehdä itsekin

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 20.04.2018 - 08:30

Huh, kiitos kommentista 😀 Tää on edelleen jännittäny mua paljon. Sushisalaatista tuli lemppari! Se oli periaatteessa tämä:https://viimeistamuruamyoten.com/lohi-pokekulho-gf/, mutta lohen vaihdoin teriyakikastikkeessa paistettuun tofuun :).

Vastaa
Katri 20.04.2018 - 12:55

Ihan hauska postaus ja video, ja sulla on ihana toi puupöytä pakko myöntää! 🙂

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 20.04.2018 - 17:49

Hih, kiitos 🙂 Vuosi sitten mietin, pistänkö rahani siihen, mutta kyllä se on ollu hieno :)..

Vastaa
Salla 20.04.2018 - 22:38

Sulla on tosi erikoinen tapa kirjottaa, semmonen sopivasti mielenkiintoinen että jaksaa lukea koko tekstin!

Vastaa
Saara / Viimeistä murua myöten 21.04.2018 - 11:41

Haha, kiitos, vaikka tästä voin kiittää poikaystävääni, joka on melkoinen sanavelho ja välillä tänne rustailee 😀

Vastaa

Jätä kommentti