Nyt tällä naurulla, puheensorinalla ja positiivisella energialla hymyilyttää varmasti vielä pitkään.
Tänäaamuna jo ihmettelin, miten ihmeessä olenkaan voinut tuntea itseni noin ahdistuneeksi kuin edellisessä postauksessa. Mutta se on jännä. Hyvillä hetkillä ja hyvin nukkuneena ei enää muista, miltä se kamala kalvava ahdistus voi tuntua- ja toisinpäin. Silti olin näköjään kokenut niin voimakasta stressiä pidempään (johtuen tosin päivätyön kuormittavuudesta, mikä oli johtanut ahdistukseen jo kaikkea muutakin kohtaan), että se oli jo purettava, kun tuntui, että se ei ehkä lähde pois, mutta sehän myös auttoi :).
Ja jos joku auttoi niin iloinen yhdessäolo ♡. Olikohan se kuukausi sitten, kun kyselin Instagramissa, löytyisikö kiinnostuneita tulemaan kokkailemaan yhdessä meille. Olisihan se ihana tavata kasvoja ruudun toiselta puolelta ja tietää, että yhteistä kaikilla varmasti tulisi olemaan ainakin ruoan kautta. Ilmottautujia tuli enemmän kuin uskoinkaan ja oli järjestettävä ilmottautuminen perinteisen nopeuskilpailun eli doodlen kautta.
Hauska oli, että en tuntenut periaatteessa ketään ilmottautuneista etukäteen. Yhden satuin tapaamaan muissa merkeissä edellisviikolla ja yhden pikkuveli taas on ollut pikkusiskoni hyvä kaveri lukiossa.
Kymmeneltä ovikello soi seitsemän iloisen kokkailijan ilmaantuessa paikalle. Hieman lämpimissä tunnelmissa mahduimme jotenkin kaikki oikein hyvin keittiön pöydän ääreen kokkailemaan. Joukossa on kyllä voimaa. Itse kun vastaavat ruoat valmistaisi, niin menisihän siihen koko päivä. Etukäteen olin valmistanut vain jäätelön, leipätaikinan tekeytymään ja makusiirapin juomia varten. Muutoin koko päivä oli minulle kunnon luksusta, kun toiset vaan laittaa ruokaa ja vielä tiskaakin lopuksi :D. Palohälytinkään ei soinut parilapannun sauhuamisesta huolimatta ja myös aivan yllätysreseptit toimivat – paitsi kurkkurullat oli vaihdettava kesäkurpitsarulliin, sillä kurkku ei kestänytkään rullailua… Yhtäkkiä oltiinkin niin nopeita, että aikaa jäi vielä pyöräyttää ekstemporee cookiet.
Viiden tunnin kuluttua oli viimeisetkin muruset kaavittu lautasilta ja kaksi viimeistä jäljelle jäänyttä keksiä lähtiä yhden 12 vuotiaalle tyttärelle mukaan, joka kuulemma olisi kovasti halunnut tulla mukaan kokkailemaan ♡. Hän on kuulemma niin taitava, että hänelle voi antaa vain käteen reseptin ja raaka-aineet ja valmista tulee! Mahtaa tulla vielä melkoisen taitava ruoanlaittaja :).
Mun täytyy myös syvästi pahoitella, että en tajunnut ilmoittaa tulevasta brunssista blogin puolella lainkana. Jotenkin hölmöt aivoni ovat niin fiksoituneet ajatukseen, että kaikki ovat Instagramissa, vaikka niinhän ei tietenkään ole, sillä harva läheisimmistä kavereistanikaan edes on :D. Siispä reiluuden nimissä, ilmoitan ensi kerralla varmasti blogissakin, jos/kun kokkailuja olisi tiedossa :).
Tässä vielä päivän menu, ehkä reseptejä seuraa sitten myöhemmin :). Sen verran vilskettä ja hulinaa, että ei siinä reseptikuvia ihan ehdi saada eli parhaat valmistan vielä uudestaan. Niihin linkkasin, jotka reseptit ovat jo olemassa! Kaikki olivat gluteenittomia reseptejä paitsi voileipäkakku.
- Paljon kahvia
- Gluteeniton viikuna-pataleipä
- Kukkakaali”tuorejuusto” ja basilika-tofutuorejuusto leivälle
- Saksanpähkinä-yrttitäytetyt kesäkurpitsarullat
- Dukkah-paahdettu nektariinisalaatti ja raparperivinegrette
- Cacio e pepe perunat
- Välimeren voileipäkakku (suunnittelin aiemmin keväällä Pågenin käyttöön, mutta niin hyvää, että oli tehtävä uudestaan)
- Karpalo-omenamocktail
- Raparperi-vadelmajäätelö
- Manteli-sitruunakakku
- Turkinpippuri-valkosuklaacookiet
Niin ihanaa oli, että on jatkossakin järjestettävä aikaa uudelle kokoontumiselle! Tämähän oli vähän kuin ne kokkauskurssit, joita järjestin lääkiksen kokkikerhon vetäjänä.
